DekkariNetti
Etusivu Dekkarivuodet Kirjailijat
Sarjat
Artikkelit
Uutiset
Linkit
Käsikirjasto

Leena Lehtolainen

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Kesäkuussa 2014 ilmestyi uutena Bon-pokkaripainoksena Leena Lehtolaisen v. 2013 ilmestynyt 12. Maria Kallio -dekkari Rautakolmio.


Leena Lehtolainen 50 v. 11.3.2014!
DekkariNetti onnittelee!!!


Leena Lehtolaisen dekkarien Bon-pokkaripainoksia ilmestynyt keväällä 2014:
- Sukkanauhatyttö 1/2014


Leena Lehtolaisen dekkarien pokkaripainoksia ilmestyy syksyllä 2013:
- Jonakin onnellisena päivänä

Elokuussa 2013 ilmestyi Lehtolaiselta 12. Maria Kallio -dekkari Rautakolmio kolmen vuoden tauon jälkeen.


Maaliskuussa 2013 ilmestyi Maria Kallio -fanien
iloksi tuhti tietopaketti Maria Kallio -Extra :
Kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komisariosta.
Kirjan ovat toimittaneet Hannu Harju ja Ismo Loivamaa.



Lehtolaisen Henkivartija -trilogian kolmas osa Paholaisen pennut ilmestyi  elokuussa. 2012.

Loppukesästä 2012 ilmestyi uutena pokkaripainoksena Lehtolaisen Henkivartija -trilogian toinen osa Oikeuden jalopeura.

Aamulehti 16.3.12 klo 12.45
Lehtolaisen Henkivartija-kirjoista suunnitteilla
kolme elokuvaa.

Lehtolaisen kaksi ensimmäistä dekkaria
Ensimmäinen murhani ja Harmin paikka ilmestyivät uusina pokkaripainoksina joulukuussa 2011.

Nelonen.fi 31.1.12
Jättikustantamo Amazon julkaisee
Lehtolaisen kirjoja

Yhdysvaltalainen jättikustantamo Amazon Publishing on ostanut Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan ja Henkivartija -trilogian. Ensimmäiset osat Maria Kallio -sarjasta ilmestyvät Pohjois-Amerikan markkinoilla jo tänä vuonna.

Elokuussa 2011 ilmestyi Leena Lehtolaiselta toinen
Hilja Ilveskero -dekkari Oikeuden jalopeura.
Ensimmäinen sarjan kirja Henkivartija ilmestyi elokuussa 2009.

Minne tytöt kadonneet ilmestyi uutena pokkaripainoksena kesäkuussa 2011.

Leena Lehtolaiselta ilmestyi elokuussa 2010 uusi Maria Kallio -dekkari Minne tytöt kadonneet
Kirja ilmestyi joulukuun lopulla CD-äänikirjana.

Lehtolaiselta ilmestyi elokuussa 2009 uusi rikosromaani Henkivartija.
Kyseessä ei ole Maria Kallio -dekkari.
Kirja ilmestyy samanaikaisesti myös CD-äänikirjana ja ladattavana äänikirjana.

Lehtolaisen neljäs Maria Kallio -dekkari Luminainen
ilmestyi CD-äänikirjana huhtikuussa 2009.

Leena Lehtolaisen verkkosivu on muuttanut uuteen osoitteeseen:
www.leenalehtolainen.net.

Uusi Maria Kallio -dekkari imestyi 7.8.08.
Leena Lehtolaisen uusin ja kymmenes Maria Kallio -dekkari Väärän jäljillä ilmestyi 7.8. Kirjassa Maria Kallio selvittää urheilujohtajan kuolemaa doping-skandaanin jälkimainigeissa. Samana päivänä eli 7.8.2008 avautuu www.mariakallio.fi -sivusto, jossa esitellään Marian maailmaa ja Maria Kallio -rikosromaanit näytesivuineen.
Hieno, että saadaan uusi Maria Kallio -dekkari kolmen vuoden tauon jälkeen. Toivotaan, että Maria palaa kehiin entistä ehompana. Odotukset on kovat!!

Lehtolaiselta ilmestyi elokuussa 2007 uusi romaani
Luonas en ollutkaan.

Leena Lehtolaisen v. 1995 ilmestynyt kirja Kuparisydän ilmestyi CD-äänikirjana syksyllä 2007.

Lehtolaisen kirjoja ilmestynyt Loisto -pokkareina:
- Tuulen puolella, 2001
- Tappava säde, 2001
- Ennen lähtöä, 2002
- Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia, 2002
- Kun luulit unohtaneesi, 2003
- Veren vimma, 2004
- Jonakin onnellisena päivänä, 2005
- Rivo Satakieli, 2006.
- Viimeinen kesä, 5/2007.
- Ensimmäinen murhani. 7/2007.
- Harmin paikka. 7/2007.
- Väärän jäljillä 9/2009.

Leena Lehtolainen
Helsingin Kirjamessuilla 2002.
Kuva: T. Uusimaa.

Leena Lehtolainen-sivut

Leena Lehtolaisen
kustantaja on Tammi.


Huom!
Leena Lehtolaisen
Maria Kallio -dekkarit
20 vuotta 2013.
Ensimmäinen murhani
ilmestyi v. 1993.




DekkariNetti (tuusimaa) Twitterissä



Tornion kaupunginkirjasto



Lapin uusi verkkokirjasto


Elämä

Leena Katriina Lehtolainen on syntynyt 11.3.1964 Vesannossa.
Asunut Espoossa, mutta muuttanut äskettäin perheineen Inkoon Degerbyhyn maalaismaisemiin.
Lehtolainen on kirjailijantyönsä ohella aktiivinen osallistuja ja kriitikko.
Hänen kolumnejaan ja kirjoituksiaan julkaistaan useissa lehdissä.
Hän on osallistunut lukuisiin kirjailijakokouksiin ja dekkaritapahtumiin Suomessa
ja ulkomailla.
Kirjojen ja kirjallisuuden lisäksi Lehtolainen harrastaa musiikkia punkista Schubertiin ja Bachiin, oopperaa, liikuntaa (juoksu, punttisali, purjehdus, nyrkkeily, murtomaahiihto) ja teatteria.


Palkintoja

Espoo-mitali 1997
Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinto 1997
Kirjasta: Luminainen, 1997.

Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon 25 000 mk. V. 2000.
Lasiavain -dekkaripalkintoehdokkaana 2002 Luminainen -dekkari.

Leena Lehtolaiselle Päivää God dag -diplomi.
Suomenruotsalaiset kansankäräjät Folktinget on palkinnut kirjailija Leena Lehtolaisen aidosta ja myötämielisestä suhteutumisesta ruotsin kieleen Suomessa.


Lehtolainen Tornion Dekkarilauantaissa syksyllä 1997.
Kirjastossa on aamupala on katettuna!



Teokset



Maria Kallio -dekkarit

Ensimmäinen murhani.
Tammi, 1993.
951-31-0159-2 (sid.).
2. p. 1993, 3. p. 1997, 4. p. 1998. - 12. p. Loisto-pokkari 2007.
13. p. ilm. 12/2011.

Kuva 8. p. 2001.
Opiskelijakuoron railakkaat harjoitukset helsinkiläishuvilalla
katkeavat, kun ykkösbasso Jukka Peltonen löydetään rantavedestä
kuolleena. Tapaus on näytön paikka Maria Kalliolle, jonka uraa
rikososaston ylikonstaapelina rasittaa se, että hän on sekä nuori
että nainen - ja vielä punatukkainen! Kuoron hilpeän julkisivun
takaa löytyy katkeria intohimoja, eikä niiden penkomista helpota
havainto, että joukossa on Marian vanhoja kavereita.

Harmin paikka.
Tammi, 1994.
951-31-0335-8 (sid.).
2. p. 1998., 3. p. 1999., - 4. p. 2000. - 10. p. Loisto-pokkarina 2007.
11. p. ilm. 12/2011.

Maria Kallio on siirtynyt Helsingin rikospoliisista lakiasiaintoimiston
palvelukseen. Hänen ammattitaitonsa niin juristina kuin poliisina joutuu koetukselle, kun Armi Mäenpää, lempinimeltään. Harmi, löytyy kotoaan kuristettuna. Poliisi pidättää Armin poikaystävän ja tapaus leimataan seksuaalimurhaksi,
mutta Maria ei tyydy ratkaisuun, vaan jatkaa epävirallisesti tutkimuksia. Kaikki
ei ole sitä, miltä se näyttää, ei tapiolalaisessa porvarisperheessä eikä sadomasokistien bileissä. Ja juttuun taitaa liittyä toinenkin murha....

Kuparisydän.
Tammi, 1995
951-31-0612-8 (sid.)
2. p. 1997. - 3. p. 1999, 4. p. 1999.
Kirja ilmestyi CD-äänikirjana syyskuussa 2007.

