Tornion kaupunginkirjasto
 
Etusivulle Lapset ja nuoret  Musiikki  Kirjastoauto  Yhteystiedot

 

Antti Keksi


Tornio (1622-1705)


 

Varhaisin ns. talonpoikaisrunoilija. Tuotanto käsittää kaksi kalevalanmitalla
kirjoitettua runoa: Tornionjoen jäidenlähdöstä 1677 ja Niilo-papin onnettomuudesta.

 

Keksistä kirjoitettua:

Junttila, Arto: Runoseppä Antti Mikonpoika Keksi (1622-1705) ja kaksi hänen runoaan.
Teoksessa: Syväniemi, Uljas: Syväniemen-Ylisaukko-ojan sukukirja s. 44-55.
Hämeenlinna 1991.

Keksis kväde om islossningen i Torneälven år 1677.
Keksin laulu. Kaltio 1951, s. 144-145 ; Kaltio 1952, s. 10.
Kexistä vielä. Kaltio 1953, s. 15.
Laurila, Vihtori: Antti Keksi Suomessa ja Ruotsissa. Kaltio 1965 s. 113.

Wahlberg, Erik: Antti Keksi ja hänen sukunsa.
Teoksessa: Syväniemi, Uljas: Syväniemen-Yläsaukko-ojan sukukirja. s. 28-43
Hämeenlinna 1991.

Wahlberg, Erik: Antti Keksi och hans släkt. Norrbotten 55, s. 37-48.
Wahlberg, Erik: Några fakta ur Antti Keksis liv. Skandinavica & Fenno-Ugrica 1954, s. 92-97.

Wahlberg, Erik: Bondeskalden Antti Keksi. Tornedalica 45, 1988.




Keksin laulu jäänlähdöstä
Tornionväylässä vuonna 1677
Keksis kväde om islossningen
i Torneälven år 1677
   
Jo nyt Herra kesää tekee
(Jo nyt Jesus kesää tekee)
Sakaparen har sänt oss sommar,
Luoja suuri suveaapi. Heren hugnar oss med blida,
Maria maata paljastaapi. men Maria bringar barmark,
Tulvan tuopi tunturista, för ett flöde ifrån fjällen,
Veden vaaroist' valottaapi vältrar vatten utför bergen,
Tornionjokehen johdattaapi. tar det uti Torneälven.
   
Niittysaaren Simulta siirsi, Floden flyttar Simus holme,
Härjän Juusolta hävitti. dräper också Juusos oxe,
Niityn lohkais Lovikassa, tar en lägda i Lovikka,
Pajalassa pahoin teki. gör Pajala ett ofog,
Niityn otti, karin jätti, ger ett skär och tar en lägda,
Kaatoi karin niityn päälle. Själper skäret över ängen.
   
Puodin Mommalta pudisti, Floden riste Mommas matbod,
Sirman jyvät siirsi poijes, förde bort all säd fö Sirma
Jost olutt olevasti, Härav fick nu hela Lappland,
Lappi laudi juoda sait, öl överflöd att dricka;
Kurkkuins' kuivuutta surevat, de som gå gårmhålspälsar
Kurmupeskeiss' kulkijat. sörja sina strupars torka.
   
Kaappais myllyn Kaartisesta, Floden knep en kvarn Kardis
Jarhoisehen juhaman vei, till att mala med i Jarhois
Tääl' oli vetttä viljemmälti, Där fanns mycket mera vatten,
Kivet kävit käpsemmältä. lättare gick löparstenen.
   
Pellon porkkais' peräti. Floden pulsar Pello präktigt,
Ladot järveltä lakaisi. sopar ladorna från sjöstrand,
Tuskin jätti Turtolaslta. Turtola slapp inte undan
Tappoi siellä talvimyllyn, där vart vinterkvarnen krossad,
Jolla Erkki verons' veti, som gett Erkki uppbördsmedel,
Manttaalinsa kaikki maksoi.
malt ihop hans mantalspengar.
   
Pääkkö huusi huikiasti, Pääkkö ropar gällt och rämjar
Kynsivaaran kyljessä; under Kynsivaaras bergkrön:
"Auta miestä ajallansa, "Hjälp mig medan tider äro,
Sinun turvihin tulvan tieltä" ty till Dig jag flyr för floden!".
   
Laukkoi maalle Lampiselle, Den for upp på land vid Lampis,
Tiesi kyllä tikatun tien
(Tiesit tien Tikkalahan)
visste väl var vägen rosats,
Tunsi talon tuttavansa, kände gott den gamla gården,
Lykkäs luhdin lyngällensä, loftet lade den på sidan,
Pirtin siirsi pihalle. vräkte pörtet ut pä gårdsplan.
   
