DekkariNetti
Etusivu Dekkarivuodet Kirjailijat Sarjat Artikkelit Uutiset Linkit Käsikirjasto

Georges Simenon 1903-1989

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

TV-sarja Komisario Maighret TV1 sunnuntaisin 8.1.-15.1.2017 klo 19.00-20.30. Loistavaa!!!
Sarja on katsottavissa myö Yle Areenassa 14 päivää.

HS 8.1.2017 Leena Virtanen: Komisaro Maigret tekee paluun
uudessa tv-sarjassa.


Marraskuussa 2015 ilmestyi suomeksi Teoksen
kustantamana Maigret - Kootut kertomukset.
Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavat 28 rikoskertomusta on kirjoitettu 1930-luvun puolivälin ja
1950-luvun välillä. Hieno juttu!!!


Hs.fi 10.4.2016 Hannu Marttila: Georges Simeonin Maigre-kertomukset ilmestyivät viimein suomeksi


Loisto -pokkarina on ilmestynyt 2003 uudet painokset Simenonin kirjoista Intiimit muistelmat,
Maigret ja gangsterit ja Maigret virittää ansan ja
vuonna 2004 Maigret ja viinikauppias.
Kaikki em. kirjat ovat loppuunmyydyt.

Georges Simenon syntymästä sata vuotta 13.2.2003.
Suomen elokuva-arkisto juhlii kevätsarjassaan Simenonia. Juhlassa ovat mukana mm. kaikkien hänen kolmen ranskankielisen kotimaansa - Belgian, Ranskan ja Sveitsin- suurlähetystöt, Otava sekä Helsingin yliopisto.
Lisätietoa Simenon -juhlasta SEA:n kotisivulta.







Tornion kaupunginkirjasto


 


 

Elämä

Georges Simenon syntynyt Belgiassa Liégessä 13.2.1903.
Hän joutui lopettamaan koulunkäyntinsä jo 16-vuotiaana.
Ensin hän meni leipurinoppilaaksi, sitten töihin kirjakauppaan
ja samoihin aikoihin hän alkoi ansaita elatustaan rikostoimittajana Gazette
de Liégessä. Ensimmäisen romaaninsa Au Pont des Arches Simenon julkaisi
jo 17-vuotiaana. Vuonna 1923 hän muutti Pariisiin ja ryhtyi ammattikirjoittajaksi.
Hän toimi myös varakkaan aristokraatin Markiisi de Tracyn henkilökohtaisena
sihteerin. Simenon kirjoitti myös novelleja pariisilaisiin lehtiin, muutamassa
vuodessa satoja, yleensä salanimellä.

Pian Simenon ansaitsikin niin hyvin, että saattoi hankkia itselleen sekä auton että
huvialuksen. Simenon piti matkustamisesta ja uusien ihmisten
tapaamisesta, ja hän vietti pitkiä aikoja risteillen pitkin Välimerta ja
kirjoittaen samalla kirjoja Ostrogoth-aluksellaan.

Vuodet 1945-1955 Simenon vietti Yhdysvalloissa, minkä jälkeen hän on asunut
lähellä Lausannea Sveitsissä

20-vuotiaana Simenon solmi ensimmäisen avioliiton Regine Renchonin kanssa,
mutta avioliitto päättyi eroon. Toisen avioliiton hän solmi Denise Quimetin kanssa.
Myös tämä avioliitto ajautui karille. Vasta 1963 Simenon löysi taloudenhoitajansa
Theresan elämänkumppanikseen:

V. 1929 Simenon loi komisario Jules Maigret'n ja siitä alkoi Maigret-kirjojen
maailman valloitus.

Maigret teoksia Simenon on julkaissut yhteensä 84, joista 80 Simenonin
nimella ja neljä Christian Brullsin nimellä. Lähes kaikki Simenonin nimellä
kirjoitetut Maigret kirjat on suomennettu.

Maigret kirjojen lisäksi Simenon on julkaissut toistasataa
psykologista romaania.