Arpikylä on Maria Kallion lapsuuden kotipaikka, hiljentynyt kaivoskaupunki
Pohjois-Karjalassa. Maria on palannut sinne viettämään leppoisaa
maalaiselämää nimismiehen kesäsijaisena. Mutta rauhan rikkoo
ensin vanha rakkaus Johnny, sitten kaivostornin juurelta löytyvä ruumis.
Työnnettiinkö kuvataitelija Meritta Flöjt alas tornista? Rikos sotkee niin
keihäänheittäjä Kaisa Miettisen kultamitalijahdin kuin ekonomi Seppo
Kivisen liiketoimet. Juttu vie Marian tornin huipulta kaivoskuilujen
uumeniin, stripparikapakasta koulukavereiden salaisuuksiin. Ja pian
Marian korvissa killuu samanlainen kuparisydän kuin murhatullaa naisellakin...

Luminainen.
Tammi, 1996. 951-31-0800-7 (sid.)
2. p. 1997. - 3. p. 1999.

Nuuksiossa toimivan naisten terapiakeskuksen johtaja katoaa. Onko
Elina Rosberg murhattu? Epäiltyjen listaa johtavat terapiaryhmän
osanottajat, joissa riittää ongelmatapauksia lestadiolaisen
suurperheen äidistä Vaasankadun seksityöläiseen. Listalle mahtuu myös
runoilija Joona Kirstilä, Rosbergin miesystävä, jolla on selvästi jotain salattavaa.
Maria Kallio on siirtynyt Espoon poliisiin ja mennyt naimisiinkin. Hän
työskentelee sitkeästi tapauksen kimpussa, oudosta väsymyksestään ja
pahoinvoinnistaan piittaamatta. Marian paineita lisää uutinen, että
Hullu-Halttunen on karannut vankilasta ja aikoo kostaa hänelle. Onko hänen
kohtalonsa sama kuin Elinan - päätyä luminaiseksi Espoon metsiin?
Vuoden johtolanka -palkinto (1997)

Kuolemanspiraali.
Helsinki : Tammi, 1997.
ISBN 951-31-1077-X (sid.)
2. p. 1997. - 3. p. 2000.

Noora Niemisestä piti tulla pariluistelun maailmanmestari.
Kun kuusitoistavuotias luistelijalupaus löydetään surmattuna omilla luistimillaan,
särkyvät valmentajien ja vanhempien toiveet. Kuka on syyllinen? Karaokekuningas Vesku Teräsvuori? Espoossa liikkunut pikkutyttöjen ahdistelija? Vai onko murhaaja
sittenkin joku Nooran lähimmistä?
Ylikonstaapeli Maria Kallion raskaus on edennyt seitsemännelle kuukaudelle,
mutta se ei estä häntä paneutumasta intohimoisesti murhan selvittämiseen.
Lisäpontena on Marian ja hänen vanhan vihollisensa Pertti Strömin kilpailu rikosylikomisarion virasta. Mutta kuolemanspiraali on pyörähtänyt, eikä sitä ole
helppo pysäyttää.

Tuulen puolella.
Tammi 1998.
ISBN 951-31-1289-6 (sid.).
Uusi Loisto p. 2001.

Maria Kallio on palaamassa äitiyslomaltaan Espoon poliisin väkivaltajaoksen päälliköksi. Viimeisenä vapaaviikonloppunaan hän purjehtii miehensä ja tyttärensä kanssa Rödskärille, Espoon eteläisimpää saareen. Linnoitussaari kiinnostaa
Mariaa, koska hänen entinen poikaystävänsä Lintumies-Harri on kuollut siellä tapaturmaisesti edellissyksynä. Eikä Maria ole ainoa, jota Harrin kuolema vaivaa: saaren omistaja Anne Merivaara pyytää häntä ottamaan tapauksen uudelleen esille.
Maria saa huomata että rikoskomisariona hän seisoo tuulisella paikalla. Huolta aiheuttavat niin oudosti käyttäytyvä kollega Pertti Ström kuin
ympäristöaktivistiryhmän iskut eri puolille Espoota. Ja kun Juha Merivaara
löytyy Rödskäriltä kuolleena tasan vuosi Harrin kuoleman jälkeen, ei kyseessä voi
olla pelkkä sattuma. Kuka halusi päästä eroon ekomaaleja valmistavan yrityksen
toimitusjohtajasta? Hänen vaimonsa Anne, vihreätukkainen eläinaktivistipoika
vai tytär, joka seurustelee isänsä ikäisen oopperalaulajan kanssa? Vai
onko syyllinen Merivaaran velipuoli, maailmanympäripurjehtija Mikke Sjöberg,
Marian mielestä aivan liian kiinnostava mies?
Tutkinnan edistyessä Maria joutuu kovemmalle kuin koskaan ennen. Hän
törmää mitä erilaisimpiin käsityksiin siitä, kuka oikeastaan on luonnon ja
oikeudenmukaisuuden asialla. Ja kun Kauklahden pelloilla palaa, Maria joutuu
miettimään, millä puolella hän oikein on.

Ennen lähtöä.
Tammi 2000.
ISBN 951-31-1879-7 (sid.) ovh 165,- . Ilmestyy: 8/2000.
Uusi Loisto p. 2002.

Kevätaurinko paistaa ja linnut laulavat, mutta pyörätien laidalla makaa ruhjottu
mies. Joku on pahoinpidellyt henkihieveriin Petri Ilveskiven, huonekalusuunnittelijan
ja Espoon vihreiden kaupunginvaltuutetun. Teräväkielinen ja julkisuudessakin
hyvin tunnettu Ilveskivi on ehtinyt sivaltaa yhtä jos toistakin ihmistä sekä
yksityiselämässään että politiikassa. Onko pahoinpitelyssä kyse henkilökohtaisesta
kaunasta vai ovatko skinit suivaantuneet Petrin julkihomoudesta?
Maria Kallio puolestaan joutuu törmäämään yksityiselämässään kysymykseen
perheenlisäyksestä. Vaikka kotonakin kaikki tuntuu menevän mukavasti, Maria
joutuu yhä punnitsemaan poliisin työn merkitystä itselleen ja perheelleen.
Ilveskiven tapaus osoittautuu Marialle tavallistakin visaisemmaksi. Sekamelskassa
kiehuvat myös huumeet, poliisin omat homofobiat, muukalaisviha ja Espoon
kunnallispolitiikan valtasuhteet. Maria joutuu huomaamaan, että oman lisäksi
myös perheen turvallisuus on uhattuna...
Tämä on Lehtolaisen kahdeksas rikosromaani ja seitsemäs Maria Kallio -dekkari.


Veren vimma.
Tammi 2003.
ISBN 951-31-2776-1 (sid.) Ilm. 8/2003.
3. p. Loisto -pokkarina 2004.

Maria Kallio on palannut äitiyslomaltaan töihin Espoon poliisin rikososastolle. Paljon on muuttunut: Maria on saanut naispuolisen kuvankauniin alaisen, Antti ja Maria ovat joutuneet muuttamaan
kerrostaloasuntoon mikä raastaa heidän suhdettaan, eikä asiaa suinkaan helpota
että Maria joutuu keskelle murhatutkimuksia. Toimittaja Annukka Hackman löytyy ammuttuna Kirkkonummelta, Humaljärven rannalta märkäpuku päällä.
Pikkuhiljaa Marialle alkaa valjeta, että Annukan murhaamiseen oli monellakin ihmisellä syynsä. Annukka oli kunnianhimoinen ja häikäilemätön toimittaja joka oli kirjoittamassa
paljastuskirjaa suomalaisesta huippurallikuskista Sasha Smedsistä, eivätkä hänen toimitus- ja tiedonhankintametodinsa varsinaisesti kestäneet päivänvaloa. Lisäksi asiaan on sotkeutunut Marian kollega Raato-Kervinen, ja joku vuotaa poliisilaitoksen tutkimuksista salaista tietoa lehdistölle...
Veren vimma on kahdeksas Maria Kallio -dekkari. Loistavaa, tervetuloa Maria Kallio.

Rivo Satakieli.
Tammi 2005.
ISBN 951-31-3386-9 (sid.) 31 e. Ilm. 8/2005.
6. p. 2006 Loisto-pokkarina.