Pani jutohon Juoksenkia, Juoksenki fick ge sig undan,
Kylää kuuluisaa kululle, den berömda byn fick respass.
Kattilakoskehen kohdastansa, När den kom till Kattilakoski,
Padon paiskais' niskalle. dämdes älven upp av isen.
Juntti sitten metsähän meni, Juntti skuttade till skogen
Kirjoinensa, karjoinensa, med sin boskap, sina redskap,
Neuvoinenesa, nastoinensa, med allt pick och peck han hade.
Siellä itse puuhun puiki, I ett träd tar han sin tillflykt,
Kussa uhrit lujast' lupais', lovar andaktsfullt att offra,
Ja avut kirkkohon kiintiästi, att ge kyrkan sköna skänker,
"Jos viel' Herra helpon antais', om blott Herren hjälper honom
Että kodin kohtaisin". att han hittar hemmet åter.
   
Matkusti maalle Marjosaarheen. Floden far mot Marjosaari:
Minä Keksi kankahalda katson, men jag Keksi ser från kullen,
Varoittelen vaaran päältä, blickar ner från branta backen
Turvass' Torakankorvassa. Torakankorvas trygga fäste.
Jospa Herra johdattaisi, Om vår Herre ville sända
Hirren antais' armostansa, mig i nåder någon bjälke,
Paunuiks' kaikki panisin, skall jag spänta den till spånor
Kirkon katon kunistaisin, till att pryda templets tinnar,
Templin harjaa hajonnutta.
hjälpa upp vårt gistna kyrktak.
   
Kaatain maahan Kaulirantaa. Se'n den kullvräkt Kauliranta
Kulki Kuivakankahasehen. styr den kurs på Kuivakangas,
Kohkoinen kovasti ähkyi, Kohkoinen han ropar kraftigt
Valta vanha röyhkiästi: gamle pampen gnyt och braskar:
"Siirry sinne saaren puolheen, "Häv dig härifrån till holmen,
Kaada paja Kainulaisen! kantra Kainuu-karlens smedja!
Erkki itse itkeköhön, Se'n må smeden Erkki gråta
Kainulainen katsokohon, Kainuu-karlen stå och stirra,
Palkehitansa parkukohon". bittert sörja sina bälgar".
   
Sieltä sitten kulkeissansa, Vidare på vägen utför
Kylän Haapaisen hajoitti, härjar den i Haapakylä,
Särkijärven jäitä säästi, samkar is i Särkijärvi,
Vesto metsähän veteli, Vesto stack iväg till skogen,
Striikki samois samaa tietä. samma stig tog striikki också.
   
Pakkais' maalle pappilahan. Isen pressar på mot prästgår'n,
Pappi parka pahoillansa, arme prästen ångrar bittert
Katui tuloans' Torniohon, att han tagit Tornegället,
Papiks' pahaan pitäjähän. sökt sig till den usla socknen.
Hauki kylvöt kynteleepi, Gäddan plöjer sådda gärden,
Tijunnit tietämättömätkin, okänd tionde tillika.
Piijat vain hyvänä pidit, Prästgårdspigorna de gladdes,
Tuvan etehen tulvan tullen, ty när floden steg till stugan,
Korennon pois olalt' korjas'. sluppo de att släpa vatten.
   
Sitten sieltä Mikkolahan, Mikkola blev målet sedan;
Kussa kaatoi kalkkipuodin, där vart då en kalkbod kullvräkt.
Tervan sekahan sekoitti, Kalken kastades i tjära:
Lempo tästä leivät leipoi, fint åt Fan att baka bröd av,
Paha puoli puuron pieksi, gott till gryngröt åt Hin Håle.
Näitä teki Närkissä, Nå, vad gör den nu i Närkki?
Hajoitti Harakankorven, Härjar i Harakkaskogen,
Pesän variksilt' varisti.
krossar Purais-gårdens kråkbo.
   
Oikiahansa Ojaisesta, Går åt höger hand från Ojais,
Kävi Käyräsvuopiohon, kosan ställs till Käyräsvuopio.
Olli poikians' opasti, Olli sa till sina söner,
Irvihampahilla irvisti: den försmädlige filuren:
"Pankahat kaljut kahden puolen, "Bäst att bygga kavelbroar,
Tulva toistikin voi tulla". det kan komma flere flöden"
   
Norkutti maalle Nopalle, Den la' nu i land vid Noppa,
Ajoi siellä aidat kokohon. vräkte alla stängsel samman.
   
