DekkariNetti 
| Etusivu | Dekkarivuodet | Kirjailijat | Sarjat | Artikkelit | Uutiset | Linkit | Käsikirjasto |
Markku Ropponen |
| Elämä | |
| Elämä Markku Ropponen on syntynyt 12.2.1955 Lappeenrannassa. Hän on ammatiltaan kirjastonhoitaja ja asuu Jyväskylässä. Hän debytoi 1990 rikosromaanilla Pronssijuhlat. Se sai lukijoilta ja kriitikoilta lämpimän vastaanoton ja on esitetty neliosaisena kuunnelmadramatisointina. Aikaisemmin hän on julkaissut runoja antologiassa Ryhmä (1980), Kenkää enolle (1983) ja Häh!!? (1985). Vuonna 1985 hän voitti Nuoren Voiman Liiton kirjoituskilpailun runosarjan ja 1986 Lahden runomaratonin. Ropponen on julkaissut seitsemän rikosromaania, joista uusin Puhelu kiusaajalta ilmestyi syksyllä 2002. Vuonna 1991 ilmestynyt Kuoleman uni -dekkari sai Vuoden johtolanka -palkinnon. Ropposelta on ilmestynyt myös novellikokoelma Naisiin (1995) , isyyttä käsittelevä kirjeromaani Isän kädestä (1995) yhdessä Timo Parvelan kanssa ja kaksi romaania Siivestäjät (1997) ja Elämysmatka (1999). Markku Ropponen tunnetaan eritoten kiitetyistä ja palkituista dekkareistaan. Dekkaristina Ropponen on mehevän kielen ja henkilökuvauksen mestari, jonka rujon kauniita henkilöitä ei voi olla rakastamatta. Palkinnot I palkinto Nuoren Voiman Liiton kirjoituskilpailussa 1985 I palkinto Lahden runomaratonissa 1986 Vuoden johtolanka-palkinto 1991 teoksesta Kuolemanuni Jyväskylän kaupungin kulttuuripalkinto 1995. Teokset Rikosromaanit Pronssijuhlat. Tammi 1990. ISBN 951-30-9307-7 (sid.) U.p. 2002.  Toivo Hyytiäinen on saavuttanut Helsingin olympialaisissa pronssimitalin ja kaksi miestä juhlii sitä yksinäisellä rakennustyömaalla. Tapahtumat riistäytyvät käsistä ja paikalle osunut nuori nainen kokee karmean kohtalon. Rikos sukeltaa esiin kolmenkymmentä vuotta myöhemmin nukkavierussa Kisa-baarissa, jonka elämää nähnyt omistaja Tuomainen joutuu tahtomattaan yksityisetsivän rooliin. Chandlerilaisittain virittynyt kotimainen dekkari huipentuu räjähtävään yllätykseen. Kuoleman uni. Tammi 1991. ISBN 951-30-9658-0 (sid.). U.p. 2002.  "Lopulta päädyin ranskalaisen konjakin, barbituraattien ja pistoolin yhdistelmään. Ensinmainitun piti rohkaista minua, lääkkeiden rauhoittaa ja kudin vetää huppu silmille." Konkurssien kolhimaan elämäänsä työlääntynyt pienyrittäjä Ape Halme ajaa mökilleen, alkaa nauttia eväitään ja kääntää viimein pistoolinpiipun suuhunsa. Ei enää nöyryytyksiä pankinjohtajien takahuoneissa! Mutta elämällä niin kuin kuolemallakin on vielä paljon varattuna Ape Halmeelle. Miksi ihmeessä hän saa heti itsemurhansa jälkeisenä päivänä huomata olevansa syytettynä veljensä taposta? Ja mitä iloa on jatkoajasta, jossa XL-kokoinen ja Lee Marvinin näköinen rikosetsivä Antikainen on kaiken aikaa kumpussa, jossa Keiju apureineen kutittelee kääntöveitsellä ja ruumiita ilmaantuu ympärille tasaiseen tahtiin? Mies katoaa sateeseen. Tammi 1992. ISBN 951-30- 0059-6 (sid.) U.p. 2002.  