TORNIONLAAKSON MAAKUNTAMUSEO
- TORNEDALENS MUSEUM
 
Etusivu Uutiset Näyttelyt Opetus Kokoelmat Henkilökunta Museokauppa Projektit Tietopankki Historia

 

 

TORNIONLAAKSON MAAKUNTAMUSEON
HISTORIA - MUSEO 100 VUOTTA VUONNA 2014


Tornionlaakson maakuntamuseon 100-vuotisjuhlia vietettiin 30.- 31.8.2014 juhlaseminaarin ja avajaisten merkeissä. Yli kolme vuotta peruskorjauksen ja näyttelyn uudistamisen vuoksi suljettuna ollut museo avattiin yleisölle. Museosta oli 1.1.2014 tullut myös Haaparannan ja Tornion yhteinen museo. Tätä heijastelee museon uusi perusnäyttely ”Kohtaamisia rajalla – Möten på gränsen”, joka esittelee Tornionlaakson asukkaiden yhteisiä juuria ja historiaa valtakuntien rajan molemmin puolin.

ALKUVAIHEET

Aikanaan Suomen pohjoisin museo syntyi Tornioon vuonna 1914. Torniossa eräät henkilöt olivat vuosisadan alussa keränneet pieniä esinekokoelmia. Heihin kuului sairaalan taloudenhoitaja Aksel Vesterlund. Esikuva löytyi suvusta, sillä hänen vanhempi veljensä maisteri Sakari Westerlund oli ollut perustamassa museota Ouluun vuonna 1896.

Aksel Vesterlundin aloitteesta kutsuttiin 19.4.1914 koolle kokous, joka johti Peräpohjolan- ja Lapin kotiseutuyhdistyksen perustamiseen ja maakunnalliseen museotoimintaan.

bbbb

Ilmoitus vuodelta 1916.

Perustava kokous pidettiin 1.6.1914 Tornion VPK:n talolla. Maisteri Lähde julisti avausesitelmässään ajalleen tyypillisesti ”Ken ei hehku vilpitöntä rakkautta kotiseutuunsa, hän ei ole oikein sovelias taivaaseen eikä maahan”.

Yhdistyksen johtokunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansakoulujen tarkastaja Juhana Vihtori Lähde ja sihteeriksi ylioppilas Eero Heickell (myöh. Kussaari). Museonhoitajaksi valittiin toimitsija Aksel Vesterlund  ja rahastonhoitajakasi lehtori Väinö Ollila.

Yhdistyksen syyskokouksessa 1914 Tornio-lehden palveluksessa työskennellyt Eero Heickell  esitteli suunnitelmansa ”Miten keräystyötä Tornioon perustettavaa maakuntamuseota varten olisi tehtävä?”. Heickellin ajatuksena oli alueellisen asiamiesverkoston perustaminen, joka tukeutui paljolti opettajiin.  Museon kokoelmiin kerättiinkin alusta alkaen kaupunkihistorian ja porvariskulttuurin aineiston ohella kansatieteellisiä esineitä ja esihistoriallisia löytöjä.

Alkuvuosien toiminta oli varsin vilkasta käsittäen kansanperinteen keruuta, julkaisutoimintaa ja kotiseutujuhlien järjestämistä. Varsin pian kuitenkin muut yhteiskunnalliset aktiviteetit veivät kärkijoukon mielenkiinnon ja yhdistyksen toiminnan painopiste siirtyi museon ylläpitoon. Vuonna 1922 yhdistys sai valtiolta käyttöönsä entisen venäläisen sotilaskirkon, joka kunnostettiin kaupungin tuella museoksi. Lääninarkkitehti Otto F. Holmin suunnitelmien mukaan ortodoksinen kirkkorakennus sai antiikin temppelin hahmon. Museo avattiin yleisölle vuonna 1929.

 

bbbb

bbbb

Museo entisessä ortodoksikirkossa.


Uusi museorakennus herätti mielenkiinnon museota kohtaan. Vuonna 1938 kokoelmien yhteismääräksi ilmoitetaan 3746 nimikettä, joista varsinaisia museoesineitä oli 1040. Kävijämääristä ei ole tietoa, mutta tuskin suuresta määrästä voidaan puhua, kun museota pidettiin auki vain sunnuntaisin. Yhdistyksen puheenjohtajana toiminut lyseon rehtori Ollila piti huolen siitä, etteivät koululaiset voineet välttyä museokäynniltä, sijaitsihan museo koulun pihapiirissä. Näyttää siltä että parivaljakko Vesterlund ja Ollila sai käytännössä vastata yhdistyksen ja museon toiminnasta vuosikymmenet. 

