DekkariNetti 
| Etusivu | Dekkarivuodet | Kirjailijat | Sarjat | Artikkelit | Uutiset | Linkit | Käsikirjasto |
Minette Walters |
Elämä |  Minette Walters: |
| Elämä Minette Walters on brittiläinen rikoskirjailija. Hän on syntynyt 26.9.1949 Bishop's Stortfordissa Hertfordsihessä. (Huom! hän täytti 50 vuotta viime syyskuussa). Walters on suorittanut B. A. -tutkinnon ranskan kielessä Durham Universityssä. Hän on ollut naimissa Alec Waltersin kanssa vuodesta 1978 lähtien ja heillä on kaksi poikaa. Minette Walters aloitti kirjallisen uransa toimitussihteerinä British Women's Weekly -aikakauslehdessä ja alkoi sitten kirjoittaa itsekin lehteen romanttisia novelleja. Walters kirjoitti ensimmäisen rikosromaaninsa vasta 40-vuotiaana. Hän asuu Hampshiressä Englannissa. ja hän hän kirjoittaa n. 12 tuntia päivässä. Waltersilla on kirjojensa taustatutkimusta varten laaja kriminologiaa ja psykologiaa käsittelevä kirjasto. Minette Walters on tämän vuosikymmenen (1990-luku) kiinnostavimpia tulokkaita dekkarikirjailijossa. Hän sekä lukijoiden että kriitikoiden suosikki. Hänen ensimmäinen dekkarinsa The Ice House (Ruumis jääkellarissa, 1995) sai heti ilmestyessään valtavasti humiota ja se saikin parhaalle esikoisdekkarille myönnettävän CWA:n John Ceasy -palkinnon. Muitakin Waltersin myöhempiä dekkareita on palkittu. Suomeksi on ilmestynyt syksyllä 1999 ilmestyneen Ristiaallokko (The Breaker, 1998) kirjan lisäksi kolme aiempaa kirjaa, Ruumis jääkellarisa (1992), Kuvanveistäjä (1993) ja Pimeän huone (1998). Vielä on kuitenkin kääntämättä kirjat The Scold's Bridle (1994 ja The Echo (1997). Toivottavasti nämäkin käännetään mahdollisimman pian suomeksi. The Scold's Bridle (nimellä Häpeänaamio) on nähty kuitenkin kolmiosaisena TV-sarjana myös Suomessa 1997 ja se tuli uusintana kesäkuussa 1999. Myös kirjoista Rumis jääkellarissa (nimellä Jääkellari) ja Kuvanveistäjä on tehty TV-sarja, jotka on nähty Suomessa jo vuonna 1997. Olisikin jo aika nähdä kaikki sarjat uusintana. Scold's Bridle oli harvinaisen huonoon aikaan uusinta (kesäkuu 1999), sillä lomajuttujen vuoksi sitä ei monetkaan voineet katsoa. TV1:lle voisikin esittää toiveen, että Walterisin kirjoista tehdyt sarjat olisi uusittava ja mieluummin talviaikaan. Pimeä huone -dekkari alkaa TV-sarjana 27.11.99 TV1 klo 22.45. Minette Walters on oma suosikkilistani kärkeä, jokainen uusi kirja on tapaus. Walters tekee huolellisen pohjatyön kirjoihinsa mm. vierailemalla vankiloissa vapaaehtoisena vierailijana. Vankilakäyntien kautta Walters on saanut tuntumaa oikeiden rikollisten maailmaan, joka näkyy hänen kirjojensa raaadollisessa realismissa ja erityisesti Kuvanveistäjä -romaanin psykologisessa otteessa ja tarkkanäköisessä tavassa analysoida rikosten tekijöiden motiiveja ja käyttäymistapoja. Waltersin kirjallisia esikuvia ovat mm. Jean Paul Sartre, Graham Greene, Daphne du Maurier, James Baldwin, Patricia Highsmith, Hammond Innes, Dorothy L. Sayers, Raymond