Korpelan asumalähiössä on tapahtunut raaka veriteko. Yöllinen ukkossade huuhtelee naissurman jälkiä ja loput hävittää rikosetsivä Vesa Kuntsi kompuroidessaan tapahtumapaikalla. Hän aloittaa kuitenkin työt ja kiertää kollegansa Nurkkalan kanssa lähiön rappukäytävissä kuulustelemassa ihmisiä. Tietoa elämän kirjosta karttuu: syylliseksi kelpaavia yksinäisiä, työttömiä miehiä asuu alueella kymmenittäin. Tutkimukset polkevat paikallaan, esimies Raivinkimaa raivoaa ja silpoja lähettää Kuntsille postia. Pian löydetään uusi uhri, ja valtakunnan persmäestä jankkaavat lehdet saavat mehukkaampaa kerrottavaa.... Paholaisen kiireet. Tammi 1993. ISBN 951-31-0233-5 (sid.)  Aamulla onnellinen sulhasmies, illalla hylkiö ja poliisintappaja. Nuorukainen peittää tekonsa jäljet ja aloittaa perhe-elämän syyllisyyden ja salailun piinaamana. Töitä löytyy epämääräisen Realisointisuman myyjänä, mutta myös uudella pomolla tuntuu olevan jotain salattavaa. Viimeinen auringonnousu. Tammi 1994. ISBN 951-31-0421-4 (sid.)  Onko orvokkipenkin istuttaminen vankilan ikkunan alle hienostunutta piruilua? Ojala ehtii ajatella asiaa sekunnin ennen kuin ponnistaa Sotikaisen perässä päin sokaisevaa aurinkoa ja vapautta. Monenlaista veijaria risteilee Suomen suvessa, joukossa vastakihlautunut rikosetsivä Kalle Jantomaa, jonka ongelmista karkureiden tavoittaminen ei ole ainoa. Miksi toisten elämää täällä valaisee onnen sädekehä, kun toisten pään päällä väijyy Listonin nyrkin kokoinen pätikkä? Viimeinen auringonnousu on kertomus helteestä ja takaa-ajosta, oikeista ja vääristä syyllisistä, se on jännitysromaani ossa on elämän maku. Lavastus. Tammi 2000. ISBN 951-31-1972-6 (sid.)  Lauri Kautto jättää entisen elämänsä ja kääntää auton keulan kohti uutta. Matkalla sinne hän pysähtyy tienvarren kioskille ja ajautuu kuumaan lemmenyöhön sen säkenöivän omistajan kanssa. Yö muuttaa elämän, vaikka ei Kauton toivomaan suuntaan... Havuvaaran kylä nousee unohduksesta valtakunnan otsikoihin. Onko Miia Tanner uusi Kyllikki Saari? Kuka on tuntematon Corollamies? Ravintola Mustan variksen kanta-asiakkaat tietävät kysymyksiin montakin vastausta, sillä Miia Tanner oli nainen, joka ei jättänyt kylmäksi yhtään miestä. Ulkopuolisia uteliaita ei Havuvaarassa katsella hyvällä, huomaa Kauton ystävä Jouni Muurinen. Mutta kun kuovi huutaa Havujärven rantasuolla, ollaan aivan ratkaisun äärellä - Markku Ropponen kerii taitajan ottein mutkikasta vyyhtiä omaleimaisen huumorin ryydittämässä rikosromaanissa. Otto Kuhala -sarja Puhelu kiusaajalta. Tammi 2002. ISBN 951-31-2522-X (sid.) Ilm. 9/2002. 2. p. ilm. Loisto-pokkarina 4/2007.  