Kirjailijana Simenon on yksi kaikkein tuotteliaimpia. Aloittaessaan uransa 1920-luvulla
hän kykeni kirjoittamaan kirjan 3-4 päivässä. Myöhemmin n. tusina kirjaa vuodessa,
mikä vuoteen 1973 mennessä väheni neljään.

Simenon on kirjoittanut omalla nimellään n. 220 teosta ja salanimillä
(mm. Christian Brulls, Jean du Petty, Georges Sim) satoja novelleja,
monet ei-jännityskirjallisuutta.

70-vuotispäivänään 1973 Simenon ilmoitti lopettavansa
kirjoittamisen terveydellisistä syistä. 1972 ilmestynyt Maigret ja monisieur
Charles (Maigret et monsieur Charles) jäi sarjan viimeiseksi teokseksi.
Simenon keskittyi 21-osaisen Dictée-sarjan saneluun. Omaelämäkerrallinen
sarja sai kriitikoilta heikon vastaanoton.
Intiimit muistelmat (Mémoires intimes 1981, engl. 1984, suom. 1990)
osoittautui merkittävämmäksi. Se sisältää mm. itsemurhan tehneen tyttären
Marie Jon kirjan.
Georges Simenon kuoli 4.9.1989.

UNESCOn tilaston mukaan Georges Simenon oli vuonna 1972 Leninin jälkeen
maailman käännetyin kirjailija. Hänen teoksiaan lukee arviolta 350-500 miljoonaa
ihmistä.

Simenonin elämäntyötä on kunnioitettu perustamalla hänen synnyinkaupunkiinsa
Liegen yliopistoon tutkimuskeskus Centre d'etudes Georges Simenon.

Komisario Maigret'n tutkimuksia -sarja

Ensimmäisen Maigret -kirjansa Petr-le-Letton Simenon kirjoitti v. 1929 (Maigret ja latvialainen, 1960, 2. p. 1969., 3. p. 1983).

Ensimmäinen erä Maigret-kirjoja, yhteensä 19 kappaletta, julkaistiin vuosina
1931-34 ja jo ensimmäisenä vuonna niitä käännettiin kahdeksalletoista kielelle.
Ensiksi kirjoitettu Maigret ja Latvialainen ilmestyi sarjassa viidentenä.
Muita tuolta ajalta mm. Sumujen satama (suom. 1953), Keltainen koira (suom. 1955), Maigret ja matkalaukku (suom. 1955) sekä Maigret ja kuollut kauppamatkustaja
(suom. 1961), joka aloitti sarjan.

Maigret kirjojen saamasta suosiosta huolimatta Simenon palasi komisario Maigretin pariin vasta II Maailmansodan aikana. Sitten seurasi taas parin vuoden tauko, ja vuodesta 1947 2-4 Maigret-kirjaa lähes joka vuosi aina vuoteen 1972, jolloin ilmestyi kirjailijan oman ilmoituksen mukaan hänen viimeinen Maigret-kirjansa Maigret et monsieur Charles (Maigret ja monsieur Charles, 1975).

Simenon on kirjoittanut Maigret teoksia omalla nimellä kaikkiaan 80 ja neljä salanimellä Cristian Brulls. Lähes kaikki Simenonin nimellä julkaistut Maigret -kirjat
on suomennettu. Viimeisin suomennoson Maigret ja aave v. 1994 (Maigret et le fantôme, 1964).

Maigret -kirjoista on tehty useita TV-sarjoja ja elokuvia. Etevin Maigret -tulkitsija on Jean Gabin. Tunnetuimpia elokuvia on mm. Maigret tend un piége/Maigret virittää
ansan vuodelta 1957.