Jorvin sairaalaan tuodaan pahasti viillelty vähäpukeinen nainen. Maria Kallion epäilykset kytköksestä maksullisen seksin maailmaan heräävät kunnolla seuraavana päivänä, kun tunnettu prostituoitu murhataan suorassa televisiolähetyksessä. Julkkisprostituoitu Lulu Nightingale on tarjonnut seksipalveluja Rivo Satakieli -studiossaan, jonka asiakkaisiin lukeutuu myös yhteiskunnan nokkahenkilöitä. Murhatun prostituoidun ovat tavanneet hämärissä merkeissä myös vaikutusvaltainen televisiojuontaja Ilari Länsimies ja KRP:n komisario Lasse Nordström.
Maria Kallion ja hänen alaistensa tutkimuksia haittaa reviiritaistelu keskusrikospoliisin alamaailmaoperaation kanssa. Kaiken lisäksi henkirikoksia tulee lisää. Maria Kallion elämää ei tee helpommaksi myöskään se että hänen aviomiehensä Antti viihtyy niin hyvin työpaikallaan Vaasassa.
Rivo Satakieli on vastustamattomasti mukaansa imaiseva jännityskertomus ajankohtaisista ja poliittisesti arkaluonteisista kysymyksistä. Se on myös dramaattinen ja uskalias tarina ihmisen yöpuolesta ja maksullisen seksin maailmasta, jossa Maria Kalliokin joutuu elämänsä pinteeseen.
Lehtolaisen yhdeksäs Maria Kallio -dekkari. Tervetuloa Maria Kallio takaisin. Onkin jo odotettu.

Väärän jäljillä.
Tammi 2008.
ISBN 978-951-31-4288-9 (sid.) Ilm. 8/2008.
3. p. ilm. Loisto -pokkarina 9/2009.

Maria Kallio on jättänyt Espoon poliisin taakseen. Suunnitelmat vähäosaisia auttavasta lakiasiaintoimistosta kuitenkin kariutuvat, kun kumppaniksi aiottu opiskelutoveri Leena vammautuu pysyvästi auto-onnettomuudessa. Maria aloittaa työt sisäasianministeriön alaisessa perheväkivallan tutkimusprojektissa, turvallisesti työpöydän takana.
Leenan kautta Maria tutustuu toimittaja Jutta Särkikoskeen, joka on paljastanut kahden kiekonheittäjän dopinginkäytön. Särkikoski on loukkaantunut hämärissä olosuhteissa: hänen autonsa on suistettu tieltä, kun hän on ollut haastattelemassa yllätysläpimurron 800 metrin juoksussa tehnyttä Toni Väärää. Myös kyydissä ollut Väärä vammautuu niin pahasti, että seuraava kausi jää väliin. Särkikoski on saanut tappouhkauksia jo ennen kolaria, eikä niille näy loppua.
Irtiotto menneestä ei ole Marialle helppoa, mistä kertovat häntä toistuvasti piinaavat painajaiset. Kun Juttaan kohdistuneet uhkaukset pannaan täytäntöön, Maria joutuu yllättäen kohtaamaan vanhan työpaikkansa ja sen tutun yhteisön. Muistot lähes katastrofiin päättyneestä edellisestä henkirikostutkimuksesta eivät päästä rauhaan, mutta kilpajuoksussa murhaajan kanssa ei auta jäädä lepäämään takasuoralle.
Ennen kuin maalinauha katkeaa, on urheilumaailman skandaalissa poliiseja ehtinyt johtaa väärän jäljille aivan liian moni.
Väärän jäljillä on kymmenes Maria Kallio -rikosromaani, jolla Leena Lehtolainen jälleen valloittaa paalupaikan kotimaisessa jännityskirjallisuudessa.

Vihdoinkin uusi ja kymmenes Maria Kallio -dekkari Lehtolaiselta. Edellinen Rivo Satakieli ilmestyi 2005. Toivotaan, että kirja lunastaa isot odotukset.

Minne tytöt kadonneet.
Tammi 2010.
ISBN 078-951-31-5625-1 (sid.)   Ilm. 8/2010.  
4. p. ilm. uutena pokkaripainoksena 6/2011.

Maria Kallio -sarjan uutuus kertoo vieraan ja toiseuden pelosta – ja vihasta.  EU:n projektissa työskentelevä Maria Kallio on ollut kouluttamassa afganistanilaisia poliiseja ja matkustaa maahan poliisikoulun avajaisiin, tuhoisin seurauksin. Palattuaan kotimaahan Maria aloittaa työt epätyypillisten rikosten solussa ja saa selvitettäväkseen kolmen maahanmuuttajatytön katoamistapaukset. Tytöt ovat käyneet samassa Tyttökerhossa kuin Marian tytär Iida. Sitten hangesta löytyy neljäs muslimityttö, omalla päähuivillaan kuristettuna. Onko tapauksilla tekemistä toistensa kanssa? Onko liikkeellä sarjamurhaaja? Vai onko tyttöjen perheillä jotain tekemistä katoamisten kanssa?
Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet on mukaansa tempaava kuvaus tämän ajan monikulttuurisesta Suomesta ja perinteiden törmäyksestä. Se on matka arkeen jota määrittävät vanhat uskomukset ja ihmismieleen juurtuneet tapakäsitykset. Kuka on oikeassa tilanteessa, jossa on kaksi totuutta?  Tervetuloa Maria Kallio.

Rautakolmio.
Tammi 2013.
ISBN 978-951-31-7423-1 (sid.)   Ilm. 8/2013. 
Uusi Bon -pokkaripainos ilm. 6/2014.

Kiihkeätunnelmainen jännitysnäytelmä saariston kupeessa: kaksi ruumista, menneisyyden aaveita ja sairaalakuntoon pahoinpidelty nainen. Ja nenänsä Maria Kallion tapaukseen tuuppaava paikallispoliisi.
Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen kaksi pienen Brändön saaren rannasta löydettyä, muoviin käärittyä ruumista. Naispuolinen uhri on köyhtynyt entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja Saila Lind, jolla on runsaasti vihollisia. Lähistöllä on kuuluisan jääkiekkoilijan huvila, jossa Lind on viettänyt paljon aikaa.Nenänsä tapaukseen työntää myös paikallispoliisi Jon Berg, jonka vetovoimaa Marian silmissä edistää se, että hänen muu perheensä on purjehtimassa ulkomailla. Toisen uhrin henkilöyden selvitessä nousee pintaan hälyttäviä asioita Marian menneisyydestä. Jääkiekkoilijan perheessä tapahtuva vakava pahoinpitely sotkee kuviota entisestään.
Kahdestoista Maria Kallio -dekkari.  Ensimmäinen Maria Kallio -dekkari Ensimmäinen murhani ilmestyi 1993.
Odotetaan jännityksellä vieläkö Maria Kallio on iskussa.
Huom!  Kirja ilmestyy myös sähkökirjana ja cd-äänikirjana.

Tietokirja

Maria Kallio -Extra: Kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komisariosta.
Toim. Hannu Harju ja Ismo Loivamaa.
Tammi 2013.
ISBN 978-951-31-7131-5 (sid.)   Ilm. 3/2013.  

Opas- ja fanikirjan yhdistelmä esittelee kunkin romaanin maailman ja Marian urakehityksen. Se listaa kunkin kirjan rikokset, muuttuvan poliisiyhteisön sutkaukset ja kirjojen saaman vastaanoton. Maria Kallio -kirjojen ulkomaiset kustantajat kertovat mikä heitä suomalaispoliisissa viehättää, kääntäjät puolestaan kiperimmistä käännöspähkinöistään.Nelivärinen kirja esittelee Maria Kallio -kirjojen kansia maailmalta ja kertoo mitä kätkettyjä salaisuuksia moniin henkilöhahmoihin liittyy. Se taustoittaa sitä mistä Maria Kallio sai alkunsa sekä sitä, mitkä rikosromaanit ovat olleet Leena Lehtolaiselle tärkeitä innoittajia matkan varrella. Kirjan toimittavat Hannu Harju ja Ismo Loivamaa.
Leena Lehtolainen esitteli nuoren naispoliisin Maria Kallion vuonna 1993 romaanissa Ensimmäinen murhani.  Hänen rikosromaaninsa ovat siitä lähtien, jo 20 vuoden ajan, olleet Suomen suosituimpia kirjoja.

Hilja Ilveskero -dekkarit

Henkivartija.
Tammi 2009.
ISBN 978-951-31-4530-9 (sid.)   Ilm. 8/2009. 

Suomalainen liikenainen Anita Nuutinen surmataan Moskovassa hämärissä olosuhteissa. Hänen henkivartijansa Hilja Ilveskero on edellisenä päivänä pikaistuksissaan irtisanoutunut Anitan palveluksesta. Poliisi on kiinnostunut Hiljan liikkeistä Moskovassa, sillä työantajan jättäminen suojatta juuri ennen surmaa näyttää varsin epäilyttävältä.
Vastaajaan jätetty uhkausviesti sekä edesmenneen Anitan hätääntynyt avunpyyntö saavat Hiljan pelkäämään oman henkensä puolesta. Suomeen palattuaan Hilja päättää joksikin aikaa vetäytyä maan alle. Mutta poliisille on vastattava jo toimiluvan säilymisen takia.  New Yorkissa henkivartijakoulutuksen saanut Hilja epäilee Anitan surmasta tämän entistä yhteistyökumppania Valentin Paskevichia, yhtä Moskovan kiinteistökuninkaista, jota Anita on vedättänyt taitavasti. Hilja huomaa Paskevichin torpedon seuraavan itseään, mutta kuka arvoituksellinen David Stahl todella on? Hilja palkataan kansanedustajan turvahenkilöksi, eikä hänellä ole varaa tehdä toista virhettä. Uuden toimeksiannon myötä alkaa rikosvyyhdin kansainvälinen mittakaava paljastua. Tiukan paikan tullen Hilja näyttää että hänessä on enemmän petoa kuin pelkkä sukunimi…  Henkivartija on Leena Lehtolaisen uudenlainen rikosromaani, kansainvälisen trillerin piirteitä ammentava tiheä jännityskertomus, jossa kukkii myös ironia ja huumori.
Huom!   Kirja ilmestyy samanaikaisesti myös CD-äänikirjana ja ladattavana äänikirjana.