Puhelu kiusaajalta esittelee Otto Kuhalan, entisen poliisin, joka työläännyttyään poliisinarkeen perustaa yksityisetsiväntoimiston. Pääasiallisesti toimeksiannot koostuvat avioliitto-ongelmiensetvimisistä. Mutta kun Kuhala riisuu housunsa ja loikkaa syyskylmiin vaahtopäihin, hän ei aavistakaan millaisiin vaikeuksiin sukeltaa. Vanhan laukauksen ääni kirii Jyväskylän kattojen yllä, vuosien takainen henkirikos saa seurakseen pari uutta. Paitsi 70-luvulla tapahtuneeseen lääkärinmurhaan Kuhala sotkeentuu dementoituneeseen koulunrehtoriin, rikkaaseen ja yksinäiseen leskeen, partajeesukseen joka ansaitsee tulonsa omatekoisella versiolla kristinuskosta sekä muutamaan pikkurikolliseen. Tuovatko terraarionsirpaleet onnea, miksi entiset koulututtavuudet sopivat jälleentapaamisesta hautausmaalla ja miksi Kuhalan poika ehdottaa isälleen alan vaihtoa? Otto Kuhalan kadunmiehen karisma tuo uutta särmää suomalaiseen yksityisetsiväkuvastoon. Tiheätunnelmaisen ja hirtehisen romaanin juonelliset koukut on hiottu pitäviksi. Kuhala ja musta juhannus. Tammi 2003. ISBN 951-31-2857-1 (sid.) Ilm. 8/2003. 2. p. ilm. Loisto -pokkarina 2007.  Kun huolestuneet vanhemmat palkkaavat yksityisetsivä Otto Kuhalan etsimään pyöräreissulla kadonnutta teinityttöä, Kuhala uskoo pääsevänsä helpolla. Mutta kun tyttö kesäfestarihumun asemesta löytyykin kuolleena syrjäiseltä hiekkakuopalta yhdessä toisen ruumiin kanssa, kariutuvat Kuhalan toiveet leppoisista lomapäivistä. Etenkin kun samaan aikaan Jyväskylän rikkain mies ja superjulkkis Viktor Bister heittää henkensä puukko munuaisissa vain hetkisen Kuhalan vierailun jälkeen. Vähä vähältä nämä kaksi toisilleen mahdollisimman etäistä tapausta kietoutuvat yhteen. Seuraava ruumis synkistääkin sitten yksityisetsivän keskikesän mustanpuhuvaksi. Helle koettelee, juhannustanssin askelkuviot sekoavat, Kuhala on ymmällään. Pian kiirii Puistokadun vanhalta hautausmaalta "Paint it black" ja Päijänne-risteilyn haitarinsäveliin eksyy riitasointuja. Rikoskomisario Annukka Maaheimon tutkintamenetelmät lumoavat Kuhalan niin, että hetken hänkin jo uskoo murhaajien jääneen kiinni. Mutta vain hetken. Markku Ropposen toinen Otto Kuhala -kirja lunastaa odotukset. Yksityisetsivä Otto Kuhalaan suomalaiset dekkarinystävät saivat ensi kerran tutustua syksyllä 2002 romaanissa Puhelu kiusaajalta. Kuhala ja viimeinen kesävieras. Tammi 2004. ISBN 951-31-3095-9 (sid.) Ilm. 8/2004. 3. p. ilm. Loisto-pokkarina 3/2009.  Yksityisetsivä Otto Kuhalan intiaanikesä katkeaa toimeksiantoon, joka vie hänet henkirikoksen äärelle Puulaveden idyllisiin maisemiin. Huvilalleen murhatun kultasepän tapaus on arvoitus, ja pian Kuhala törmää toiseen ruumiiseen. Tutut keinot eivät näytä auttavan. Edessä on hakauksia poliisin ja hullun puukkomiehen kanssa, edessä on syksyn hämärään pakeneva syyllinen. Viimein Kuhala ajautuu hengenvaarallisiin reiveihin Petroskoin laitamille. Lohtua ja myös tutkimuksellista apua antaa hänen rakastettunsa rikoskomisario Annukka Maaheimo, mutta kun taustalla alkaa väikkyä mittasuhteiltaan hieman liian