Kirjoittaa proosaa, jossa kuvaa realistisesti tornionjokilaaksolaisten arkea ja juhlaa tämän vuosisadan alkupuolella.

Terttu Rousun kirjoja voi tilata suoraan tekijältä:
Puh. 050-4334247
Osoite: 95530 Karunki
Sähköposti: terttu.rousu@luukku.com


Uutisia

3.11.2005
Terttu Rousun kääntämä Joulu on jo ovela -murrealbumi julkistettiin Torniossa.
Aku Ankka puhuu nyt peräpohjalaisella "murtheela". Albumin ilmestyminen oli varsinainen mediatapahtuma.
Peräpohjalaiselle murteelle käännetty Ankka-albumi sisältää Carl Barksin talvisia ja jouluisia klassikkotarinoita.. Albumissa on myös sanasto. Kirjan on kustantanut Sanoma Magazine.
Lisätietoa Aku Ankka -sivusto.

Lehtiartikkeleita:
- Pohjolan Sanomat 4.11.2005. Laura Lemettinen.
- Lounais-Lappi 7.11.2005. Mirja Rintala.
- Meri-Lapin Helmi 9.11.2005. Kaisa Kontturi.
- Torniolainen 10.11.2005. Minna Kauppila.

25. 05.2005
Aku Ankan murrealbumin käännöskisan voitto Tornioon Terttu Rousulle
Aku Ankan kahdeksannen murrealbumin kääntää peräpohjalaiselle murteelle Torniossa asuva Terttu Rousu. Suosittuun käännöskilpailuun osallistui tälläkin kertaa mittava joukko murteen taitajia; määräaikaan mennessä Aku Ankan toimitukseen kertyi lähes kaksisataa kilpailutyötä.
Iloinen voittaja Terttu Rousu (57) löytyi Karungin kylästä Torniosta. Paljasjalkainen karunkilainen tunnetaan paikkakunnalla ahkerana kirjailijana, jonka kynästä on tähän mennessä syntynyt neljä historiallista romaania, yksi muistelmateos, lukuisia koulunäytelmiä ja nykyisin myös kolumneja paikallislehteen.
Valinta oli vaikea. Määräaikaan mennessä kilpailuraadin arvioitavaksi tuli 184 käännöstyötä. Käännöksistä haettiin paitsi aitoa ja hyvää murreilmaisua, myös sarjakuvalle ominaista sujuvuutta, hauskuutta ja kekseliäisyyttä. Kilpailutöistä erottui nopeasti viiden kärki.
Kilpailun tuomaristona toimi asiantuntijaraati, jonka jäseniä olivat sarjakuvatoimituksen Antti Hulkkonen, Jenni Kovanen, Kati Valli ja Ville Viitanen, murreasiantuntija Marketta Harju-Aultti Oulun yliopistosta sekä kirjailija Rosa Liksom. Tämä sama kuusihenkinen ryhmä auttaa kääntäjää muokkaamaan valmiin käännöksen painokuntoon. Peräpohjalaiselle murteelle käännetty Ankka-albumi sisältää Carl Barksin talvisia ja jouluisia klassikkotarinoita ja se ilmestyy lokakuussa.

- Pohjolan Sanomat 25.5.05 Hannu Sarrala: Rousulle voitto Aku Ankan Peräpohjolan murrekisassa.



Artikkeleita ja arvosteluja:

Sarrala, Hannu: Sota-ajan kokemuksia peräpohjalaisessa kylässä.
Pohjolan Sanomat 28.5.2004.

Hoppula, Tellervo: Hyysikän kantoa ja reen nostoa.
Pohjolan Sanomat 7.7.2004.

Alftan, Maija: Alussa oli Akseli, suo ja savotat :
Terttu Rousu kirjoitti ja kustansi trilogian isovanhempiensa elämästä Tornionjokilaaksossa
Helsingin Sanomat 16.1.2000.