Chandler, Doris Lessing, Thomas Hardy ja Shakespeare, jonka neroutta hän on oppinut arvostamaan vasta vanhemmalla iällä. Leena Lehtolainen on Ruumiin kulttuurissa 4/96 ilmestyneessä hienossa artikkelissaan analysoinut Waltersin romaaneja. Hänen mukaan Waltersin kirjojen suosio on helppo ymmärtää, sillä Walters on neljässä (1996 mennessä) ilmestyneessä romaanissaan luonut kokonaan oman dekkarin alalajityyppinsä, jossa on kiinnitarttuvia koukkuja monenlaisille rikoskirjallisuuden lukijoille. Walterin kirjoja on luonnehdittu psykologisiksi trillereiksi, mutta Lehtolaisen mukaan voisi yhtä hyvin puhua modernista goottilaisesta romaanista, jossa on aineksia niin perinteisestä kyläpalapelidekkarista kuin rakkausromaanista. Periaatteena Lehtolaisen mukaan Waltersilla tuntuukin olevan rikosromaanin lajityypin vääntely ja venyttely, mikä parhaassa tapauksessa saa lukijan innostumaan, välillä tuntuukin vaivaavan runsauden pula, samojen kansien väliin on ahdettu useamman romaanin ainekset. Goottilaiset rönsyt ovat kuitenkin selväti tarkoituksellisia, eikä niistä parin viime vuosikymmenen aikana olekaan ammennettu niin tehokkaasti dekkarin aineksia kuin mitä Walters tekee jatkaa Lehtolainen. Lehtolaisen artikkeli on erinomaisen tarkka ja huolellinen analyysi Waltersin siihenastisista dekkareista. Waltersin dekkareissa on elementtejä perinteisestä dekkarista, romanttisesta viihteestä ja vuosisadan alun porvarisromaanista. Häntä on verrattu Agatha Christieen, P. D. Jamesiin ja Ruth Rendelliin, jotka edustavat tiukasti englantilaista dekkariperinnettä. Walters mukaan englantilaisessa dekkariperinteessä yleensä keskitytään maaseutu- ja pikkukaupunkiyhteisöihin, monimutkaisiin arvoituksiin ja tutkitaan häiriytyneitä ihmissuhteita, jotka johtavat murhaan. Kun taas hänen kirjoissan maaseutu- ja pikkukaupunkimiljöö on tavallisesti perhe, jossa on häiriöitä; monimutkainen arvoitus muodostuu menneisyyden tapahtumista ja häiriintyneiden ihmissuhteiden siemenet on kylvetty jo menneiden sukupolvien aikana. Mielestäni Minette Walters on täysin omanlaisensa kirjoittaja, ei kovin paljoa A. Christietä, eikä myöskään P. D. Jamesiä, joka on kirjoittaa loistavia dekkareita omalla lujalla tyylillään ja Ruth Rendellin kirjoissa on on hieman tummenmpia sävyjä kuin Waltersilla. Walters ei kirjoita sarjoja eikä käytä samoja päähenkilöitä romaaneissaan, sillä hänen mielestään olisi ikävää ja haasteetonta kirjoittaa samoista ihmisistä vuodesta toiseen. Hän itse luo uudet henkilöt ja uudenlaisen maailman jokaisessa teoksessaan. Walters on sanonutkin, että parasta kirjoittamisesssa on leikkiä Jumalaa. Yleensä Waltersin päähenkilö on itsenäinen ja menestyvä, mutta jollakin lailla haavoitettu hieman päälle kolmikymppinen nainen, joka rikoksiin ja selvittelyihin sekaantuessaan oppi uusia asioita itsestään. Walters ei myöskää usko, että rikosromaanin tehtävä on vakuuttaa, että oikeus aina toteutuu. Waltersin