laajakantoinen rikos, Kuhala huomaa olevansa yksin. Markku Ropponen lastaa entisen poliisin, yksityisetsivä Kuhalan rentoon kerrontaan jälleen kerran aimo tujauksen lurjusmaista mustaa huumoria ja teräviä mutta hilpeyttä herättäviä huomioita aikamme ilmiöistä. Järjestyksessä kolmannessa Otto Kuhala -tarinassa kieli rullaa, ote pitää ja juoni kulkee kuin ainakin alansa palkitulla taitajalla. Kolmas Otto Kuhala -dekkari. Linnut vaikenevat, Kuhala. Tammi 2005. ISBN 951-31-3388-5 (sid.) 29,20 e. Ilm. 6/2005.  Yksityisetsivä Otto Kuhalan kesä alkaa työntäyteisenä: ensin katoaa varatuomari Eero Jokelan Helena-vaimo sitten ylikonstaapeli Sakari Antikainen, ja Kuhala saa molemmat tapaukset tutkittavakseen. Helpolta ansionlisältä vaikuttaneet toimeksiannot mutkistuvat, kun epäiltyjen määrä kasvaa päivä päivältä ja tutkimusten edetessä myös ruumiita syntyy kiihtyvään tahtiin. Joutuiko Helena Jokela rakastajansa surmaamaksi vai tappoiko hänet kenties mustasukkainen aviomies? Mitä Antikaisen auto tekee Silja Linen parkkipaikalla Helsingissä? Mikä on syynä edesmenneen ylikonstaapelin äkkirikastumiseen? Liittyvätkö tapahtumat jotenkin toisiinsa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin Kuhala yrittää löytää vastausta trooppisen ilmamassan saartamassa Jyväskylässä. Helpotusta ammatinvalinnan aiheuttamaan yksinäisyyteen tuo paitsi rikoskomisario Annukka Maaheimo, myös uusi tuttavuus, lurppakorvainen Jeri-koira. Neljäs Otto Kuhala -dekkari Ropposelta. Kuhala ja takapihojen tuonenvarjo. Tammi 2006. ISBN 951-31-3713-9 (sid.) 30,10 e. Ilm. 6/2006.  Yksityisetsivä Otto Kuhalalla on loppuun saattamatta kaksi toimeksiantoa ja huutava rahapula, kun hän saa tutkittavakseen Ilona Lostin kaksi vuotta vanhan murhan. Juuri ylioppilaaksi kirjoittanut ja elämästä suuressa Kesäkuu kaupungissa haaveileva Ilona on kohdannut tiensä pään työpaikallaan pahamaineisen lähiön sittemmin lopetetussa valintamyymälässä. Urhonkadun poliisin tutkimukset ovat tuottaneet todistusaineistoa vain yhden turvakamerakuvasta teetetyn tuhruisen valokopion verran, joten se on jättänyt jutun taka-alalle aika päiviä sitten. Syyssateen piestessä Jyväskylää Kuhala tutustuu Sippilinnan betoniviidakon kirjavaan asukaskantaan, ja pian epäiltyjä alkaa olla liikaa yksityisetsivän tarpeisiin. Poikaystävä vai entinen poikaystävä, kauppias vai entinen kauppias, tappoiko heistä joku lähikaupan kaunottaren ja miksi? Entä minkä vuoksi automarketin parkkipaikkaa koristavan mainostaulun kevytlevitemannekiini joutuu haulisateen uhriksi? Vai oliko jättiläiskuti tarkoitettu sittenkin Kuhalalle? Tutkimuksia eivät helpota joka puolelle kaupunkia ilmestyvät julisteet, joita koristavat Kuhalan kasvot, ja Ilona Lostin tapauksen lisäksi yksityisetsivää pitävät kiireisenä paitsi tihentyneet toalettikäynnit myös huoli vanhasta ystävästä sairauseläkkeelle jääneestä rikosylikonstaapeli