 

UUSI MUSEORAKENNUS VILKASTUTTAA TOIMINNAN

Museona toiminut kirkko jouduttiin vuonna 1956 siirtämään pois lyseon tontilta koulun laajennuksen vuoksi. Yhdistyksen puuhamiehet, Väinö Ollila ja Olavi Avela (Vesterlundin poika), kääntyivät marraskuussa 1957 Tornion kaupungin puoleen asianmukaisen museotalon rakentamiseksi. Yhdistys oli hankkinut museon luonnospiirustukset arkkitehti Jouko Ylihannulta.  Kaupunginvaltuusto tekikin kokouksessaan 29.11.1957 myönteisen periaatepäätöksen asiassa edellyttäen riittävää valtionavustusta.

Vuonna 1961 museota ryhdyttiin rakentamaan Keskikadun ja Torikadun kulmassa olevalle Bergmanin tontille. Keisari Aleksanteri I:n majapaikkana 1819 toiminut historiallinen rakennus jouduttiin purkamaan museon tieltä.

Punatiilinen museorakennus valmistui vuonna 1962.  Rakennus oli kooltaan 3420 m3 ja hyötyalaltaan 703 m2.  Rakennus tuli maksamaan 35 milj. mk, josta valtionavustuksena saatiin 16 milj. mk. Uuden näyttelyn avajaisia ja samalla yhdistyksen 50-vuotisjuhlia vietettiin 7.6.1964. Näyttelyn suunnitteli kuvaamataidonopettaja Pertti Pulkkinen, yhdessä Olavi Avelan ja Suomen Museoliiton kanssa, joka myös tuki taloudellisesti näyttelyn rakentamista. Kotiseutuyhdistyksen nimi muutettiin Tornion museo- ja kotiseutuyhdistykseksi ja sen säännöt hyväksyttiin 22.1.1963. Yhdistyksen tehtävänä oli mm. Tornionlaakson museon pitäminen Tornion kaupungissa. Tornion kaupunki otti vastatakseen kiinteistön hoidon kotiseutuyhdistyksen vastatessa muusta toiminnasta.

 

MUSEO KUNNALLISTETAAN

Vuodesta 1966 lähtien yhdistys oli esittänyt kaupungille museonhoitajan palkkaamista. Vuoden 1973 kuntaliitoksella lisää hartioita

saanut Tornion kaupunki otti vastatakseen museon hoidon 1.11.1975 voimaan astuneella sopimuskirjalla. Sopimus edellytti museolautakunnan perustamista ja koulutetun täysiaikaisen museonhoitajan palkkaamista, joksi valittiin FM Henri Nordberg Turusta.

1970-luvulla Suomessa toteutettiin museohallinnon uudelleen organisointi ja luotiin pohja alueellisten museoiden verkostolle. Vuonna1981 Tornionlaakson maakuntamuseo nimitettiin maakuntamuseoksi, jonka toiminta-alue ulottui Simosta Muonioon.

 

RIPEÄN KEHITYKSEN VUODET

Maakuntamuseon statuksen saaminen edellytti kahta akateemista virkaa. Syyskuun alussa 1980 museon ensimmäisenä amanuenssina aloitti FM Juhani Kostet. Hänen panoksellaan erityisesti museon tutkimuksellinen rooli korostui. 1980-luku olikin museon historiassa varsin dynaaminen vaihe, sillä tuolloin perustettiin myös maakuntatutkijan, arkistonhoitajan ja kanslistin virat. Museon historian kävijäennätys 10 530 kävijää saavutettiin vuonna 1987, jolloin Torniossa järjestettiin valtakunnalliset asuntomessut.

Museon tiloja lisättiin vuonna 1981 käynnistyneellä laajennuksella, joka oli osa jo vuonna 1974 käynnistynyttä kulttuurikeskussuunnitelmaa, joka käsitti myös taidemuseon ja kirjaston.

Arkkitehti Matti Porkan suunnitteleman ja kaupungin omana työnä rakennetulla laajennuksella museon tilat lähes kaksinkertaistuivat.  Museo sai tilat myös vaihtuville näyttelyille, joita järjestettiinkin vilkkaasti.

Laajennushanke maksoi 3,3 milj. markkaa ja siihen saatiin valtiolta työvoima-avustuksia noin neljänneksen verran.