Oikeuden jalopeura.
Tammi 2011.
ISBN 978-951-31-6219-1 (sid.)  35,20 e.   Ilm. 11.8.2011. 
Uusi pokkaripainos ilm. syksyllä 2012.

Henkivartija Hilja Ilveskero kuhertelee ja pakoilee rakkaansa David Stahlin kanssa italiassa. Äkillisesti David katoaa - ja hänen huoneestaan löytyy ammuttu mies.
Hilja palaa hämmentyneenä Suomeen, mutta vastausten sijaan alkavat kysymykset kasaantua. Onko David elossa? Miksi tämän kännykästä oli löytynyt poliisipääällikkö Rytkösen numero? Mistä David oli saanut aivan samanlaisen sormuksen kuin Hiljan äidillä? Miksi Davidin tavaroissa oli ollut Kopparnäsiin suunniteltavan lomakylän papereita? Onko David ollut rehellinen Hiljalle? Miksi hämärämies Trankov tuntuu yhtäkkiä kovin luotettavalta?
Vailla biologisia vanhempia kasvanut Hilja saa vihiä myös äitinsä surmaa koskevista yksityiskohdista.
Oikeuden jalopeura on käänteikäs ja yllättävä trilleri ihmisen identiteetin moninaisuudesta ja sen peittämisestä. Kuka on kenenkin puolella, kehen voi luottaa? Mikä on kunkin hinta, kenet kukin on valmis joko pettämään tai pelastamaan?

Toinen Hilja Ilveskero -dekkari. 

Paholaisen pennut.
Tammi 2012.
ISBN 978-952-31-6827-8 (sid.)  37,90 e.   Ilm.9.8.2012. 

Hilja Ilveskero on pestautunut liikemies Usko Syrjäsen venäläisen morsiamen Julia Gerboltin henkivartijaksi. Työ on alusta asti täynnä yllätyksiä, ja niiden myötä Hiljan oudosti kadonnut rakastettu, entinen Eupolin agentti David Stahl ilmestyy takaisin Hiljan elämään.
Myös Syrjäsen apuri Juri Trankov tahtoo Hiljan rikoskumppanikseen, mutta kenen pussiin hän todella pelaa? Entä Davidin lapsuudenystävä Jaan Rand, joka palaa luostarista Italiasta toimittamaan Davidin antamaa tehtävää?Hiljan luottopoliisi Teppo Laitio on ottanut niskoilleen  murhasyytteen ja pyytää Hiljan apua. Kun Hiljan vankimielisairaalaan suljettu isä aiotaan päästää koevapauteen, on aika varustautua pahimpaan. Hilja pelkää sekä oman henkensä että vasta löytämänsä pikkusisaren, Vanamon, puolesta.
Syrjäsen ja Julian häiden valmistelu vie Hiljan New Yorkiin, jossa Hilja tapaa oppi-isänsä Mike Virtuen. Onko kaikki se, mille Hilja on ammattitaitonsa perustanut, ollutkin pelkkää huijausta?
Kehen voi lopulta turvata tässä pelissä, jossa ihmishenki on pikkuseikka ja harva paljastaa todellisen karvansa. Kuka lopulta on ilves kotikissan vaatteissa?
Henkivartija -trilogian kolmas osa. 


Muut rikosromaanit

Tappava säde
Tammi 1999.
ISBN 951-31-1289-6 (sid.). Ennakkohinta 155,-. Ilm. 8/2000.
Uusi Loisto p. 2001.

Sirpa Väätäinen on kolmen lapsen nuori kotiäiti. Anja Jokinen on kuusikymmenvuotias leskirouva. Tiina Leiwo on pankin ulkomaanosaston rahoituspäällikkö. Näillä kolmella naisella ei ole mitään yhteistä. Paitsi se, että heitä lyödään. Säde Vasara on 35-vuotias sosiaaliterapeutti, yksinäinen, väritön ja kiltti. Rankkaan työhän Turvakoti Kotipesässä tuovat iloa kuorolaulu ja yksisilmäinen kissa Sulo. Kun Säde
lopulta luopuu sivustakatsojan roolista, muuttuu monen ihmisen elämä.
Tappava säde on psykologinen trilleri ja rakkauskertomus. Aiempien teosten
sankaritar Maria Kallio on tällä kertaa sivuosassa.

Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia.
Tammi 2001.
ISBN 951-31-2158-5 (sid.) Ilmestyy 8/2001.
Uusi Loisto p. 2002.
Uusi Bon-pokkaripainos ilm. 1/2014.

Uudessa kertomuskokoelmassa Lehtolainen tarjoaa lajin ystäville mehukkaita
mysteerejä ja uusia tuttavuuksia, mutta myös katsauksen päähenkilön Maria
Kallion uran varhaisvaiheisiin. Mikä sai Marian ryhtymään poliisiksi? Mistä juontaa
Marian ja Pertti Strömin vihanpito. Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia vastaa mm. näihin kysymyksiin. Lehtolaisen yhdeksäs rikoskirja sisältää sekä aiemmin lehdissä ilmestyneitä tarinoita sekä joukon ennen julkaisemattomia novelleja. Pääosissa on rikoskomisario Maria Kallion lisäksi muitakin päättäväisiä naisia. Rikosylikomisario Laura Sarkkinen ja nuorempi rikoskonstaapeli Anna Harmaja seikkailevat kolmessa kertomuksessa. Tehokaksikko kohtaa ensimmäisen kerran tutkiessaan poikkeuksellisen julmaa naistenhuijausjuttua. Toisen kerran naiset joutuvat yhdistämään voimansa uhkaavan ryöstömurhasarjan yhteydessä. Heidän kolmannessa yhteisessä jutussaan panokset ovat valtakunnanpolitiikan ylimmällä tasolla. Kokoelman niminovellin kertoja ei kestä seurata ystävättärensä elämää miesöykkärin armoilla. Juoppo rähinöitsijä on saatava hengiltä, ja kertoja päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Asetelma kuitenkin mutkistuu: kuka loppujen lopuksi on tarinan hyväksikäyttäjä ja kuka uhri?

Kun luulit unohtaneesi..
Tammi 2002.
ISBN 951-31-2498-3 (sid.) Ilm. 7/2002.

Lehtolaisen lukuisien romaanien päähenkilöstä, etsivä Maria Kalliosta on
tullut lukijoiden suosikki. Viimeksi kertomuskokoelman julkaisseen
Lehtolaisen uutuus yllättää: kyseessä on perhetragedia, jonka menneisyyden
kipeät muistot nousevat esiin selviteltäessä uudelleen kahdenkymmenenviiden vuoden takaista isänmurhaa.
"Kaikki on mahdollista. Olin epäillyt jo vuosikausia, ettei Rane tappanut pappaa, vaan sen oli tehnyt joku muu." Näin pohtii Katja, jonka eno Rane hirttäytyi lopulta vankilassa syyllisyyden taakan kestämättömän painon alla - tai niin ainakin luultiin. Mummon hautajaiset saavat papan kuoleman niin muusikonurasta haaveilevan Katjan kuin tilapäistyössä taksikuskina ajelehtivan Kaitsu-veljen mieleen. Mitä asiasta tietää heidän äitinsä Sirkka, mitä lapsuuteen kiinni jäänyt Sara-täti tai yksinäinen kirjailijaeno Veikko?
Kun luulit unohtaneesi on romaani menneen ja nykyisen kohtaamisesta, harhoista ja totuuksista. Se on tarina pelkojensa kanssa elävistä ihmisistä, mutta myös rockista ja rakkaudesta. Lehtolainen pitää lukijan otteessaan loppuun saakka. Hän ei kerro
pelkkää rikostarinaa, vaan hän pureutuu ihmisten mieliin ja kuvaa traumaattisiakin ihmissuhteita valottaen perhesiteiden mutkikasta logiikkaa.

Viimeinen kesäyö.
Tammi 2006.
ISBN 951-31-3709-0 (sid.) 31,00 e. Ilm. 8/2006.