mukaan tämä tarkoittaa, että hänen tarinoissaan ei ole mitään mukavia ja kotoisia henkilöitä ja maailma jonka hän luo on harvoin miellyttävä. Häneltä on kysytty usein, että minkä vuoksi hänen kirjoissaan ei ole mukavia, tavallisia ihmisiä ja hän on vastannut kysyjille, että mukavat, tavalliset ihmiset eivät tapa toisiaan. Minette Walters on kolmentoista vuoden ajan kuulunut eurooppalaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin. Hänen debyyttiteoksensa Ruumis jääkellarissa (1992) palkittiin Britanniassa vuoden esikoisjännärinä ja 1993 julkaistu Kuvanveistäjä Yhdysvalloissa parhaana rikosromaanina. Englannin parhaalle rikoskirjalle myönnettävän Kultaisen rikarin Walters on saanut kahdesti: 1994 romaanista Häpeänaamio, 2003 teoksesta Pirunkettu. Elokuussa 2005 ilmestyy suomeksi kymmenes Waltersin dekkari Mielen häiriöitä (Disordered minds, 2003).. Palkintoja 1992 CWA:n John Creasy -palkinto parhaasta esikoisesa (The Ice House, 1992). 1994 MWA:n Edgar -palkinto vuoden parhaasta dekkarista (The Sculptress,1993) 1994 CWA:n Kultatikari (Gold Dagger) Britannian vuoden paras rikosromaani (The Scold's Bridle, 1994). 1994 Mystery Readers International Macavity award (The Scold's Bridle, 1994). Myöhemmistä palkinnoista ei ole tietoa, jos niitä on Teokset The Ice House.1992. (suom. Ruumis jääkellarissa, 1995). The Sculptress. 1993. (suom. Kuvanveistäjä, 1996). The Scold's Bridle. 1994. (suom. Häpeänaamio, 2001). The Dark Room. 1995. (suom. Pimeä huone, 1998). The Echo. 1997. (suom. Kaiku, 2003). The Breaker. 1998. (suom. Ristiaallokko, 1999). The Tinder Box. 1999. (suom. Ruutitynnyri, 2000). Acid Row. 2001. (suom. Umpikuja, 2002). Fox Evil. 2003. (suom. Pirunkettu, 2004). Disordered minds. 2003. (suom. Mielen häiriöitä, 2005). The Devil's feather. 2006. (suom. Paholaisen höyhen, 2006). The Chameleon's Shadow, 2007. (suom. Kameleontin varjo, 2009). Suomennokset Ruumis jääkellarissa. Alkuteos: The ice house, 1992. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY 1995. - (SaPo ; 391). ISBN 951-0-20540-0 U.p. Loistopokkari 2002.  Anne, Phoebe ja Diana ovat kuin kolme sulotarta: kauniita, lahjakkaita ja viehättäviä. He asuvat Phoeben vanhassa kartanossa erillään kyläläisistä, sillä näiden silmissä naiset ovat lesboja, noitia ja murhaajia, mistä kauhistuttavinta on ensiksi mainittu. Kymmenen vuoden takainen murhenäytelmä on eristänyt kolmikon, ja kun puutarhan jääkellarista löytyy tuntemamttomaksi turmeltunut miehen ruumis, alkavat vanhatkin luurangot kolistta. Tästä kirjsta on tehty TV-sarja, joka on esitetty myös Suomessa. Erinomainen laoitus Waltersin upealle tuotannolle. Kuvanveistäjä. Alkuteos: The Sculptress, 1993. Suom. Anu Niroma. WSOY ,1996. ISBN 951-0-21265-2 (sid.) 2. p. 1997. - Uusi Loisto -painos 2003.  