Arvais' mennä Alkkulahan, Fram till Alkkula gick floden
Kaupunkiin katsomahan. för att ta en titt på staden.
   
Jänkkä jäiltä haaskattihin, Jänkä gjorde isen av med,
Riekko itse puuhun riensi, Riekkos räddning var en trädgren,
Luttu teki lupaukset, Luttu gjorde fromma löften,
Lassu lahjat kirkkohon määräis', Lassu lovar kyrkan gåvor,
Niuro ei näist' mitähän tiennyt, Niuro har ej hört om saken,
Knuutti kujalta kurkisti, Knuutti koxar från sitt fätå,
Immo irvisti ikkunasta, Immo flinar från sitt fönster,
Yrjänä kohta yritteli, Yrjänä bjöd till att yvas,
Joonas joutui juoksemalla, Joonas tog med fart till fötter,
Vasken väänsi väärin puolin, Vaski gård vart vänd och vriden,
Kalun halvimmin hajoitti, jordens gödsel vräktes vida,
Karkiainen kaukaa katsoi, Karkiais såg på från fjärran,
Eipä Jurvaa jutohon saanut, Jurva gjorde sig ej brådska,
Kauppi karsi katon päälle, Kauppi tog sig upp på taket,
Sikainen sijansa piti.
Sikais fick stå kvar på stället.
   
Varttosaares' vajelsi, Vägen gick till Varttosaari,
Aitan oikiahans ojensi, Härbret fick en törn åt höger,
Päin päivän laskemalta, så det vände sig från väster,
Känsi päin päiävn nousualle. ställde sig mot soluppgången.
   
Niuhkui sieltä Niemiselle, Floden nalkas hastigt Niemis,
Kaisa-Juntti valta vanha, Gammelgubben Kaisa-Juntti,
Kylän kuuluisa profeta, den berömde byprofeten,
Puheli Punaista merta, höll ett tal om Röda havet,
Muisti töitä Mooseksen; minde oss om Mose under,
Jäät nyt kaaduit kahden puolen. isen stöp på ömse sidor.
   
Kulki sieltä Kumppanille, Se'n var Kumppani i vägen,
Lykkäis luhdin lyngällensä, loftet lade sig på sidan,
Kaatoi kodan korjallensa, kåtan föll omkull på gården;
Ämmän liedelle levitti, gumman vräktes upp på eldsta'n
Tappoi ämmän tajoinensa, hon förfors med sina fällar,
Kirjoinensa karjoinensa.
med allt pick och pack hon hade.
   
Tuskin säästi Tulkkilata, Tulkkila kom knappast undan,
Ajatellen Armassaarta, då den sökte Armassaari.
Naakki maalle Nautapuodin, Den når land vid Nautapuoti,
Saksan saaresta eroitti, håller tysken från hans holme.
Grapen (Krapin) lapset laudi, kaikki, Grapes barn till flykten gripa,
Kankahalle karkoitti. alla hasta upp på heden.
   
Koivukylä korkialla, Koivukylä på sin kulle
Ei se tunne tulvan töitä, får ej fresta flodens framfart
Raiskais' sitä rakisateet, skadas svårt av hagelskurar;
Humalamaita hukutti, humlegårdarna förhärjas,
Hamppukylvöt hajoitti, sådda hampan sprids och skingras,
Ukon säällä pellot särki. åskregn skövlar åkerlanden.
   
Vitsaniemess' viipyissänsä, Stadd på väg vid Vitsaniemi,
Kaatoi maahan kalapuodit, stjälpte floden fiskeskjulen.
Korpikylä kohdastansa, Korpikylä fick en förmån
Näistä häistä voiton saapi. för sin del av denna framfart;
Kosken juovat kaikki korjais', Alla forsens fåror rensas,
Kalan saalihin runsahaks' saatti. man får rika fiskefången.
   
