Suomen Tornionlaakso


Kirjailijahakemisto - Etusivu - Meän kieli/Hakemisto

Kehusmaa, Pentti


s. 8.4.1937 Kemissä, 2.3.1998 muutto Keminmaahan



Pentti Kehusmaa on tallentanut kirjoihinsa
elämän ilot ja surut

Pentti Kehusmaan elämästä



Varhaislapsuutensa 7 ensimmäistä elinvuottaan hänellä oli koti syntymäpitäjässä Kemissä.

Pentti Kehusmaa eli varhaislapsuutensa Tervaharjun poikaviikareiden kanssa leikkien. Kaupungiin pyyhkäissyt Lapin sota vei hänet 7-vuotiaana Perämeren Ruotsinpuoleiselle rannalle tuhansien muiden lappilaislasten tavoin. Evakkomatkaa edelsi monta kauhun päivää, kun hän ja muut Kehusmaan perheenjäsenet piileskelivät sotaa paossa heinäladossa Perta-aavalla. Pentti sai tuta myös Sauvosaaren kansakoulun lattialla maatessaan sodan tulivoiman, pienen pojan maailma paloi ympärillä. Pentti rahdattiin Etelä-Ruotsissa sijaitsevaan Hoforsiin, missä häntä kasvatettiin piiskan avulla kaksi vuotta. Poika oli tuskin ehtinyt majoittua ensimmäiseen "keräilypisteeseen", kun tuli tieto äidin kuolemasta. Pentin valitsi kasvattilapsekseen lapseton pariskunta, joka teki pojasta miestä kovalla kädellä. Silloin elettiin syksyä 1944.

Vuonna 1944 alkoi hänen sotalapsivuotensa Ruotsissa. Ero kodista, vanhemmista ja sisaruksista oli pienelle pojalle kokemus, jota kuvaamaan eivät aina sanat riitä, kyyneleet kertovat noista tapahtumista vieläkin. Sopeutuminen oli vaikeaa, kun ei edes puhetta ymmärtänyt. Kirjeiden välityksellä Suomesta tuli tieto äidin kuolemasta. Ensimmäinen paluu Suomeen tapahtui v. 1945, mutta jo samana vuonna hän joutui lähtemään takaisin Ruotsiin. isän terveys oli heikentynyt ja pian tuli uusi suruviesti, isäkin oli kuollut.

Lopullisesti Pentti palautettiin Suomeen 10-vuotiaana ja nyt hänen omia sanojaan lainaten "huutolaiseksi". Edessä oli uusi ongelma, äidinkieli oli unohtunut.

Minulla ei todellakaan ollut hyvä olla Ruotsissa. Enkä ole ainoa, joka on saanut kokea saman kohtelun. Sotalapsien julkisuuteen tuomissa tarinoissa ovat päässeet etualalle ruusunpunaiset ja suklaanmakuiset unelmajutut, Pentti Kehusmaa huomauttaa.

Näitä lapsuusvuosiensa kokemuksia Pentti Kehusmaa ei ole saanut pois mielestään. Viime vuosien aikana hän onkin joutunut vastailemaan lehdistön ja tiedotusvälineiden välityksellä Suomen sotalapsivaiheista. Myös lehdistö ulkomailta on haastatellut häntä näiden kysymysten osalta.

Puhuttelivat kunnanelätiksi

Hän pääsi käymään kotimaassaan syksyllä 1945, mutta se oli vain väliaikaista onnea, isä joutui kyyditsemään poikansa Haaparantaan, mistä matka jatkui takaisin Hoforsiin. Se oli viimeinen kerta kun vakamielinen Pentti näki isänsä. Viesti isän kuolemasta tuli Sveamamman maahan jo seuraavana vuonna.


Pentti Kehusmaa palasi Suomeen lopullisesti 1947, muttei isänmaa pojalleen ruusuja jakanut, hän joutui kunnanelätiksi Alatornion Korpijärvelle. Siellä kylän lapset opetettiin tervehtimään tulokasta julmin määrein: "Sieltä se kunnan elättiläskin tulee."Eikö tässä olisi jo tarpeeksi kärsimystä yhden ihmisen osalle?