Journalisti Rosalind Leigh ei osaa aavistaa, mikä häntä odottaa vankilan muurien sisäpuolella. Tapauksen yksityiskohdat hän tuntee hyvin: hän tietää että Olive Martin oli viisi vuotta aikaisemmin tuomittu äitinsä ja pikkusiskonsa murhasta; hän tietää mitä "Kuvanveistäjäksi" kutsuttu Olive oli tehnyt uhriensa ruumiille. Oikeudenkäynnissä Olive tunnusti kaiken. Mutta Rosalind uskoo, että Olive salailee jotakin - kenties jopa omaa syyttämyyttään. Jos Olive ei tehnyt murhia, ketä hän suojelee ja miksi? Rosalindin tutkimukset herättävät närkästystä yhteisössä, joka kaikin voimin yrittää unohtaa koko tapauksen. Kun hän tapaa Oliven pidättäneen poliisin Hal Hawksleyn, hänen hämmennyksensä syvenee. Vain yksi asia on varma. Rosalind ei ikinä unohtaisi päivää, jona hän ensi kertaa tapasi Olive Martinin. Walterisin tahti vain kovenee ja paranee. Tarina on kaikessa hurjuudessaan komeaa luettavaa. Tehty myös TV-sarja ja on muistaakseni esitetty myös meillä Suomessa. Pimeä huone. Alkuteos: The Dark Room, 1995. Suom. Anu Niroma. WSOY 1998. ISBN 951-0-22786-2 (sid.)  Nuori menestyvä muotikuvaaja Jinx Kingsley on hoidossa ylellisellä yksityisklinikalla vakavan auto-onnettomuuden seurauksena. Oliko tapahtuma itsemurhayritys, kuten väitetään? Vai pelkkä onnettomuus - vai murhayritys? Kysymys on tavallistakin ongelmallisempi, sillä uhri itse ei muista tapauksesta mitään, samoin kuin kuin ei onnettomuutta edeltäneistä viikoistakaan. Tilannetta ei hiukkaakaan paranna, että Jinxin hylännyt (vai kuka kenetkin hylkäsi?) sulhasmies ja paras ystävätär löytyvät raa'asti murhattuna - samalla tavoin moukaroituina kuin Jinxin taiteilija-aviomies kymmenen vuotta aiemmin. Walters on onnistunut jälkeen luomaan vaikuttavan romaanin, joka vähä vähältä kuorii totuuden esiin. Jännitys säilyy loppuun saakka. Hieno dekkari. Ristiaallokko. Alkuteos: The Breaker, 1998. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY 1999. ISBN 951-0-23827-9 (sid.)  Kaksi keskenkasvuista poikaa löytää rantaan ajautuneen alastoman naisen ruumiin. Puoli vuorokautta sen jälkeen poliisi poimii parinkymmenen kilometrin päässä huostaansa kolmivuotiaan tytön, joka kuljeskelee yksin huvivenesatamassa ja jossa on selviä autismin merkkejä. Nainen on 32-vuotias Kate Sumner ja lapsi hänen Hannah-tyttärensä. Miksi Kate on murhattu ja miksi Hannah on jäänyt henkiin? Ja miksi Kate, joka pelkäsi hukkumista, oli ennen kuolemaansa ollut veneessä? Poliisin epäilyt kohdistuvat Steven Hardingiin, nuoreen näyttelijään ja erotomaaniin, jonka purjevene on ankkuroitu lähelle Hannahin löytymispaikkaa. Tutkimusten edistyessä myös Katen aviopuoliso William nousee epäillyksi. Oliko mies todella murhayönä Liverpoolissa kuten väittää? Ja oliko Kate sittenkään se siveä nainen, jona William haluaa hänet esittää? Ja miksi heidän tyttärensä kirkuu kauhusta aina, kun William yrittää ottaa hänet syliinsä? ------- Eurooppalaisen rikoskirjallisuuden johtotähtiin kuuluva Walters rakentaa jännitystä tarkasti ja taitavasti. Tarina ottaa mukaansa jo ensimmäisistä lauseista ja jatkuu huolellisella näyttämön ja henkilöiden