Heikki Raatikaisesta. Raatikaisen luona on vieraillut kutsumaton kaksikko, jonka toinen osapuoli, vikkelästi pinkova huppupäinen hahmo, on tappanut rikostoverinsa kylmäverisesti Kuhalan silmien edessä. Murhaajaa ei saada kiinni, ja kun Sippilinnan kellarissa majaileva kuningasrotta räjähtää seinälle pamauksen säestämänä, Kuhala tajuaa olevansa tulilinjalla. Ropposen viides Otto Kuhala -dekkari. Kuhala ja kuoleman hipaisu. Tammi 2007. ISBN 978-951-31-3866-0 (sid.) 30,10 e. Ilm. 6/2007.  Puhe oli ollut helposta keikasta, helposta rahasta. Mutta seistessään joutsalaisen motelli Lokosen pihassa kädessään rahasalkku jyväskyläläinen yksityisetsivä Otto Kuhala saa huomata, ettei nyt olla joutopäivillä. Pumppuhaulikon ensimmäinen piipullinen lennättää ilmaan 80 000 euroa, toisen ropistessa oksistossa Kuhala viilettää jo hevoskyydillä pitkin keväisiä hankia. Asioiden on tapana pitkistyessään mutkistua. Niin nytkin: kun Kuhala seuraavana päivänä menee lunastamaan kuudentuhannen euron palkkiotaan jonka turvin myös yksityisyrittäjä saattaisi viettää muutamia lokoisia kesäloma-päiviä, hänelle kerrotaan, etteivät puoliksi palanut seteli ja irti repeytynyt salkunkahva täytä onnistuneen toimeksiannon tunnusmerkistöä. Liikemies Aito Hammare vaatii Kuhalaa etsimään käsiinsä Toni Visakankaan, miehen jolle hän on pokeripöydän ääressä jäänyt tuhoutuneen salkun sisällön verran velkaa. Kuhala itse löytäisi mielellään haulikkomiehen jonka räiskintä motellin pihalla paitsi vaaransi hänen viisikymmentävuotispäivänsä myös siirsi palkkionmaksu-päivää kauas tulevaisuuteen. Ja pian Kuhalan etsiväntaidoille alkaa olla yhä enemmän käyttöä: Anneli Ketomaa haluaa Kuhalan selvittävän kadonneen miehensä kohtalon vaikka ei tätä suoranaisesti tunnu ikävöivänkään. Omistajaansa kaipaa myös joutsalaisen omakotitalon alta löytynyt pää. Pitenevät päivät saavat räystäät tippumaan ja Kuhalan löytämään pitkästä aikaa kevään sydämestään. Sulavan lumen alta paljastuvien aarteiden myötä esiin putkahtaa myös kirjava joukko epäiltyjä, joista kukaan ei varmasti olisi pannut pahakseen kymmenientuhansien eurojen äkkirikastumista. Mutta kun Pohjolassa ollaan, takatalvelta ei aina voida välttyä: yllättävät takaiskut - ja aivan tavalliset iskutkin - alkavat pian vahingoittaa sekä Kuhalan työ- että yksityis-elämää pahemmin kuin koskaan aiemmin. Kuhala ja kuoleman hipaisu on Markku Ropposen kuudes Otto Kuhala -dekkari.< Suruaika päättyy, Kuhala. Tammi 2008. ISBN 978-951-31-4239-1 (sid.) 30,10 e. Ilm. 5/2008.  