Kuukasjärvi, Ulla: Tornionjokilaaksolaisia naiskirjailijoita (Terttu Rousu)
Tornionlaakson vuosikirja 1997, s. 265-267.

Terttu Rousu kertoo itsestään ja kirjoittamisestaan:

Täydellinen nimeni on Terttu Anneli Rousu os. Angeria.
Olen syntynyt 5.6.1947. Olen paljasjalkainen karunkilainen ja asun Tornionjoen
rannalla, rauhallisella maaseudulla - vaarojen, koskien, metsien ja muiden
luonnon ihanuuksien keskellä. Täältä olen ollut poissa vain kymmenisen vuotta,
viisi Lohjalla ja viisi Torniossa. Lapsia minulla on neljä, yksi tyttö ja kolme poikaa.

Varsinaisen ammatin hankkimiseen en ole saanut koskaan tilaisuutta. Lapsena
se kariutui köyhyyteen ja aikuisena ajan puutteeseen. Tieodon- ja taidonhaluani
tyydytin nuorena Kirjeopiston kautta, jossa suoritin mm. konekirjoituskurssin.
Seitsemäntoistavuotiaana kävin emäntäkouun, joka antoi valmiudet keittiötöihin.
Etelä-Suomessa tein tehdastyötä ja tänne pohjoiseen palattuani suoritin
perhepäivähoitajan kurssin. Kunnallisena hoitajana toimin Torniossa viisi vuotta.
Nykyisin hankin elantoni siivoustyöllä.

Kirjava työkokemukseni antaa vankan pohjan harrastukselleni, joka on
kirjoittaminen. Se on ollut minulla verissä aina. Jo lapsena kirjoittelin runoja
samoin nuorena, jolloin purin herkät tunteeni paperille ja piilotin ne pöytälaatikkoon.
Kynän käyttöön ajoi sisäinen pakko tai jonkunlainen tarve - sitä voi verrata esim.
syömiseen. 80-luvulla kirjoittelin yksinomaan runoja, sitten siirryin omien
muistelmieni pariin. Proosan tekeminen tuntui hyvältä, runot saivat jäädä.
Hankkiuduin Tornion kansalaisopiston kirjoittajakurssille, myöhemmin lukuisiin
ympäri Suomea pidettäviin seminaareihin. Jossain vaiheessa innostuin myös
näytelmien tekemisestä kouluikäisille. Olin tällöin jo innostunut keräämään
tietoja isovanhemmistani, joiden värikäs elämä on kiehtonut minua lapsesta asti.
Aikanaan tästä sitten syntyi kolmiosainen romaanisarja: Etelän varekset (1994),
Leivän perässä (1995) ja Urakka täyttyy (1997).

Pääteokseni ovat omakustanteita. Kaupallista kustantajaa en ole rohjennut
vielä edes lähestyä. Kirjoittajan asema Tornionlaaksossa ja yleensä pohjoisessa
on erittäin vaikea, meitä ei noteerata saman mittapuun mukaan kuin etelän
kynäilijöitä. Työtä tehdään enimmäkseen ansiotyön ohella, apurahojen saanti
on kiven alla, ei edes tiedä mistä sellaisia voi kysellä. Tieto ei kulje.

Omakustantajan on huolehdittava myös markkinoinnista, jossa tulee hyvin
äkkiä seinä vastaan. Lukijakunta jää väkisinkin pieneksi. Ei ole varoja eikä
resursseja lähteä etelän suurille markkinoille. Eräs kohtalotoverini on sanonut
osuvasti, että pohjoisen kirjoittajan pitää kirjoittaa niin painavaa tekstiä, että
jokainen sanan painaa ainakin tonnin.