esittelyllä. Poliisitutkimuksen etenemistä seurataan piinallisen tarkasti kuulustelupöytäkirjojen, muistioiden, raporttien todistajanlausuntojan ja ruumiinavauspöytäkirjojen avulla. Murhatun Kate Sumnerin ja muidenkin asiaan sekaantuneiden elämää kuoritaan pala palalta eikä kaikki paljastuva ole kovin kaunista katsottavaa. Jälleen on mukana pieni romanssinpoikanenkin, niin kuin Walterin dekkareissa on tapana olla. Vaikka Waltersin henkilöt eivät ole mitään miellyttäviä, herttaisia ihmisiä, heissä on kuitenkin jotakin sellaista dramaattisuutta ja hurjaa intohimoa, joka herättää lukijan sympatiat ja kunnioituksen. Walters osaa ottaa lukijan tiukkaan pihtiotteeseen, josta ei pääse irti vielä kirjan päättyessäkään. Kirjan henkilöiden elämä pyörii lukijan pääkopan sisällä ja panee pohtimaan heidän kovaa kohtaloaan ja sitten yllättävää onnen pilkahdusta. Minette Waltersin kirjat ovat dekkareita parhaasta päästä ja saavat lukijan toivomaan ja odottamaan uusia upeita tarinoita. Ruutitynnyri. Alkuteos: The Tinder Box, 1999. Suom. Kirsti Kattelus. WSOY 2000. ISBN 951-0-24712-x.  Pienessä englantilaisessa Sowerbridgen kylässä tarkkaillaan ja kyräillään nanapureita. Silmätikkuna ovat erityisesti irlantilaiset O'Riordanit, jotka herättävät kyläläisissä pahennusta. Kyräily yltyy uhkailuksi, kun paikallisen kartanon omistaja hoitajineen tapetaan ja poliisi pidättää O'Riordanien Patrick-pojan naisten murhista epäiltynä. O'Riordanien ystävä, itsekin irlantilainen Siobhan Lavenham uskoo poliisien olevan väärillä jäljillä, mutta pystyykö hän vakuuttamaan heidät Patrickin syyttömyydestä- ------ Minette Waltersin seitsemäs kirja ja viides suomennos. Walters on yksi parhaista nykydekkaristeista ja oma suosikkini. Ruutitynnyri on hieman erilaista Waltersia kuin hänen aikaisemmat romaaninsa. Kirja on tiivis (sivuja 138) ja tiukka tarina, jossa ei ole turhia jaaritteluja. Englantilaisen kyläyhteisön elämä paljastuu pala palalta, eikä se ole kovin kaunista katseltavaa. Syyttömiä ei juurikaan ole, kaikki ovat omalla tavallaan syyllisiä tapahtumien kulkuun ja surulliseen päätökseen. Häpeänaamio. Alkuteos: The Scold's Bridle, 1994. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY 2001. ISBN 951-0-26191-2 (sid.) 160,-.  Varakas Mathilda Gillespie löydetään kuolleena ammeestaan ranteet viillettyinä ja irvokas keskiaikainen häpeänaamio päänsä ympärillelukittuna. Itsemurhalta näyttävä tapaus varmistuu pian murhaksi ja pääepäillyisi nousevat Mathildan äitiään vihannut tytär ja levoton teini-ikäinen tyttärentytär. Mutta virkavallan kiinnostuksen kohde vaihtuu, kun selviää, että Mathilda on jättänyt koko omaisuutensa lääkärilleen Sarah Blakeneylle. Onnettomassa avioliitossa elävä Sarah alkaa maineensa pelastaakseen tutkia rikosta, jonka taustalta paljastuu vihaa, rakkautta, heikkoutta ja epätoivoa. Häpeänaamio on saanut Englannin tärkeimmän rikoskirjapalkinnon Kultaisen tikarin. Kirjasta tehty tv-sarja on nähty myös Suomess. Mukava, että saadaan tämäkin Waltersin kirja viimein suomeksi. Umpikuja. Alkuteos The Acid Row, 2001. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY 2002. ISBN:951-0-27251-5 (sid.) 28 e. Ilm. 9/2002. 3. p. Loisto -pokkarina 2004.  Acid Row on pahamaineinen kaupunginosa, jota asuttavat yksinhuoltajaäidit ja isättömät lapset, ja jossa vihaiset, syrjäytyneet nuoret hallitsevat katuja. Tälle ankealle ja toivottomalle slummialueelle saapuu sairaskäynnille nuori lääkäri Sophie Morrison. Sophiella ei ole aavistustakaan, että Acid Rowilla majailee vaarallinen pedofiili ja että asukkaat epäilevät hänen siepanneen 10-vuotiaan Amy-tytön. Sophie joutuu keskelle mellakoita, kun väkijoukko alkaa vaatia Amyn kaappaajaa käsiinsä. Köyhien ja vähosaisten väkivallaksi purkautuva raivo on suunnattu niin virkavaltaa, lakia kuin epäiltyä pervertikkoakin vastaan. Amya suojellakseen kansanjoukko on valmis vaikka tappamaan. Mutta onko väkivalta oikeutettua ja onko Amy todellakin kadonnut? Minette Waltersin seitsemäs suomeksi ilmestyvä romaani on otteessaan pitävä psykologinen jännäri, jossa hirviöiksi ja sankareiksi nousevat yllättävät ihmiset. Kaiku. Alkuteos: The Echo, 1997. Suom. Hanna Tarkka. WSOY 2003. (SaPo ; 424). ISBN 951-0-28214-6 (sid.) 19 e. Ilm. 10/2003.  Erittäin kalliin lontoolaistalon autotallista löytyy nälkään nääntyneen miehen ruumis. Billy Blake, koditon alkoholisti, on päättänyt päivänsä arkkitehti Amanda Powellin täpötäyden pakastimen vieressä. Juttu kohahduttaa iltapäivälehdissä, kunnes uudet uutisaiheet hautaavat sen alleen. Puoli vuotta myöhemmin toimittaja Michael Deaconia alkaa kuitenkin kiinnostaa, miksi Powell on maksanut Blaken tuhkaamisen. Mikä yhteys pummilla oli naiseen, jonka aviomies on kadonnut kuusi vuotta aikaisemmin mukanaan 10 miljoonaa puntaa? Kaiussa Walters käyttää tuttuun tapaansa lehtiartikkeleita, kirjeitä ja muistioita vahvan kerrontansa mausteena. Omaperäiseen ja yllättävään tarinaan punoutuu niin Lontoon ylä- kuin alaluokkaakin miljonääreistä syrjäytyneisiin. Kirjan pohjalta tehty tv-sarja on nähty Suomessa vuonna 2000. Pirunkettu. Alkuteos: Fox Evil, 2003. Suom. Hanna Tarkka. WSOY 2004. ISBN 951-0-29484-5 (sid.) 29 e. Ilm. 9/2004.  Pirunketun tapahtumat sijoittuvat englantilaiseen pikkukylään. Paikallisen kartanon iäkäs omistaja eversti James Lockyer-Fox joutuu epäillyksi murhasta, kun hänen vaimonsa kuolee pelkkä yöpuku päällään talon puutarhassa. Poliisitutkimuksissa Ailsan kuolemassa ei havaita mitään hämärää, mutta silti Jamesiin kohdistuu parjauskampanja. ASianajajansa ja vuosia sitten adoptoitavaksi annetun tyttärentyttärensä kanssa James ryhtyy taistelemaan kunniansa puolesta ja selvittämään, ketkä ovat hänet tuhotakseen valmiit jopa tappamaan. Minette Walters on kirjoittanut kymmenen upeata rikosromaania. Kahdeksan niistä on suomennettu ja Pirunkettu on yhdeksäs suomennos. Edellinen suomennos Umpikuja (Acid Row, 2001) ilmestyi v. 2002. Se oli loistava. Hienoa, että saadaan uusi kirja suomeksi. Nyt jäädään odottamaan myös kymmenettä dekkaria Disordered minds vuodelta 2003. Mielen häiriöitä. Alkuteos: Disordered Minds, 2003. Suom. Eva Siikarla. WSOY 2005. ISBN 951-0-30697-5 (sid.) 30 e. ILm. 8/2005. 