Maigret on harvapuheinen ja tukeva mies, joka polttaa piippua ja pistäytyy usein mielellään jossakin kahvilassa tai baarissa siemaisemassa olutkolpakollisen , lasin
viiniä tai calvadosia. Vapaa-aikana hän käy usein kävelemässä tai elokuvissa vaimonsa kanssa. Maigretin joviaalisuus ja elämänkokemus sekä hänen
työmenetelmänsä sijoittavat hänet 'intuitiivisen koulukunnan' etsiviin. Yleisen elämänkuvauksen ohella myös paikalliskuvaus on mestarillista.

Simenon on Maigret'n hahmossaan valmis ymmärtämään rikosta, ei hyväksymään tai puolustamaan sitä. Hänen tuotantonsa sijoittuu paljolti 'perheromaanien' piiriin;
useimmat Maigret -teokset ovat myös rikoksen uhrin ja rikollisen perheiden ja taustojen syvällistä kuvausta. Itse jännitys on usein sivuseikka ja esim. rikollisen kiinniotto melko epädramattinen. Myös Maigret'n inhimilliset piirteet
ovat etäällä keinotekoiseta superetsivästä.

"Maigret on keski-ikäinen tavallinen mies, jonka suuresta joukosta nostaa vain hänen pelottava vitaalisuutensa. Maigret ei tarvitse pamppua eikä pistoolia, mutta hänen joskus kahdenkymmenenkuudenkin tunnin mittainen kuulustelunsa puritaa kyllä totuuden esiin kovapintaisimmastakin konnasta ja kun ratkaisu
lähestyy,niin hän ikäänkuin tulee "painavammaksi", kerrassaan aineelliseksi, kohtalontuntuiseksi." (Takakansiteksti kirjasta Maigret ja
Picrattin tanssijatar, 1959).



Elokuvia Simenonin kirjoista

Georges SIMENON : Filmographie/Claude GAUTEUR
Les dates indiquées correspondent à la sortie des films en France.

Simenon, Georges mm. filmografia/Kuusankosken kaup.ksto


Muistelmia ym.

Simenon, Georges: Intiimit muistelmat.
Alkuteos: Mémoires intimes, 1980. Lyh. suom. Ulla-Kaarina Jokinen.
Otava 1990.
ISBN 951-1-10805-0 (sid.)
Suomennos sisältää myös lyhennelmän Marie-Jon kirjasta ja
Bibliografian s. 587-592.
2. p. ilm. 2003 Loisto -pokkarina.



Courtine, Robert J.: Madame Maigret'in keittokirja.
Alkuteos: Le cahier de recettes de Madame Maigret présenté par Courtien, 1974.
Suom. Saara Villa.
Alkusanat: Georges Simenon.
Otava 1990.
ISBN 951-1-10661-9 (sid.)


Simenon, Georges: Maigret - kootut kertomukset.
Alkuteos:  ??  Suom. Taina Helkamo.
Teos 2015.
ISBN 978-951-851-620-3 (sid.)   Ilm. 11/2015.

Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavat 28 rikoskertomusta on kirjoitettu 1930-luvun puolivälin ja 1950-luvun välillä.
Piippua poltteleva komisario Maigret on harvapuheinen ja tukeva mies, joka pistäytyy mielellään kahvilassa tai baarissa siemaisemassa oluen tai tilkan calvadosia. Maigretin joviaalisuus ja elämänkokemus sekä hänen työmenetelmänsä sijoittavat hänet niihin etsiviin, joita ohjaa ennen kaikkea intuitio.Simenon on Maigretin hahmossa valmis ymmärtämään rikosta, ei hyväksymään tai puolustamaan sitä. Useimmat Maigret -tutkielmat ovat myös rikoksen uhrin ja rikollisen perheiden ja taustojen syvällistä kuvausta. Itse jännitys on usein sivuseikka, ja rikollisen kiinniotto melko epädramattinen.
Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavat 28 rikoskertomusta on kirjoitettu 1930- luvun puolivälin ja 1950-luvun alun välillä.Ne näyttävät Simenonin olevan myös lyhyen proosan taitaja. Simenonin kirjailijanlaadulle ominaiset viipyilevät, tunnelmaa luovat kuvaukset sateisista kanavarannoista ja sumuisista kaduista aamutuimaan löytyvät novelleista. Mutta Maigretille rikollinen on epäonnistunut ihminen, ei sankari. Mysteeri nouseekin Simenon kuvaamasta tavanomaisuudesta, siitä avautuu avautuu railo: arkinen draama ei nouse sankarihahmojen taistelusta vaan pikemminkin tavallisten ihmisten välisestä hankauksesta ja kompuroinnista.