Yhteydenpito muihin kirjoittajiin on ainut kantava voima täällä karussa pohjolassa.
Heidän kanssaan voi puhua asioista, joita muut vierastavat, eivätkä ota edes
kantaa. Viisitoista vuotta sitten minulla oli yksi tukihenkilö ei muusa.
Hän oli tätini. Valitettavasti hän ehti poistua elämästä ennen kuin ensimmäinen
romaanini ilmestyi. Häneltä sain kuitenkin uskon, että pystyn kirjoittamaan,
häneltä sain myös vaihvistuksen, että saan kuvaamani henkilön elämään aitona
ja todellisena.

Jokaisen kirjani jälkeen olen uupuneena päättänyt lopettaa kirjoittamisen
ikiajoiksi, mutta tämä on näköjään sellainen tauti, joka puhkeaa aina uudestaan
ja uudestaan.

Teokset:

Romaanit

Etelän varekset.
Tornio: T. Rousu, 1994.
Etelän varekset on Terttu Rousun esikoisromaani, jossa hän kuvaa etelästä tulevan pariskunnan ja pohjoisen rajaseudun asukkaiden kohtaamista.
Todelliset tapahtumat ja kirjoittajan mielikuvitus tavoittelevat ehjää kokonaisuutta.

Leivän perässä.
Tornio: T. Rousu, 1995.
Leivän perässä on Terttu Rousun toinen romaani. Se kertoo Akseli ja Ida Lammin
sekä heidän perheensä elämästä Aapajärvessä, Tornionjokivarren pienessä
syrjäkylässä. Leivän perässä on itsenäinen jatko romaanialle Etelän varikset.

Urakka täyttyy.
Tornio: T. Rousu, 1997.
Lammin perheen tarina jatkuu. Alussa ollaan keskellä 20-luvun "villiä talvea".
Töitä riittää kaikille ja raha on röpöllään. Mutta jo vuosikymmenen lopulla
hyvä aika päättyy.

Poikasten sota.
Sarmala Oy ja Rakennusalan Kustantajat RAK 2004.
ISBN 951-664-148-2 (sid.)
On vuosi 1944. Pitkään jatkunut sota on lyönyt leimansa myös peräpohjalaiseseen
syrjäkylään. Kaikesta on puute, ihmiset elävät rinnakkain evakkojen, sotavankien
sekä kolmen valtakunnan sotilaiden kanssa. Tuttuja ovat myös nälkä ja kulkutaudit.
Nuoret pojat kokevat sodan ilmiöt omalla tavallaan. Jännitystä tarjoavat mm. karanneen vangin metsästys, joppaus ja evakkoreissu Ruotsiin sekä tietenkin saksalaisilta jääneet miinaröykkiöt.


Muut kirjat

Matti Juntti : Sodan ja rauhan askelissa.
Tornio: T. Rousu, 1999.
Peräpohjalainen maalaiskylä oli vielä 1900-luvun alkukymmenillä melkoinen
takapajula. Miten siellä silloin elettiin ja pärjättiin, minkälaisilla välineillä
työt tehtiin, mitä harrastettiin ja kuinka kehitys ajan myötä löysi tiensä
myös pieneen Liakan kylään? Näistä ja paljosta muusta Matti Juntti
kertoo. "Rauhan aikana ei voi tulla ylipääsemättömiä vaikeuksia", toteaa
tämä Pirunsaaren ja Ihantalan kauheudet kokenut eläkevaari.


Muita julkaisuja:

Koulujen käyttöön forssalaisen Kirsti Koivulan kokoamat teokset:
- Yhdessä kevätjuhlaan, näytelmiä. 1994
- Yhdessä joulujuhlaan, näytelmiä. 1994.
- Hulvatonta hupailua, sketsejä. 1996.
- Elämän evästä, päivänavauksia kouluille. 1996.

Torinion kansalaisopiston runoantologiat, toim. Mirjam Kälkäjä:
- Huomennakin tuulee. 1989.
- Uskalsin lähteä. 1992.

Lahden runomaratonin kooste:
- Runo kasvaa maasta. 1991.


edellinen