Mitä vielä! Pentti lähti maailmalle pätkätöihin - kuljeksi työnantajalta toiselle 20 vuoden ajan.

Ehdin olla tuona aikana kymmenien työnantajien palveluksessa. En vaihtanut hommia levottomuuttani... se ura kehkeytyi vain sillä tavoin. Siitä kiertomiehen pestistä sain palkinnoksi alhoholismin. Kuvaan tuli mukaan myös avioero. Olin melkoisessa pyörityksessä. Pääsin alkoholista kuitenkin eroon sinnikkyyttäni

Pitää olla muutakin

"Pitää olla muutakin" tuumin jo hoitojaksoni alkutaipaleella. Ja sitä muuta löytyi. aloin lukea Raamattua. Sittemmin ilmoittauduin myös saattohoitokurssille ja olen viime vuosina ollut aktiivisesti mukana erilaisessa vapaaehtoistoiminnassa, Pentti Kehusmaa tilittää tuntojaan.

Hän on saanut veritulpan kolme kertaa. Vuonna 1992 Kehusmaan sydän leikattiin. Repaleisesta pumpusta diagnosoitiin seitsemän tukosta.

- Mitä lie hyvää nähneet minussa, kun kuntainliitto osti Kuopiossa minulle yksityissairaalasta leikkaushoidon?

Pentti Kehusmaa löysi elämänkumppanikseen Mirjam Tampereen kupeesta. Sitten Pentti alkoi ikävöidä juurilleen. He muuttivat puolitoista kuukautta sitten Keminmaahan.

Nyt on elämä mallillaan. Aiomme toteuttaa vielä montaa unelmaa.

Suunnitelmissa on jatkaa vapaaehtoistyötä, erityisesti vanhukset ovat sydäntemme lähellä, Pentti Kehusmaa sanoo. (JJ)

Pentti Kehusmaa purkaa kokemuksiaan kirjoiksi

Tunnettu lauluntekijä J. Karjalainen laulaa miehestä "jolle ei koskaan tapahdu mitään." Suosittu biisinikkari saisi käydä jututtamassa keminmaalaista Pentti Kehusmaata. Jo alkaisi tapahtua. Harvan kuusikymppisen elämä on ollut yhtä rajua. Eipä sitten ole ihme, että kemiläissyntyinen Kehusmaa on jo vuosia tallentanut kokemuksiaan kirjoiksi.


Maailmaa piiloon kivionkaloon

Pentti Kehusmaa on kirjoittanut kokemuksistaan kolme kirjaa, ja neljäskin on jo työn alla. Paljolti varhaislapsuuden kokemuksista kumpuava "Kivionkalo" on koskettava teos kirjoittajan traagisista elämänvaiheista.

Maailman ja ruotsalaisten kasvattivanhempien murjoma poika pakeni kivionkaloon haavojaan nuolemaan.

Kivionkalosta tuli minulle pakopaikka. Siellä pohdiskelin asioita... pohjustin elämälleni uutta suuntaa. Olen vasta myöhemmällä iälläni alkanut ymmärtää elämäni tarkoitusta. Omistin jo alle kymmen ikäisenä kolmet vanhemmat, joten eri käänteiden tarkoitus ei kirkastu hetkessä, Pentti Kehusmaa sanoo.

Kivionkalo-teos on tarkkaa kuvausta Pentin lapsuudenajan kemiläisestä miljööstä, ihmisistä ja tapahtumista. Varsin koskettavia ovat välähdykset Hoforsin ajoilta: "Kasvattiäitini otti minut poikittain polviensa päälle ja alkoi hakata vitsoilla takapuoleen ja selkään. Se ei ollut mitään piiskaamista vaan hakkaamista... Takapuoleni oli arka ja kipeä... Menin kadun yli metsään. Siellä oli iso haljennut kivi ja siinä oli sellainen onkalo. Käperryin sinne ja pieni sydämeni väpätti vieläkin..."

Suomen sotalapsien siirtolaiskokemukset ovat vielä "kirjoittamaton lehti," joten on korkea aika saattaa nämäkin asiat julkisuuteen. Moni tutkija olisi varmaan kiitollinen, jos tietoa olisi saatavana myös omakohtaisena kokemuksena.

edellinen




Jaa tämä Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa tämä Twitterissä