Artikkeleita ja kirjallisuutta


Bibliographie de Georges SIMENON
Assouline, Pierre: Simenon.
Julliard. 1992.
Courtine, Robert J.: Madame Maigret'n keittokirja, esipuhe Georges Simenon. 1990.
Narcejac, Thomas: The Art of Simenon. Routledge, 1952.
Raymond, John: Simenon in Court, Harcourt, 1968.
Becker, Lucille F.: Georges Simenon, Twayne, 1977.
Bresler, Fenton: The Naked Man : The Mystery of Georges Simenon, Beaufort Books, 1983.
Ekholm, K. & Haasio, A.: 100 parasta dekkaria. Things to Come 1994.
Ekholm, K. & Parkkinen, J. (toim.): Pidätteko dekkareista.Hki, Kirjastopalvelu,1985.
Eskin, Stanley G.: Simenon : A Critical Biography. McFarland, 1987.
Haasio, Ari: Ulkomaisia dekkariklassikoita 1. BTJ Kirjastopalvelu 2003.

Kiviharju-Wiebenga, Maikki: Maigret ja varastettu identiteetti : Belgia juhli
näyttävästi ranskalaisena kirjailijana pidetyn Georges Simenon satavuotisjuhlaa.
Helsingin Sanomat 26.2.03
Kukkola, T: Dekkaristin käsikirja. 2. uud. l., Kemi, T. Kukkola, 1997.
Kukkola, T.: Sherlock Holems & Co, Hki, Suomen dekkariseura, 1985.

Marham, Patrick: The Man Who Wasn't Maigret : A Portrait of Georges Simenon,
New York, Farrar Straus Giroux, 1993.
Hillebrand, Petteri: Komisario Maigret - kulta-ajan lapsi ja Isä meidän.
Ruumiin kulttuuri 1996:2. s-. 10-13.
Immonen, Petri: Onko Pierre Assouline kirjoittanut Georges
Simenonin lopullisen elämänkerran. Ruumiin kulttuuri. 1993:2.

Kaskimies, Heikki: Mestari on poissa. Ruumiin kulttuuri. 1989:3.
Majander, Antti: Simenonin askeleet kaikuvat vielä : Belgian Liègessä
on
helppo kulkea Maigret-kirjailijan jalanjäljissä. Helsingin Sanomat 18.10.2004.
St. James Guide to Crime & Mystery Writers, 4th ed., S. James Press, 1996.
Symons, Julian: Siemenon ja Maigret - artikkeli teoksesa Murha! Murha!
Young, Trudee: Georges Simenon. Metuchen, Scarecrow, 1976.


Internet

Wikipedia - Georges Simenon.

Simenon's Inspector Maigret.

Le Centre d'études Georges Simenon et le Fonds Simenon de l'Université de Liège

Simenon, Georges Kuusankosken kaup.kirjasto mm. filmografia.

Teos - Georges Simenon.




Lähteet:
Kukkola, T: Dekkaristin käsikirja. 2. uud. l. 1997.
Kukkola, T.: Sherlock Holems & Co. 1985.
Ekholm, K. & Haasio, A.: 100 parasta dekkaria. 1994.
Ekholm, K. & Parkkinen, J. (toim.): Pidätteko dekkareista.1985.
Sjöblom, S.: Suomenkielisen rikoskirjallisuuden .... bibliografia 1857-1989.1990.

 


 

Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset

©2015 Terttu Uusimaa

Jaa tämä Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa tämä Twitterissä