Järvi kaunis Karunkissa, Floden nalkas nu omsider
Lähestyy nyt lähemmäksi, sköna sjön ut Karunki.
Sinne Sirman jyvät jouduit, Här har Sirmasäden hamnat
Kahden puolen Karunkia, på Karunkis båda bråddar
Maltahiksi kaikki maaduit, Allt som malt på marken lagras.
Husa siellä humalat keitti, Husa börjar brygga humle,
Riston Lassi olutta laski, Lageröl gör Lassi Risto.
Håhlin Matti maistaissansa
(Ailin Matti maistaissansa)
Matti Håhl han hålls och smakar,
Oppi oluven tuntijaksi, han blir kännare på brygder,
Maltahan makeutta kerskais', prisar mycket maltets sötma,
Juomast' vihdoin millei juopui, blir av drycken ganska dragen,
Karunkia Kaanan maana ser ett Kanan i Karunki,
Piti Saksaa parempana, ännu bättre brygd än Tyskland.
Jutteli koht' juovuksissa, Matti mässar snart i fyllan,
Puheli kans' pojillensa, håller tal till sina söner,
Juoman hyvyyttä julisteli: ropar ut det ölets godhet:
"Hyvä Mauno Martinpoika, "Gode Maunu Martinpoika,
Potentaati Pohjanmaalla. potentat i Norra Botten!
Järvi kaunis Karunkissa, Sköna sjön uti Karunki,
Siell' on olutt' olevasti, där finns överflöd av ölbrygd,
Päällä liukkhan Liedakan, bortom livliga Liakka,
Niskakoskenkostehella, invid Niskakoskis eda.
Jukes taal tjaatsekortnest, Jukest taal tjaatsekortnest,
Juste vuolak sjattai puurist!
juste vuolak sjattai puurist!".
   
Kulki kuullen Kukkolahan, Fram till Kukkola gick floden
Haaskais' siellä Harilata, där blev Harila förhärjat;
Paulukselle pahoin teki, Isen hälsar på hos Paulus,
Myllyn myötä mudoin vei; floden fraktar med sig kvarnen.
Ämmät sitä ärjyvät, Gummorna de gny och gorma,
Käsikievä käyttävät, då de måste has med handkvarn,
Latoja vain kolhoiss' kulkui, Långa tåg av lador dria;
Joista puita puuttumatta, därav vankas ved i massor
Ajelthiin ja aidaksia,
(Vuosi puita poltettihin
Ajastaika aidaksia)
och begärlight gårdsgårdsvirke.
Vojakkala voiton tunsi, Vojakkala vann på saken:
Kalajuovat hyviks' kaivoi, Goda fiskegrubbor grävdes,
Lohta niistä lohaistiinki, som man kunde lyfta lax ur,
Sitä pyythiin, sitä syöthiin, Där ficks fisk, som färsk förtärdes;
Ukkoin parrat rasvast' paistoi.
skåggen skeno skötn av fiskflott.
   
Meni maalle Mattilahan, Mattila blev målet sedan,
Jatkon Juntin juotohon pani, Juntti Jatko gag sig dädan,
Taavo karkais' Karjalahan, Taavo tog sig till Karelen,
Juusolan itse ikä tappoi. Juusola dog av år och ålder.
   
Karisti nyt kaupunkihin, Så stack floden av mot staden,
Survoi maahan suolapuodit, slog saltbodarna till marken.
Kauppamiehet kaikki seurassa Borgarna vid sina bodar
Keskens' keskustelevat: tala ivrigt med varandra:
"Hamppuja nyt halventakaamm' "Bäst att sälja hampan billigt
Että Herra helpon antais', kanske hjälp från himlen gives,
Hahden saisimm' hangoillensa, att vi få på köl vårt fartyg,
Tervarinnan tervehenä". rädda riggen på vårt tjärskrov".
   
Hellälässä viimeiks' viipyi, Nu Hellälä den hejdas;
Momman aittaa ahdisti. Mommas magasin den prövar,
Onko raudast' rakettu, om det utav järn är gjutet
Taikka (tahikka) vaskest' valettu. eller smitt av kraftig koppar.
Sinä Christian Erkinpoika, O, du Kristian Erkinpoika,
Merehen kauvas mene nyt! drag du hådan ut i haver!
Ettes toisti Torniota, Du må aldrig komma åter
Häijyst' tulis' hävittämähän! för att skövla Torne trakter!
Aurinko sun alentakohon, Måtte solen nu dig sänka,
Meren svallit survokohot! måtte havets svalg dig svälja.
   
Nämä nähty tapahtuvan, Detta såg med egna ögon
Tornionjovell' totisesti, trovärt invid Torneälven
Vuosiluvull' lujettavall' i det år som är att teckna,
1677. 1677.
   
Antti Mikkelinpoika Keksi Anders Mickelsson Keksi
   
  Käännös/Översättning av
  Björn Collinder



 

Keksin laulu jäänlähdöstä Tornionväylässä vuonna 1677

Teoksesta: Wahlberg, Erik: Bondeskalden Antti Keksi.
Tornedalica Nr 45. Luleå, 1988, ISBN 91-7538-086-2
(Kirja on myös Tornion kaupunginkirjaston Tornio-kokoelmassa)

edellinen

 


Torikatu 2 95400 Tornio gsm 050 597 1568   kirjasto(at)tornio.fi




 
 

 

 

 

 

Jaa tämä Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa tämä Twitterissä