Ammatillisia museoita oli syntynyt lisää koko Pohjoiskalotin alueelle. Kansallisen ja alueellisen yhteistyön lisäksi 1970-luvun alussa virinnyt pohjoismainen yhteistyö organisoitiin Pohjoiskalottimuseoksi, jonka toiminnassa oltiin mukana jo 1977. Pohjoiskalottimuseo pääsi 1980-luvulla Pohjoismaiden ministerineuvoston pysyvän tuen piiriin, joka mahdollisti toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun ja subventoitujen kiertonäyttelyjen tuottamisen.

 

TALOUDELLISESTI VAIKEA, MUTTA VILKAS 1990-LUKU

Vuonna 1993 astui voimaan museolaki, joka korvasi ensimmäisen 1988 säädetyn museolain. Kokonaisuutena lakiuudistusta voi pitää myönteisenä museotoimelle, sillä valtionosuuden piiriin pääsivät nyt alueellisten museoiden ohella kaikki ammatillisesti hoidetut museot. Tornionlaakson maakuntamuseolle kuitenkin aiempi kunnan kantokykyluokitukseen perustuva järjestelmä oli parempi. Vuonna 1990 valtionosuus kattoi 53 % museon menoista. Vuonna 1996 valtion panos oli pudonnut 37,5 prosenttiin.

Taloudellisesta niukkuudesta huolimatta kyettiin panostamaan myös toiminnan kehittämiseen.  Keskeistä oli kokoelmien digitointityön aloittaminen ja sisältöjen tuottaminen koeluontoisesti nopeasti yleistyvään www-verkkoon.

Maakunnallinen museotyö sai vakiintuneet muotonsa. Uusia paikallismuseoita avattiin mm. Keminmaan Valmari ja Simon Pahnila. 1980-luvulla käynnistyneitä rakennusinventointeja jatkettiin 1990-luvulla ja oltiin mukana mm. Keskikadun korjaushankkeissa ja kaupunkiarkeologisissa tutkimuksissa. Museo osallistui aktiivisesti koko toimialueensa kaavojen valmisteluun.

Rajakartanon valmistuttua huomattiin, että museon Keskikadulla oleva pääsisäänkäynti oli yleisövirtoja ajatellen jäänyt väärälle puolelle. Vuonna 1991 museolautakunta tilasi aiemman laajennuksen suunnitelleelta arkkitehti Matti Porkalta luonnoksen pääsisäänkäynnin muutoksesta.

 

2000-LUVUN MUSEOHAASTEET

2000-luvulle siirryttäessä fokuksessa olivat kaupunkiarkeologiset tutkimukset, jotka olivat käynnistyneet ns. Aspion tontilla 1996. Runsaasti mielenkiintoa, mutta myös polemiikkia herättäneiden kaivausten hallinnointi siirtyi maakuntamuseolta Museoviraston vastuulle vuonna 2002. Käytännössä kaivausten toteu

ttamisesta on vastannut Oulun yliopisto. Kaivausten tulosten pohjalta on julkaistu väitöskirjoja ja muita tutkimuksia, jotka tuovat kirjoitetun historian pohjalta mielenkiintoista lisätietoa aikanaan maailman pohjoisimman kaupungin yhteyksistä ja asukkaiden elämästä..

Sisältöjen lisääntyvä tuottaminen verkkoon ja panostaminen erityisryhmien kuten lasten kulttuuriin esim. osana valtakunnallisesta Taikalamppu-projektia ovat olleet tyypillistä alkaneelle vuosituhannelle. Museoiden välinen 1980-luvulta periytyvä tallennus- ja kokoelmayhteistyö saatiin uudelleen vauhtiin Museoviraston ohjaamalla TAKO-hankkeella.

Tornion ja Tornionlaakson museotoiminta oli myös esillä Torniolaakson neuvoston kulttuurimatkailun EU-hankkeessa sekä Provincia Bothniensiksen kehittämissuunnitelmissa. Provinssin hallitus antoi vuonna 2001 museonjohtajalle ja Haaparannan kulttuurijohtajalle tehtäväksi laatia selvityksen kaupunkien museotoiminnasta. Selvityksen valmistuttua asetettiin rajanylinen museotyöryhmä edistämään hanketta.

Kaupunginhallitus asetti Rajakartanon alueen hanketoimikunnan vuonna 2003. Sen tuli tehdä esitys kulttuurilaitosten ja vanhan kaupungin kehittämisestä. Toimikunta esitti kehittämistyön aloittamista maakuntamuseon uudistamisella. Suunnitelma hyväksyttiin jatkotyöskentelyn lähtökohdaksi.