Suomalainen tutkija saa Liettuasta palatessaan uhkaavan puhelun, jossa häntä vaaditaan palauttamaan jotain minkä hän on tuonut mukanaan Suomeen. Mihin nainen on sekaantunut? Perheenäiti huomaa levyostoksilla hyväpeffaisen miehen ja joutuu elämänsä kyytiin. Vastaeronnut nainen vuokraa huoneiston kuukaudeksi vanhasta espanjalaisesta linnasta. Kun hän avaa linnan oven, ääni hänen sisällään sanoo: ""Täältä et lähde koskaan.""
Leena Lehtolaisen jännittävissä novelleissa kuvataan hetkiä, joiden jälkeen mikään ei ole entisensä. Ihmiset saattavat tehdä uteliaisuudesta päätöksiä joilla on kauaskantoisia, kenties loppuelämän kestäviä seurauksia. Monien tapahtumien taustalla on rakkaus, aito tai vääristynyt, ja paikoin rikoksen rajat venyvät aika tavalla.
Kokoelmassa on mukana kaksi Maria Kallio -tarinaa. Ensimmäisessä selvitetään Suomen ilkeimmän miehen mainetta kantavan kolumnistin kuolemaa. Vihamiehistä ei ole puutetta, sillä kolumnistin kirjoitukset ajoivat missejä sairauslomalle ja näyttelijöitä burn outiin. Toisessa kertomuksessa erotiikan papittareksi kutsuttu kirjailija joutuu väärän miehen hotellihuoneeseen.
Minäkertojana esiintyy myös Kallion työtoveri Koivu, joka joutuu vedetyksi mukaan Darfurista kotoisin olevan naapuriperheen tytärtä koskeviin ympärileikkaussuunnitelmiin. Lehtolaisen lukijoille myös ennestään tuttu hämeenlinnalaiskomisario Laura Sarkkinen puolestaan selvittää nuorten tyttöjen pornokuvien ahdistavaa vyyhtiä.
Rikokset eivät vanhene ainakaan uhrien mielissä. Vanha nainen päättää kohdata miehen joka on syypää häntä sotavuosista saakka vaivanneeseen piinaan. Naispappi joutuu miettimään kuuluuko murhaajallekin armo, kun riitaisa naapuriperhe päätyy tuhopolttoon. Entä kuka on kokoelman päätöstarinan jouluenkeli?
Syksyllä ilmestyy myös jo kolmas Lehtolaisen teos äänikirjana. Tällä kertaa Ensimmäinen murhani.

Muut romaanit


Jonakin onnellisena päivänä.
Tammi 2004.
ISBN 951-31-3089-4 (sid.) Ilm. 8/2004.
Uusi pokkaripainos ilm. syksyllä 2013.

Tämä ei ilmeisesti ole dekkari, mutta sopii hyvin esitellä tässä luettelossa.
Marjukan elämän lähtökohdat eivät ole kaksiset: äiti alkoholisoituu pikku hiljaa, isä on häipynyt Marjukan kotikaupungista Outokummusta pian tytön syntymän jälkeen. Marjukka joutuu pitämään huolta myös äidin uudesta liitosta syntyneistä pikkusisaruksista. Pakotien arjesta tarjoavat kirjojen toisenlaiset maailmat ja mielikuvitusystävät.
Marjukan elämä mullistuu äidin tultua uskoon. Onneksi Marjukka löytää myös ensimmäisen todellisen ystävän, Tainan. Naimisiinmeno suoraan koulun penkiltä tuntuu hyvältä pakokeinolta ahtaasta kotielämästä, eikä Marjukka koe olevansa enää mitään vailla, kunnes hän ensimmäistä kertaa rakastuu. Rakkaus antaa elämälle aivan uuden suunnan, mutta yhden onnellisen päivän seuraukset ovat katastrofaaliset.
Vaikka Marjukka pakenee Outokummusta pääkaupunkiseudulle ja muuttaa nimensä, demonit seuraavat häntä sinnekin. Elämän pirstaleita pitää koossa ystävyys, ylpeys omasta työstä ja kaikkein syvin rakkaus - rakkaus omaan lapseen. Mutta onko muunlainen rakkaus enää mahdollista? Mitä tapahtuu, kun Marjukka kohtaa Jarkon, jonka kanssa hän voi jakaa niin aistillisuuden kuin syyllisyyden?
Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä on romaani aikuistumisesta ja itsensä löytämisestä. Se näyttää rakkauden voiman ja suurten tunteiden tuhoisuuden. Se on myös kuohuttava tarina menneisyyden haamujen kohtaamisesta ja uudesta alusta sekä kertomus tilanteesta, jossa on äärimmäisen vaikea erottaa syyllistä ja uhria toisistaan.

Luonas en ollutkaan.
Tammi 2007.
ISBN 978-951-31-3861-5 (sid.) 31 e. Ilm. 8/2007.

Kun nelikymppinen lääkeainetutkija Riku Rämesuo katoaa uintiretkellään, on niin poliisi kuin hänen vaimonsa Jaana ihmeissään. Onko Riku joutunut onnettomuuden uhriksi vai tappanut itsensä? Onko Rikun tekemillä eläinkokeilla osuutta katoamiseen, onhan hän joutunut muun muassa eläinaktivistien uhkailujen kohteeksi. Vai onko syy Jaanassa, joka on huomannut Rikun lukevan salaa hänen päiväkirjojaan?
Saadakseen selville, mitä tapahtui ja miksi, Jaana ottaa yhteyttä entiseen opiskelutoveriinsa, tunnettuun kirjailijaan, jolle hän tarjoaa materiaaliksi omia ja Rikun päiväkirjoja. Kirjailija kieltäytyy ensin, mutta muuttaa myöhemmin mielensä - syistä, joita hän ei kerro Jaanalle.
Jaanan ja Rikun elämästä alkaa hiljalleen muodostua kirjailijan selvitystyön avulla kokonaiskuva. Eräs tärkeä henkilö on Jaanan serkku, runoilija ja muusikko Henri Hukkasaari. Tietääkö hän katoamisesta enemmän kuin haluaa Jaanalle kertoa?
Mutta ovatko kirjailijan saamat päiväkirjat sittenkään aitoja? Kun Jaana huomaa, että Riku lukee hänen päiväkirjaansa, hän alkaa pitää kahta päiväkirjaa, toista itselleen ja toista Rikun luettavaksi. Voivatko päiväkirjat olla eräänlainen lavastus? Jos niin miksi?
Leena Lehtolaisen kiehtovasti rakennettu ja jännittävästi etenevä monipolvinen romaani Luonas en ollutkaan kysyy monia vaikeita kysymyksiä. Miten paljon toisesta ihmisestä voi ottaa vastuuta? Miten hyvin läheistäkään ihmistä voi tuntea? Voiko läheisiä pettää ja esiintyä aivan toisena kuin oikeasti on?

Rikosnovellit

Hyvä peffa.
Teoksessa: Intohimosta rikokseen.
Book Studio, 2002.

Murhan sävel : 19 kertomusta rikoksesta ja musiikista.
Toim. Tapani Bagge.
Tammi 2006.
Teoksessa myös Leena Lehtolaisen novelli:
Kuolema ramoviisuissa.
Kirja on ilmestynyt toukokuussa 2006.

Äänikirjat

Kuparisydän.
Lukija: Erja Manto.
Tammi 2007.
ISBN 978-951-31-4015
7 CD-levyä.
Ilm. 9/2007.

Luminainen.
Tammi 2009.
1 MP3-CD-äänikirja.
Kokonaiskesto 11 tuntia.
Lukija: Erja Manto.
ISBN 978-951-31-4400-5  Ilm. 4/2009.

Henkivartija.
Tammi 2009.
CD-äänikirja:
ISBN 978-951-31-5092-1 Ilm. 8/2009 samanaikaisesti kirjan kanssa.
ladattava äänikirja:
ISBN 978-951-31-5131-7

Minne tytöt kadonneet?
Tammi 2010.
Lukijaj: Henna Hyttinen.
9 CD-levyä
ISBN 978951-31-6098-2  
MP3  ISBN 978-951-31-6090-6
Ilm. 31.12.2010.


Näytelmät

Kaivosdekkari Kuparisydän näytelmänä:
Kuparisydän on dramatisoitu näytelmäksi , joka on esitetty Outokummun Vanhan kaivoksen rikastamossa 1997 ja 1998.

Kuunnelmat

Ylen Ykkönen ma 5.8.02 klo 19.30
Radioteatteri esittää:
ma 5.8.02 klo 19.30 Radioteatteri esittää:
Leena Lehtolaisen kuunnelman Kylmä toukokuu, osa 1/4.

Nuortenkirjoja:

Ja äkkiä onkin toukokuu 1976
Kitara on rakkauteni 1981.