Kuudesta aiemmasta kirjasta tuttu jyväskyläläinen yksityisetsivä Otto Kuhala viettää viisikymppisiään ja kihlajaisiaan länsilappilaisessa erämaakämpässä morsiamensa kanssa. Kuhala arvelee onnensa vihdoin löytyneen. Mutta niin ei käy. Mitä tapahtui Sieppijärven tiellä, miksei Kuhala muista mitään? Hän herää sairaalavuoteelta keskelle uutta painajaista: elämää on ruvettava kasamaan vähin erin, pää urheassa etulinjakääreessä. Kuhala palaa yksin kotikaupunkiinsa ja joutuu tuntemattoman ampujan tähtäimeen. Naapurin avulias leskirouva välittää Kuhalalle tapaamisviestin, ja vaikeudet moninkertaistuivat. Vain yllättävä kohtaaminen vanhan rakkauden, vantaalaisen rikoskomisario Annukka Maaheimon kanssa suo lohtua. Kuhala ei tyydy mustaherukoiden poimimiseen perintömökkinsä puskista, ei odottamaan suruaikansa täyttymistä. Hän suuntaa pohjoiseen ystävänsä Perttu Kanen kanssa etsimään vastausta murhenäytelmäänsä. Muistamattomuuden piinaa ei helpota edes kissalinnan kellarista löytyvä ruumis, Paljakan kylän hämäräperäiset silmäätekevät, sen paremmin kuin hieman ronskilla reseptillä värkätyt kotitekoiset pommit, joiden lennättämissä sirpaleissa riittää väistelemistä. Kun Kuhala ja Kane laskevat kitarat käsistään Vaskoolin ja leukun lauluillan tähtivieraina, ratkaisun hetket lähenevät. Seitsemäs Otto Kuhala -dekkari. Kuhala ja hautausmaan risteys. Tammi 2009. ISBN 978-951-31-4742-6 (sid.) 24,30 e. Ilm. 5/2009.  Otto Kuhalan hiljaiselo työrintamalla lakkaa, kun muuan äveriäs nainen palkkaa hänet ottamaan selvää saamistaan häiriösoitoista. Toimeksianto hankaloituu, kun nainen ja soittaja murhataan samana julmana huhtikuun yönä. Väkivaltarikokset eivät ole Kuhalan ominta tonttia, mutta silti hän peruu kesän tullen niin lomansa kuin haaveet joutenolosta. Häiriintynyt jalkajousimies terrorisoi Jyväskyläläistä idylliä ja naulitsee yhden kohteistaan pikkutakin liepeestä ränniin, ampuu nuolen Kuhalan toimiston oveen ja saa monen pelkäämään seuraavaa iskua. Helleraja ylittyy, vanha Alvar Aallon suojeluskuntatalo sortuu ja pyöräkorjaamon takaovelle piipahtaa erittäin huono asiakas. Viimein Kuhala alkaa tutkia kymmenen vuotta aiemmin kadonneen abiturientin tapausta ja uskoo selvittävänsä jalkajousimurhat samalla vaivannäöllä. Onko hän oikeassa vai alkaako ikä painaa hänen romuluista menoaan? Kun Kuhalan suuri rakkaus rikoskomisario Annukka Maaheimo antaa niin etä kuin myös hieman läheisempää tukea, ja nelijalkainen toimistoapulainen Jeri lätkii kumikirahvilla tahtia tutkimuksiin, ratkaisun hetket lähenevät. Kuhala ja hautausmaan risteys on sarjan kahdeksas romaani ja todistaa, ettei Markku Ropposta suotta tituleerata Suomen Chandleriksi ja ettei hiljattain ilmestynyt ensimmäinen Kuhala-saksannos voi koitua kuin iloksi mannermaisille dekkarinlukijoille. Kuhala ja kevään ensi ruumis. Tammi 2010. ISBN 978-951-31-5406-6 (sid.) 31,00 e. Ilm. 5/2010. Uusi pokkaripainos ilm. 3/2011.  