2. p. ilm. 5/2006 Loisto-pokkarina.  Minette Waltersin kymmenennen suomeksi ilmestyvän dekkarin juoni kiertyy 1970-luvulla tapahtuneen vanhan naisen murhan ympärille. Antropologi Jonathan Hughes on julkaissut kirjan, jossa epäilee teosta tuomitun Howard Stampin joutuneen syyttömänä vankilaan. Stampin puolustajiin kuuluu myös kaupunginvaltuutettu George Gardener, joka on päättänyt Hughesin avulla löytää todellisen syyllisen - 30 vuoten jälkeen. Mielen häiriöissä Walters maalaa vahvoin vedoin, elämän raadollisimpia puolia kaihtamatta. Hän palaa jälleen juurilleen ja käyttää kirjeitä, muistioita ja muuta kirjallista "lähdemateriaalia" teostensa tukirankana. Minette Walters on kolmentoista vuoden ajan kuulunut eurooppalaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin. Hänen debyyttiteoksensa Ruumis jääkellarissa (1992) palkittiin Britanniassa vuoden esikoisjännärinä ja 1993 julkaistu Kuvanveistäjä Yhdysvalloissa parhaana rikosromaanina. Englannin parhaalle rikoskirjalle myönnettävän Kultaisen rikarin Walters on saanut kahdesti: 1994 romaanista Häpeänaamio, 2003 teoksesta Pirunkettu. Walters saapuu vierailulle Suomeen 23.-26.8.2005 kymmenennen suomeksi ilmestyvän romaaninsa kunniaksi. Upeata, että saadaan Waltersia taas suomeksi. Hänen kirjansa ovat aivan omaa luokkaansa. Paholaisen höyhen. Alkuteos: The Devil's Feather, 2005. Suom. Eva Siikarla. WSOY 2006. ISBN 951-0-31753-5 (sid.) 30 e. Ilm. 8/2006.  Tiheäksi kudottu jännitysromaani Englannin ykkösdekkaristilta Sotakirjeenvaihtaja Connie Burns on vuosien varrella törmännyt hämäräperäiseen palkkasoturiin maailman eri kriisipesäkkeissä. Kaikkialta, missä mies on ollut komennuksella, on löytynyt raa'asti murhattuja naisia, jotka on ensin raiskattu ja sitten silvottu machete-veitsellä. Irakissa Connie pääsee peitenimillä esiintyvän pedon jäljille, mutta seuraukset ovat hänen kannaltaan kohtalokkaat. Psyykkisesti pirstaleina oleva Connie piiloutuu Englannin maaseudulle, jossa hän ystävystyy paikkakunnan outona lintuna pidetyn Jess Derbyshiren kanssa. Jess, jolla hänelläkin on takanaan traumaattisia kokemuksia, auttaa ja tukee Connieta, joka on kaikesta huolimatta päättänyt paljastaa sarjamurhaajan. Tappaja on kuitenkin jo Connien jäljillä ja on vain ajan kysymys, milloin hän iskee. Suomen dekkariseura myönsi helmikuussa MInette Waltersille vuoden 2006 ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan. Minette Walters on dekkarikirjallisuuden aatelia. Loistavia kirjoja. Kameleontin varjo. Alkuteos: The chameleon's shadow, 2007. Suom. Irmeli Ruuska. WSOY 2009. ISBN 978-951-0-34300-5 (sid.) 33 e. Ilm. 9/2009.  