Muuta

Leena Lehtolaisen kesädekkari 24:ssä maakuntalehdessä 25.6.- 31.7.99
Satakunnan Kansan nettisivulla on koko dekkari
Aika vaikea sielta on kyllä löytää sitä, mutta ainahan voi yrittää.

Toimitustöitä ja artikkeleita eri kirjoissa

Syyllisyys ja sovitus Agatha Christien tuotannossa
Enimmäkseen roskaa komeissa kulisseissa. Christie-filmatisoinneista.
Teoksessa: Agathan vuosisata, toim. Risto Raitio
Suomen dekkariseura 1990

Miksi tutkia naisdekkareita. Avauksia. Nuoret tutkijat kirjoittavat.
Toim. Maria- Liisa Nevala
Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitos 1991

P.D.James.
Teoksessa: Kissansilmiä.Anglo-amerikkalaisia naiskirjailijoita
1970-80-luvuilla.Toim. Helena Saaristo
Kirjastopalvelu Oy 1991

Neljä elämää (yhdessä Liisa Koskisen kanssa) ja Peterin peilit.
Teoksessa: Kuka ja miksi. Dorothy L. Sayers 100 vuotta.
Toim. Leena Lehtolainen
Suomen Dekkariseura 1993

Varjomies ja hyvä nainen. Hammetista, sentimentaalisuudesta ja naisvihasta. Teoksessa: Varjomiehen jäljillä : Dashiell Hammett 100 vuotta.
Toim. Keijo Kettunen
Suomen Dekkariseura 1994

Varjoja ja kaikuja.
Teoksessa: Shakespearen sisarpuolet. Naispuolisia lukukokemuksia.
Toim. Sara Heinämaa ja Päivi Tapola
Kääntöpiiri 1994

Suden morsian? Salaileva kertoja Eeva Tenhusen Nuku hyvin, Punahilkassa. TEoksessa: Sivupolkuja. Tutkimusretkiä kirjallisuuden rajaseudulle.
Toim Tero Norkola ja Eila Rikkinen. Tietolipas 146. SKS 1996

Ritari ruosteisessa Toyotassa. Reijo Mäen Jussi Vares ja miehisyyden kliseet.
Murha ei tunne rajoja.Toim. Risto Raitio, Paula Arvas ja Keijo Kettunen.
Book Studio 1997

Luhtaorvokki vai päivänkakkara? Suomalaisen naisdekkarin vaiheita 1940-luvulta nykypäivään ja Miten minusta tuli murhaaja.
Murha pukee naista. Toim. Ritva Hapuli ja Johanna Matero. KSL 1997

Miten minusta tuli murhaaja.
Teoksessa: Murha pukee naista.ss. 86-100.

Lehtolaisen artikkeleita eri lehdissä
(Huom! luettelo ei ole läheskään täydellinen)

Lehtolainen, Leena: Alibeja Vilnassa eli miksi murha ei sovi liettualaisille.
(Liettuan 1. kansainväliset dekkarifestivaalit).
Ruumiin kulttuuri 4/2005, s. 16-17.

Lehtolainen, Leena: Glamour kaukana : kirjailijan ihmeellisiä seikkailuja koti- ja ulkomailla.
Kirjailija 3/2003. s. 14-16.

Lehtolainen, Leena: Myrkkymurhia Burgdorfissa. (Burgdorfin rikospäivät 2000).
Ruumiin kulttuuri 2/2001, s. 27,

Lehtolainen, Leena: SKS sai uuden presidentin. (Skandinaviska Kriminalsällskapet).
Ruumiin kulttuuri 2/2001, s. 15-16.

Kirjastolehti/ Kotimaisia myrkkyomenia, lukuvinkkejä dekkarinälkäisille
Lehtolainen, Leena: Rikosrekisterini on puhdas. (Kirjailijan paikka).
Lukufiilis 1/2000. s. 7.

Lehtolainen, Leena: Bordellista paskakasaan. (Artikkeli Karin Fossumista ja
hänen kirjastaan Evan katse. Ruumiin kulttuuri 4/1997 s. 32.

Lehtolainen, Leena: Seppo Jokinen ja rikoksen polut. Ruumiin kulttuuri 1998:1

Lehtolainen, Leena: Kolmannen luokan enkeleitä. Dorothy L. Sayersin jäämistön keskeneräisestä Thrones, Dominations-fragmentista, joka on ilm. Jill Paton Walshin täydentämänä jatkoksi Wimsey-Vane -sarjaan.

Lehtolainen, Leena: Kolmen keskustelu : ajatuksia Sally R. Muntin feministisestä dekkarikritiikistä. Kritiikin uutiset. 1996 ; 1 ; 4-6

Lehtolainen, Leena: Ikuisesti tuoreet kalat : kesäklassikko
Suomen kuvalehti 1994, 33 ; 63
Esittelyssä Eeva Tenhusen esikoisdekkari Mustat kalat

Lehtolainen, Leena: Tositapahtuma tv-viihteenä vaatii paljon kasojalta.
HS 15.4.2000.

Namuja Norjasta : Dekkariseuran pohjoismaisista suhteista vastaava "presidentti" Lehtolainen kävi helluntain korvilla Oslossa tarkistamassa Skandinaviska
kriminalsällskapetin tämänvuotista antia.
Ruumiin kulttuuri 1999:3, s. 18-21.

P.D. Jamesin dekkareitten maailma. (Hieno artikkeli Jamesin
kirjoista ja henkilöistä). Ruumiin kulttuuri nr. 2, 1989.

Totuus ja toiveet - vai sauna ja olut. (P.D. Jamesin kirjasta Totuus ja toiveet
tehdyn TV-sarjan arvio). Ruumiin kulttuuri nr. 2, 1991.

Altavastaajana P.D. James. (Kirjailijaa haastattelivat Leena Lehtolainen, Liisa
Koskela ja Heta Pyrhönen). Ruumiin kulttuuri 2/1995.

Lehtolainen, Leena: G-mies ja B-julkkis tekevät lajitietoista yhteistyötä.
(Kirsti Manninen ja Jouko Raivio).
Ruumiin kulttuuri 1991:1.

Lehtolaisen dekkariarvosteluja eri lehdissä

Booth, Stephen: Musta koira. Blue Moon 2001.
Ruumiin kulttuuri 3/2001.
Christie, Agatha: Kirstun arvoitus ja muita kertomuksia. WSOY 1999.
Ruumiin kulttuuri 1999:2.
Garcia-Aquilera, Carolina: Kuumat vedet. Otava 1999.
Ruumiin kulttuuri 1999:3.
Grafton, Sue: C niin kuin Callahan. Book Studio 1990.
Uusi Suomi 19.11.90. (Kirj.arvosteluja B 10/90 s. 1013-1014).
Highsmith, Patricia: Muukalaisia junassa. Book Studio 1990.
Uusi Suomi 19.11.90. (Kirj.arvosteluja 10/90 s. 1013-1014).
Knellwolf, Ulrich: Mustat aurinkolasit. Osumakustannus 1997.
Ruumiin kulttuuri 1998:1.
King, Laurie R.: Kadonnut kaitsettava. Book Studio 1997.
Ruumiin kulttuuri 1997:2.
Marklund, Liza: Prime time. Otava 2002.
Ruumiin kulttuuri 4/2002.
Patterson, James: Pelon piiloleikki. WSOY 2000.
Ruumiin kulttuuri 3:2000.
Reah, Danuta: Pelkkää pimeyttä. Gummerus 2001.
Ruumiin kulttuuri 1/2002.


Artikkeleita ja kirjallisuutta

Alftan, Maija: Suomalainen dekkari on viaton ja voimissaan.
Helsingin Sanomat 30.11.2000 (Kirjallisuusliite).
Haastattelussa Leena Lehtolainen; katsaus suomalaisen dekkarin historiaan.
Carlson, Kristina: Murhia ja naisen elämää (Kohtaamiset).Suomen kuvalehti 1997:7.
Haasio, Ari: Tuulen puolella, oikeuden puolesta. Kirjastolehti 1998/6.
City.fi - Leena Lehtolainen.
Herlin, Niklas: Leena Lehtolaiselle povataan läpimurtoa Saksassa.
Ilta-Sanomat 24.10.01.
Huttunen, Salla: Dekkarin taitaja Leena Lehtolainen viihtyy itsekin toden ja
fiktion lumoissaa. Z 1997/4.
Hänninen, Ville: Säteen kosto (Leena Lehtolaisen dekkariin Tappava säde
perustuva TV-elokuva). Ilta-Sanomat 16.10.02.
Ingström, Pia: Hon förnyar deckartraditionen/Hbl:s kulturserie
Isohella, Anne-Riitta: Espoon poliisi on tuttu Saksassa asti :
Leena Lehtolaisen dekkareissa ratkotaan rikoksia Espoon arjessa.
Helsingin Sanomat 10.3.02.
Kaikkonen, Raija: Espoon taidepalkinto Leena Lehtolaiselle :
"murharouva" kalustaa palkintorahoilla Inkoon-kotiaan. Helsingin Sanomat 19.12.00.
Kaarela, T.:Letistä kiinni Leenaa. Ruumiin kulttuuri 1993:2.
Kaipiainen, Päivi: Leena Lehtolainen Outokummun kaivostornissa : maalla asuva
ei ole luuseri.
Keskisuomalainen (Sunnuntaisuomalainen) 16.7.2000.