Kun kaiken kokeneen yksityisetsivä Kuhalan elämässä tapahtuu liikaa, hän päättää ottaa aikalisän. Kuhala päättää panna lapun toimistonsa luukulle ja muuttaa Jyväskylästä tienoolle, josta arvelee löytävänsä mielenrauhan. Se arvio osoittautuu vääräksi, sillä lakkautetun Kamasen kunnan raiteilla liikkuu tappaja, jonka karmeisiin tekosiin Kuhala törmää Räikkä-saaren kevätretkellään. Kenen kontolla on mökinpahnoilla talvehtineen vainajan surma, kuka niittaa naskalin entisen kunnanjohtajan niskaan? Entä kuinka tattimoguli Leo Hyrskeen suohaudasta löytyvät jäännökset liittyvät tähän kaikkeen? Takatalven tuiskut kiidättävät lunta, ja Kuhala on vähällä kohmettua lumienkelin jäiseen muottiin sekä vaipua ikuiseen talviuneen aidon kainuulaiskarhun vatsaan. Vastuksista huolimatta Kuhala alkaa tutkia rikoksia. Hänen on palattava Jyväskylään ottamaan selvää, mistä tässä kaikesta on kyse, mutta asiat mutkistuvat ja ratkaisu siintää yhtä etäällä kuin kaupungin horisontissa piirtyvät rakennusnosturit. Tapahtumien turbulenssi on aivan muuta kuin Kuhala korpielämältään haluaisi. Markku Ropposen yhdeksäs Kuhala-romaani Kuhala ja kevään ensi ruumis liikkuu ajan hermolla ja sen pippuriset käänteet, ruudikkaat lauseet ja harkiten annosteltu huumori suovat lukijalle ensiluokkaisen dekkarinautinnon. Erinomaisia dekkareita kaikki. Kuhala ja vanginvartijan mandoliini. Tammi 2011. ISBN 978-951-31-6031-9 (sid.) 31,00 e. Ilm. 4/2011.  Yksityisetsivän uraansa lopetteleva Otto Kuhala asettuu punaiseen mökkiin Jyväskylän liepeille viettämään tyyntä hiljaiseloa. Tuntematon soittaja ei sitä hänelle kuitenkaan suo, vaan antaa puoli tuntia aikaa etsiä pommi tuvan sokkelista. Kuhala on parhaina päivinään toimittanut telkien taakse konnan jos toisenkin, jollekulle on voinut jäädä jotain hampaankoloon. Kiireet alkavat. Kostajan etsiskelyn oheen kiilaa toimeksianto nahkiaiskauppiaan ja hänen vaimonsa murhaajan löytämiseksi. Etsivänvainu johdattaa Kuhalan hengenvaaralliselle maakuntakierrokselle lumisiin maisemiin, jonka nietoksiin painaa tassunjälkensä myös uusi koiratuttavuus Hippu. Syrjäseutujen kovikset ottavat etsivän vierailusta ilon irti, yö räjäytystään odottavan vankilan sellissä lannistaisi heikkohermoisemman. Haave joulunvietosta ihanan Jolandan seurassa tuntuu karkaavan tavoittamattomiin. Kuhala ja vanginvartijan mandoliini on sarjan kymmenes romaani. Harkiten sommiteltu, koukuttava ja Roppos-huumorilla höystetty tarina tuo kotimaiseen rikoskirjallisuuteemme jälleen kerran aivan omanlaistaan särmää. Johtolanka-palkittu Markku Ropponen on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa dekkarikirjallisuudessa hersyvää huumoria tihkuvilla Kuhala-romaaneillaan - jännityksestä tinkimättä. Kuhala-dekkarit ovat aina lukulistan kärjessä heti ilmestyttyään. Muut teokset Naisiin : novelleja. Tammi 1995. ISBN 951-31-0635-7 (sid.) Isän kädestä : kahden isän kirjeenvaihtoa. Tammi 1995. ISBN 951-31-0629-2 (sid.) Siivestäjät. Tammi 1997. (romaani). ISBN 951-31-1009-5 (sid.) Elämysmatka. (romaani) Tammi 1999. ISBN 951-31-1409-0 (sid.) Kuunnelmat Arvokas palvelus : jännityskuunnelma (dramaturgi: Rauni Ranta). Yleisradio 1990. Pronssijuhlat (dramatisoinut Timo Kanerva). Yleisradio 1990. Orava ikkunassa : jännityskuunnelma (dramaturgi: Rauni Ranta). Yleisradio 1992. Käännökset Ein Mann verschwindet im Regen (Mies katoaa sateeseen). Petterson Verlag 1997. Artikkeleita ja kirjallisuutta Haasio, Ari: Pelkistetty rikos. (Haastattelu). Ruumiin kulttuuri 1990:2. Haasio, Ari: Kotimaisia dekkarikirjailijoita. BTJ Kirjastopalvelu 2001. Harviainen, Katriina: "Tärkeintä on tunnelma" - Markku Ropponen palautti Jyväskylän dekkarikartalle. Ruumiin kulttuuri 4/2006, ss. 12-14. Keskisuomalaisia nykykirjailijoita. Toim. Katriina Kajanne & Helena Saaristo. BTJ Kirjastopalvelu 2004. Keijo Kettusen hieno syntymäpäiväjuttu Markku Ropposesta Hesari 12.2.2005. Kotimaisia nykykertojia. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1997. Kukkola, Timo: Suomalaisia rikoskirjailijoita. 2. uud. ja laaj. l. The Crime Corporation 1998. Toivakka, Sari: Tunnelma sieppaa dekkaristin. Markku Ropponen suhtautuu kirjallisuuteen ja lukemiseen rennosti. Haastateltavana kirjailija Markku Ropponen lukemisharrastuksestaan. Keskisuomalainen 28.1.2007. Arvosteluja Pronssijuhlat. Tammi 1990. Ruumiin kulttuuri 1990:2. Keijo Salovaara. Kuolemanuni. Tammi 1991. Ruumiin kulttuuri 1994:1. Ari Haasio. Mies katoaa sateeseen. Tammi 1992. Ruumiin kulttuuri 1992:4. Marsa Luukkonen. Paholaisen kiireet. Tammi 1993. Ruumiin kulttuuri 1993:3. Risto Raitio. Viimeinen auringonnousu. Tammi 1994. Ruumiin kulttuuri 1994:4. Keijo Kettunen. Lavastus. Tammi 2000. Aamulehti 12.11.00. Matti Mäkelä. Etelä-Suomen SAnomat 3.10.00. Kyllikki Kiiranen. Helsingin Sanomat 16.12.2000. Kaija Valkonen. Kaleva 6.10.00. Jaakko Puolimatka. Kansan TAhto 13.12.2000. EM. Kansan Uutiset 10.11.00. Kai Hirvasnoro. Kouvolan Sanomat 6.10.2000. Irma Ikonen. Lapin Kansa 9.12.00. Tapio Nevala. Ruumiin kulttuuri 3/2000. Janne Mäkelä. Satakunnan Kansa 11.10.00. Haari Aalto. Turun Sanomat 24.11.00. Kimmo Rantanen. Puhelu kiusaajalta. Tammi 2002. Helsingin Sanomat 10.5.03 Keijo Kettunen. Kaleva 1.12.02. Jaakko Puolimatka. Kansan Uutiset 25.10.02. Kai Hirvasnoro. Keskisuomalainen 5.9.02. Kati Toivanen. Ruumiin kulttuuri 4/2002. Janne Mäkelä. Kuhala ja musta juhannus. Tammi 2003. Helsingin Sanomat 10.8.2003. Pertti Avola. Ruumiin kulttuuri 3/2003. Elisa Paavola. Kuhala ja viimeinen kesävieras. Tammi 2004. Helsingin Sanomat 9.10.04. Pertti Avola. Linnut vaikenevat, Kuhala. Tammi 2005. Helsingin Sanomat 13.7.05. Keijo Kettunen. Ruumiin kulttuuri 3/2005. Sari Ryhänen. Kuhala ja takapihojen tuonenvarjo. Tammi 2006. Helsingin Sanomat 6.8.2006. Harri Römpötti. Kuhala ja kuoleman hipaisu. Tammi 2006. Helsingin Sanomat 28.7.2007. Keijo Kettunen. Internet Keskisuomalainen kirjallisuus - Markku Ropponen Murhia kotimaisten kansien välissä : Markku Ropponen. |
Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset
©2008 Terttu Uusimaa