Irakissa haavoittunut luutnantti Charles Acland on saanut vakavia päävammoja ja kiusakseen ikäviä migreenikohtauksia. Psykiatrit ihmettelevät hänen aggressiivista käytöstään ja naisvihaansa. Kun Acland pääsee sairaalasta, hän muuttaa Lontooseen, mutta ilman apua hänen on vaikeaa pitää elämä raiteillaan. Kapakkatappelussa ex-sotilas törmää Jackson-nimiseen kehonrakentajanaiseen, joka lääkärinä ottaa hänet siipiensä suojaan. Suojaa Acland tarvitseekin, sillä poliisi on alkanut epäillä häntä homomurhista, joihin liittyy raakaa väkivaltaa. Syrjäänvetäytyvä ja menneisyydestään vaikeneva Acland hämmentää sekä etsiviä että Jacksonia. Minkälaisia vaarallisia ja kenties kontrolloimattomia puolia hänen mielensä kätköissä piilee ja miksi hän hakee apua Jacksonilta, vaikka ei voi sietää naisia? Minette Waltersin kahdestoista dekkari ja myös kahdestoista suomennos. Hienoa, että on saatu kaikki tähän mennessä ilmestyneet kirjat suomeksi. Artikkeleita ja kirjallisuutta Hapuli, Ritva ja Matero, Johanna: Läheisyyttä, turvaa ja kipua : Naisten välisiä ystävyyssuhteita naisdekkareissa. Teoksessa: Murha pukee naista. KSL 1997. Sivut 187-188. Karemaa, Outi: Huopahatun salaisuus : Minette Waltersin moniulotteinen maailma. Ruumiin kulttuuri 3/2005, s. 14-17 s Kettunen, Keijo: Ei sarjasankareita vaan psykologiaa. Helsingin Sanomat 25.8.05. Lehtolainen, Leena: Väärän vänkyrä Walters. Ruumiin kulttuuri 1996:4, s. 9-12. Speaking of murder : interviews with Masters of Mystery and Suspense. Ed. by Ed Gorman and Martin H. Greenberg. Berkley Prime Crime, 1998. Arvosteluja Ruumin jääkellarissa, WSOY 1995. Ruumiin kulttuuri 1995:3 Kristina Carlsson Kuvanveistäjä., WSOY 1996. Ruumiin kulttuuri 1996:4 PT Pimeä huone. WSOY 1998. PS 11.10.98. Arv.: Kalervo Toivainen. Ruumiin kulttuuri 1998:4. Outi Pakkanen. Ristiaallokko. WSOY 1999. Kaleva 29.12.99. Jaakko Puolimatka. Kansan Uutiset 17.12.99. A-A. Tuominen. Keskisuomalainen 15.1.00. Ulla Ekman-Salokangas. Lapin Kansa 7.4.00. Tapio Nevala. Pohjolan Sanomat 2.8.00. Hannu Sarrala. HS 7.1.2000. Keijo Kettunen. Ruutitynnyri. WSOY 2000. Helsingin Sanomat 23.8.2000 Pertti Avola. Kansan Uutiset 10.11.00. Arja-Anneli Tuominen. Keskisuomalainen 19.9.00. Ulla Ekman-Salokangas. Pohjolan Sanomat 15.8.2000 Hannu Sarrala. Ruumiin kulttuuri 3/2000. Kirsi Luukkanen. Häpeänaamio. WSOY 2001. Helsingin Sanomat 5.1.02. Maarit Piipponen. Ruumiin kulttuuri 1/2002. Johanna Matero. Umpikuja. WSOY 2002. Pohjolan Sanomat 6.3.03. Hannu Sarrala. Ruumiin kulttuuri 1/2003. Leena Lehtolainen. Kaiku. WSOY 2003. Ruumiin kulttuuri 4/2003. Antti Turunen. Mielen häiriöitä. WSOY 2005. Helsingin Sanomat 25.8.2005. Jukka Petäjä. Ruumiin kulttuuri 372005. Jari Koskinen. Radio Suomi : Roihan kirja. Juha Roiha. Internet Amazon.com.uk - Minette Walters Crime Time - Minette Walters interview Crimi Couch - Minette Walters Wikipedia - Minette Walters. |
Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset
©2008 Terttu Uusimaa