Kaseva, Tuomas: Partio heti Matinkylään! (Radioteatteri nauhoittaa
Leena Lehtolaisen Kuolemanspiraali ja Tuulen puolella -dekkareihin perustuvaa
jännityskuunnelmaa Kylmä toukokuu).Helsingin Sanomat 5.8.02.

Kiviniemi, Eeva: Myytit nurin (haastattelu). Kotiliesi 1997 ; 21 ; 76-78.
Leena Lehtolaisen kesädekkarilista Kirjastolehdessä
Lahti, Ari: Leena Lehtolainen ujuttaa naisasiaa dekkareihinsa. PS (STT) 8.4.97.
Matero, Johanna: (Kuparisydän-dekkari) Tää ois kritiikki. Ruumiin kulttuuri 1995:4
Mäkelä, Janne:Kirjailija ja matkasaarnaaja Ruumiin kulttuuri. 1997:1.
Mäkinen, Eija: Ruutia ja tunnelmointia. (Haastateltavana rikoskirjailija Leena Lehtolainen).
Kotilääkäri 10/2005, s. 12-15.
Mäkinen, Outi: Murhia Pohjolassa (Turun pohjoismaiset dekkaripäivät 6/2000,
vieraina mm. Kim Småge Norjasta, Håkan Nesser, Leena Lehtolainen,
Staffan Bruun ja Reijo Mäki).Ruumiin kulttuuri 2000:2.
Naski, Kaarina: Kirjailija ottaa talteen kaiken : Leena Lehtolainen hyödyntää
ystäviensä unetkin. Etelä-Suomen sanomat 12.08.1997.
Niskanen, Annamari: Kostea hauta.
Vuoden 1959 Tulilahden murhat, selvittämättömäksi jäänyt rikos, jossa
pääepäilty teki itsemurhan mielentilatutkimuksen aikana.
Haastattelussa dekkarikirjailijat Harri Nykänen ja Leena Lehtolainen
mahdollisesta ratkaisusta.
Helsingin Sanomat (Nyt : viikkoliite). 1.9.2000.
Nykänen, Anna-Stina: Fani tapasi kirjailijan Helsingin Sanomat 27.8.2000.
Peltonen, Hannu: Dekkarikirjailija Leena Lehtolaisen kesäpuuhia.
Länsi-Sanomat 29.5.02.
Peltonen, Hannu: Leena Lehtolaisen elämässä riittää vauhtia.
Tamperelainen 6.6.2001.
Peltonen, Hannu: Leena Lehtolainen - murhista leipänsä tienaava kotiäiti.
Aamulehti Allakka, joulukuu 2000.
Peltonen, Hannu: Maria Kallion elämä jatkuu.
Pohjolan Sanomat/Treffi 27.2.03.
Puustinen, Marja: Murhia lapsiperheen keskellä. Kodin kuvalehti 1997/ 6.
Reivilä, Marjut: Perinteinen kirja säilyttää asemansa : kirjailija Leena Lehtolainen on
kuitenkin
aktiivinen internetin käyttäjä : kirjailijat kokevat verkkoa (Taavi Soininvaara).
Kauppalehti 27.9.2005.
Sarrala, Hannu: Muunnelmia tiukkarajaisesta dekkarista : Leena Lehtolainen
tekee omia versioita paellasta. Pohjolan Sanomat 25.4.2001
Silvan, Sini: Naisdekkari nostaa naisen pääosaan (Leena Lehtolainen).
Uutispäivä Demari 2001-02-28.
Haastateltavana kirjailija Leena Lehtolainen.
Spåre, Päivi: Äitiyden ratkaisematon arvoitus. Kaks' plus 1997 ; 9 ; 14
Spåre, Päivi: Makuja murhapaikalta. (Leena Lehtolainen). Alko Etiketti 1/2000.
Stenberg, Tuula: Kova laki pehmeissä kansissa. (Loisto -dekkarit, Leena Lehtolainen,
Reijo Mäki). Pirkka 1-2/2003, s. 28-31.
Sunimento, Markku: Pieni punatukkainen nainen ratkoo rikoksia.
Postia sinulle marraskuu 2002.
Sykkö, Sami: Luistelun lumoama. Helsingin Sanomat 5.1.03
Henna Tenkanen:DEKKARIN RAJAT LIIKKEESSä Leena Lehtolaisen
teoksissa Ensimmäinen murhani ja Luminainen
Tenkanen, Henna: Uusi uljas naisetsivä Leena Lehtolaisen dekkareissa
Ensimmäinen murhani ja Luminainen. Teoksessa: Murha puhee naista.
Toivola, Lea: Nykynaisen kasvu aikuiseksi : Leena Lehtolaisen dekkarit.
Kanava 1/2001, s. 35-38.
Tuomaala, Tuija (Niskanen, Annamari; Kukkonen, Paula; Väärä, Vesa-Matti):
Naisdekkarien sankarit ovat nyt feministejä & perheenäitejä (esittelyssä mm.
Leena Lehtolainen, Pirkko Arhippa, Outi Pakkanen, Sirpa Tabet).
Anna 3/2001, ss. 102-105. *
Vuoden johtolanka Leena Lehtolaiselle. PS (STT) 12.2.97.
Murhia kotimaisten kansien välissä -Leena Lehtolainen
Vastakkaine hyvät ja pahat poikkeusyksilöt : Cornwellin rikoskirjojen
sankari ei ole dekkari vaan oikeuslääkäri. (Patricia Cornwell).
Haastateltu Leena Lehtolaista. Pohjolan Sanomat 8.4.2000. STT.
Vänttinen, Pekka: Leena Lehtolainen menestyksestään : kynnys on ny korkeampi.
Anna 14/2004, s. 16-20.


Arvosteluja

Ensimmäinen murhani. Tammi 1993. (Uusi pokkarip. 1998).
Ruumiin kulttuuri 1993:2.
HS 4.9.98 Arv: Heikki Hellman.

Harmin paikka. Tammi 1994.
Ruumiin kulttuuri. 1994:2.

Kuparisydän. Tammi 1995.
HS 23.9.95. Arv.: Suvi Ahola.
PS 5.9.95. Arv.: Kalervo Toiviainen.
Ruumiin kulttuuri. 1995:4.
Ilkka 29.5.00. Mirja Kuivaniemi. (3.p. 1999.)

Luminainen. Tammi 1996.
PS 21.8.96. Arv.: Kalervo Toiviainen.
Ruumiin kulttuuri. 1996:3.

Kuolemanspiraali. Tammi 1997.
HS 27.9.97. Arv.: Maria Säntti.
KS 5.1. Ulla Ekman-Salokangas. 1/98
PS 4.9.97. Arv.: Kalervo Toiviainen.
Ruumiin kulttuuri. 1997:3.

Tuulen puolella. Tammi 1998.
AL 5.9.98. Arv.: Ari Haasio.
Demari 15.10.98. Arv.: Jarmo Papinniemi.
SK 4.10.98. Arv.: Harri Aalto.
Lapin Kansa 23.3.99. Tapio Nevala.
HS 2.9.98 Arv. Vesa Karonen.
KS 31.12.98. Ulla Ekman-Salokangas.
PS 20.9.98 Arv.: Kalervo Toiviainen.
SS 8.9.98. Arv.: Terhi Anttila.
Ruumiin kulttuuri 3/98. Janne Mäkelä.
TS 25.1.99. Arv.: Kimmo Rantanen.

Tappava säde. Tammi 1999.
Aamulehti 9.10.99. Ari Haasio.
Demari 23.12.99. Pekka Tolonen.
HS 13.10.99. Suvi Ahola.
Ilkka 31.8.99. Ismo Loivamaa.
Kaleva 69.9.99. Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 17.12.99. Tuula Kärki.
Keskisuomalainen 7.10.99. Ulla Ekman-Salokangas.
Ruumiin kulttuuri 1999:3, s. 63. Kyösti Salovaara.
Savon Sanomat 9.11.99. Marianne Zitting.
Turun Sanomat 22.10.99. Kaisa Kurikka.