Rahoitusta haettiin useista lähteistä rakennus- ja muutostyön rahoittamiseen, mutta tuloksetta. Vihdoin vuonna 2006 tärppäsi kun Interrerg III A -ohjelmaan hyväksyttiin kokonaiskustannuksiltaan 107 000 euroa olevan rajanylisen perusnäyttelyn suunnitteluhankkeen. Suunnitelman valmistuttua tammikuussa 2008 museolla oli nyt käytössään sekä näyttelysuunnitelma että myöhemmin kaupungin teknisen keskuksen hankkeena laadittu museon peruskorjaussuunnitelma, joiden avulla voitiin etsiä ulkopuolista rahoitusta. Toimenpiteillä oli kiire, sillä vesivuotojen vuoksi parvitilan näyttely jouduttiin sulkemaan osaksi jo keväällä 2009.

Kun EU-lähteistä ei saatu rahoitusta, jätettiin opetus- ja kulttuuriministeriölle anomus joulukuussa 2010. Kauan odotettu päätös saatiin 16.3.2011. Oli selvää että 1,1 miljoonan euron avustuksella hanke käynnistyisi pikavahtia. Valtionavustus tulisi kattamaan noin kolmanneksen peruskorjauksen ja laajennuksen kustannuksista.

Uudistushakkeen suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Saila Palviainen. Näyttelysuunnittelijana jatkoi vuonna 2007 tehtävään valittu arkkitehti Taina Väisänen. Rakennuksen urakoi torniolainen Rakennusmega Oy. 1.9.2011 alkaneessa ja 18.12.2012 päättyneessä peruskorjauksessa, museo sai myös noin 800 bruttoneliömetriä uutta tilaa.

 

YHTEINEN MUSEOHALLINTO JA PERUSNÄYTTELY

Museon peruskorjauksen käynnistyminen sai vauhtia myös rajanylisen museohallinnollisen yhteistyön kehittämiseen. Museotyöryhmä hyväksyi osaltaan yhteisen kielikoulun mallin pohjalta laaditun johtosääntöluonnoksen, joka yhdessä Tornionlaakson maakuntamuseota – Tornedalens museumia koskevan sopimuksen kanssa eteni lautakuntakuntakäsittelyjen jälkeen valtuustojen päätettäväksi siten, että yhteinen museo voi aloittaa toimintansa 1.1.2014. Sopimukseen liittynyt Haaparannan kustantama museolehtori aloitti työnsä huhtikuussa ja rajanylinen museojohtokunta piti ensimmäisen kokouksensa kesäkuussa 2014.

Rajanylisen perusnäyttelyn rakentamiseen ei saatu merkittävää ulkopuolista rahoitusta, joten hanke toteutettiin rajakaupunkien yhteisellä rahoituksella. Vuonna 2013 näyttelyn suunnitteluun ja toteuttamiseen käytettiin noin 65 000 euroa ja vuonna 2014 on käytettävissä noin 300 000 euroa, jonka Tornio ja Haaparanta ovat sitoutuneet maksamaan puoliksi.  Näyttely valmistuu kokonaisuudessaan vuoden 2015 puolella ja sen kokonaiskulut tulevat olemaan vuosina 2013 – 2015 noin 460 000 euroa

Tornionlaakson maakuntamuseon – Tornedalens museumin perusnäyttelyn otsikkona on ”Kohtaamisa rajalla - Möten på gränsen”. Nimensä mukaisesti se valottaa kaksoiskaupungin ja koko jokilaakson elämää valtakunnanrajan tuntumassa. Vuonna 2014 avattu osio ”Yhteinen jokilaaksomme –Vår gemensamma älvdal” kertoo nimensä mukaisesti yhteisistä vuosisadoista ennen vuoden 1809 riikinjakoa, mutta myös agraarikulttuurin aikakaudesta yleensä sekä pakkorajan problematiikkaan liittyneistä monista ilmiöistä kuten kielestä, kulttuurista ja identiteetistä.

Kesällä 2015 avattava osio kertoo Tornion ja Haaparannan kaupunkien synnystä ja kehityksestä, kaupunkien porvariskulttuurista, elinkeinoista, rajan ongelmista ja lopuksi siitä kuinka rajasta on pyritty tekemään resurssi, jota symboloi yhteinen keskusta ja Victorian tori.

 
            

 

Jaa tämä Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa tämä Twitterissä