Ennen lähtöä. Tammi 2000.
Demari 2.8.00. Jarmo Papinniemi.
Etelä-Suomen SAnomat 3.10.00. Kyllikki Kiiranen.
Helsingin Sanomat 23.8.2000 Tero Liukkonen.
Ilkka 20.8.00. Ismo Loivamaa.
Kaleva 20.9.00. Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 10.11.00. Arja-Anneli Tuominen.
Keskisuomalainen 11.8.00. Ulla Ekman-Salokangas.
Lukufiilis 3/2000. Elina Lappalainen.
Pohjolan Sanomat 9.9.2000. Sari Pelttari-Heikka.
Ruumiin kulttuuri 3:2000. Asko Alanen.
Savon Sanomat 30.8.00. Marianne Zitting.
Turun Sanomat 3.9.00. Kimmo Rantanen.

Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Tammi 2001.
Helsingin Sanomat 11.8.2001. Suvi Ahola.
Kaleva 30.8.01. Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 9.11.01. Kai Hirvasnoro.
Lapin kansa 12.3.02. Tapio Nevala.
Pohjolan Sanomat 23.8.01. Sari Pelttari-Heikka.
Ruumiin kulttuuri 3/2001. Antti Turunen.
Satakunnan Kansa 3.10.01. Harri Aalto.
Turun SAnomat 3.11.01. Kimmo Rantanen.

Kun luulit unohtaneesi. Tammi 2002.
Aamulehti 10.8.02. Saara Kesävuori.
Helsingin Sanomat 21.8.02. Vesa Karonen.
Hufvudstadsbladet 12.8.02. Pia Ingström.
Ilkka 5.9.02. Ismo Loivamaa.
Kaleva 17.9.02. Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 25.10.02. Arja-Anneli Tuominen.
Keskisuomalainen 2.8.02. Väinö Immonen.
Pohjolan Sanomat 30.8.02 Sari Pelttari-Heikka.
Ruumiin kulttuuri 3/2002. Outi Karemaa.
Satakunnan Kansa 25.8.02. Harri Aalto.
Savon Sanomat 1.8.02. Väinö Immonen.
Turun Sanomat 6.9.02. Tuomo Karhu.
Vasabladet 9.8.02. Mauno Ruokonen.

Veren vimma. Tammi 2003.
Helsingin Sanomat 23.8.03. Ilse Rautio.
Pohjolan Sanomat 27.12.03. Sari Pelttari-Heikka.
Ruumiin kulttuuri 3/2003. Teemu Oinonen.

Jonakin onnellisena päivänä. Tammi 2004.
Helsingin Sanomat 17.9.2004. Suvi Ahola.

Rivo satakieli. Tammi 2005.
Helsingin Sanomat 16.8.2005. Tommi Aitio.
Pohjolan Sanomat 15.11.2005. Sari Pelttari-Heikka.
Ruumiin kulttuuri 3/2005. Sari Ryhänen.
Suomen kuvalehti 33/2005. Karo Hämäläinen.




Internet

Kiekko-Aamulehti : Kiekkomurha saattaa olla tulossaLeena Lehtolaisen haastettelu 4.1.2008.

Leena Lehtolainen-sivut/Raija Perälä

Tammen kirjailijoita: Leena Lehtolainen

Leena Lehtolainen - Deutsche Homepage


Suosikit

Kymmenen suosikkidekkaria.

Christie, Agatha: Askel tyhjyyteen, 1953 (Why didn't they ask Evans?, 1934).
Garve, Andrew: Leandan sankari, 1960 (A Hero for Leanda, 1959).
George, Elizabeth: Kunnioitetun kansalaisen kuolema, 1989 (A Great Deliverance, 1988).
Joensuu, Matti Yrjänä: Harjunpää ja heimolaiset, 1984.
McDermid, Val: The Mermaid s singing, 1996.
Muller, Marcia: Pennies on a Dead Womans Eyes, 1992.
Paretsky, Sara: V.I. Warhawski ja punainen kukko, 1992 (Burn Marks, 1990).
Pickard, Nancy: Tyttären velka, 1991 (I.O.U., 1991).
Sayers, Dorothy L.: Juhlailta, 1994 (Gaudy Night, 1935).
Tenhunen, Eeva: Mustat kalat, 1964.

Muita suosikkikirjailijoita ovat:

- Jane Austen, Astrid Lindgren (erityisesti Peppi Pitkätossut ja Saariston lapset),
Lucy Montgomery, Barbara Pym, Antonia White, joista viimeksimainittua ei ole suomennettu ja Pymiltäkin vain yksi teos, Syksyinen seurue.


Uutisia


Leena Lehtolaisen kirjoittama näytelmä
Porkkala, Porkkala stoj! saa ensi-iltansa 29.6.2007
Siuntion Hyvinvointikeskuksessa.


HS 22.3.04
Leena Lehtolaisen Ensimmäinen murhani ilmestynyt ranskaksi
"Tunnetteko itsenne kirjailijaksi vai sosiologiksi" haastattelija Jacques De Decker kysyi Leena Lehtolaiselta yleisötilaisuudessa, joka järjestettiin Lehtolaisen ensimmäisen ranskannoksen sekä suomalaisten naiskirjallisuutta esittelevän näyttelyn kunnaiksi brysseliläisessä kirjastossa viime torstaina. Kysymys oli kunnioittava. Anne Colin du Terrailin ranskantama Mario Kallio -sarjan avaus Ensimmäinen murhani (1993) ankkuroituu tiukasti suomalaiseen arkeen.

HS 24.3.04
Lehtolaisen Luminainen ilmestynyt puolaksi
Kirja on nuoren Sebastian Musielakin ensimmäinen puolannos suomesta.
Arvostetun viikkolehden Politykan arvostelija vertaa teosta klassiseen dekkariin kuvaten lehtolaisen Maria Kallio -hahmoa "Hercule Poirotiksi hameessa". "Lehtolainen antaa lukijalle runsaasti tilaa tarkastella suomalaista arkea, joka -merkillistä kyllä - osoittautuu meille täysin eksoottiseksi: kiivaasti laajenevat ekologiset ja kansalaisliikkeet, pitkälle ulottuva uskonnollinen suvaitsevaisuus etnisiä ja seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan, abortti ja avioero pyydettäessä". "Tuo maailma on lähellä sitä, mitä feministit haluavat", Politykan arvostelija Juliusz Kurkiewicz päättelee. "Ovatko asukkaat sen onnellisempia? Eivät välttämättä, koska psykoterapia on ensisijainen palvelu", Kurkiewicz päättää arvionsa.


PS/STT 15.8.2003.
Kotimainen dekkari Jyväskylän näyttämölle
Leena dekkariin perustuva näytelmä Ennen lähtöä saa kantaesityksensä Jyväskylän kaupunginteatterissa 20.9.2003. Dekkarin ovat näyttämölle dramatisoineet Hannele Ruotsalo ja Ilkka Laasonen. Laasonen myös ohjaa esityksen. Maria Kallion roolissa nähdään Marjaana Kuusniemi.

HS 1.2.03.
Leena Lehtolaisen romaani myi parhaiten 2002.
Viime vuoden kotimaisista kaunokirjoista myydyin oli Lehtolaisen uusi jännitysromaani Kun luulit unohtaneesi. Sitä myytiin 81300 kappaletta.
Tieto käy ilmi Suomen kustannusyhdistyksen ja Kirjakauppaliiton tuoreista tilastoista.

MTV3 alkaen ma 6.1.03 klo 20.05
Leena Lehtolaisen romaaneista TV-sarja
Leena Lehtolaisen romaaneihin perustuva uusi 13-osainen poliisisarja alkaa. Sarja perustuu Lehtolaisen romaaneihin Kuolemanspiraali, Tuulen puolella, Ennen lähtöä ja Luminainen.
Ensimmäisessä tapauksessa Kuolemanspiraali (osat 1-3) Maria Kallio saa selvitettäväkseen lupaavan nuoren taitoluistelijan surman. Ainoa, joka on nähnyt mahdollisen surmaajan,on viisivuotias poika.
Pääosissa: Minna Haapkylä, Kari-Pekka Toivonen, Petteri Summanen, Robert Enckell, Juha Veijonen, Hannu-Pekka Björkman, Sixten Lundberg, Sanna Saarijärvi, Heikki Sankari, Ilkka Merivaara, Tiia Louste, Maria Ylipää. Käsikirjoitus: Tove Idström. Ohjaaja: Minna Virtanen.

Leena Lehtolaisen Tappava säde esitettiin TV1 Kotikatsomo
ma 21.10. klo 21.20


STT (PS) 25.10.02
Vuoden 2002 Kirjapöllö -palkinto Leena Lehtolaiselle. Palkinto luovutettiin Helsingin Kirjamessujen avajaispäivänä torstaina 24.10.02. Raati palkitsi Lehtolaisen erityisesti dekkariperinteen uudistamisesta ja tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden käsittelemisestä tavallistakin lukijaa sykähdyttävästi. Myös Lehtolaisen voittokulku ulkomailla on raadin mukaan tunnustuksen arvoinen.





Tornion kaupunginkirjasto
©2014 Terttu Uusimaa

Jaa tämä Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa tämä Twitterissä