DekkariNetti
Etusivu Dekkarivuodet Kirjailijat
Sarjat
Artikkelit
Uutiset
Linkit
Käsikirjasto

Minette Walters

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Syyskuussa 2009 ilmestyi Minette Waltersin
kahdestoista dekkari joka on myös kahdestoista suomennos Kameleontin varjo.  Upea juttu.

Syyskuussa 2006 ilmestyi suomeksi Minette Waltersin yhdestoista romaani Paholaisen höyhen
(The Devil's feather, 2006).

Ulkomainen kunniakirja 2006 Minette Waltersille
Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2006 englantilaiselle Minette Waltersille. Minette Walters (s. 1949) on noussut 1990-2000-luvulla kirjallisesti kunnianhimoisen ja alati kehittyvän nykydekkarin suurten nimien joukkoon. Hän aloitti dekkariuransa vuonna 1992 romaanilla The Ice House (suom. Ruumis jääkellarissa, 1995) ja on alusta asti saanut osakseen niin lukijoiden kuin kriitikoidenkin suosion. Hänen romaaneistaan on tehty useita tv-sovituksia, ja lähes kaikki kirjat on ilahduttavasti myös suomennettu.
Lisätietoa:  WSOY : Uutiset (Minette Walters).

Elokuussa 2005 Minette Waltersilta ilmestyi suomeksi kymmenes dekkari Mielen häiriöitä (Disordered minds.  2003). Sen kunniaksi kirjailija vieraili Suomessa 23.-26.8.2005 kirjan ilmestyessä.
Walters on loistava kirjoittaja. Jokainen kirja on todella odotettu.

Waltersilta on ilmestynyt  LOISTOpokkarina   kirjat:
- Ruumis jääkellarissa  (2002)
- Kuvanveistäjä (2003)
- Umpikuja (2004)
- Pirunkettu (2006)
- Mielen häiriöitä (2006)


Minette Walters:
Official Website


Minette Walters
60 vuotta 26.9.09.
Onnittelut upealle
kirjailijalle!



Minette Waltersin kustantaja
Suomessa on WSOY



Tornion kaupunginkirjasto
Aineistohaku ja varaukset


Elämä

Minette Walters on brittiläinen rikoskirjailija. Hän on syntynyt 26.9.1949
Bishop's Stortfordissa Hertfordsihessä. (Huom! hän täytti 50 vuotta viime
syyskuussa).  Walters on suorittanut B. A. -tutkinnon ranskan kielessä Durham
Universityssä. Hän on ollut naimissa Alec Waltersin kanssa vuodesta 1978
lähtien ja heillä on kaksi poikaa.  Minette Walters aloitti kirjallisen uransa
toimitussihteerinä British Women's Weekly -aikakauslehdessä ja alkoi sitten
kirjoittaa itsekin lehteen romanttisia novelleja. Walters kirjoitti ensimmäisen
rikosromaaninsa vasta 40-vuotiaana. Hän asuu Hampshiressä Englannissa.
ja hän hän kirjoittaa n. 12 tuntia päivässä. Waltersilla on kirjojensa
taustatutkimusta varten laaja kriminologiaa ja psykologiaa käsittelevä kirjasto.

Minette Walters on tämän vuosikymmenen (1990-luku) kiinnostavimpia
tulokkaita dekkarikirjailijossa. Hän sekä lukijoiden että kriitikoiden suosikki.
Hänen ensimmäinen dekkarinsa The Ice House (Ruumis jääkellarissa, 1995)
sai heti ilmestyessään valtavasti humiota ja se saikin parhaalle esikoisdekkarille
myönnettävän CWA:n John Ceasy -palkinnon. Muitakin Waltersin myöhempiä
dekkareita on palkittu. Suomeksi on ilmestynyt syksyllä 1999 ilmestyneen
Ristiaallokko (The Breaker, 1998) kirjan lisäksi kolme aiempaa kirjaa,
Ruumis jääkellarisa (1992), Kuvanveistäjä (1993) ja Pimeän huone (1998).
Vielä on kuitenkin kääntämättä kirjat The Scold's Bridle (1994 ja The Echo (1997).
Toivottavasti nämäkin käännetään mahdollisimman pian suomeksi.
The Scold's Bridle (nimellä Häpeänaamio) on nähty kuitenkin kolmiosaisena TV-sarjana myös Suomessa 1997 ja se tuli uusintana kesäkuussa 1999.
Myös kirjoista Rumis jääkellarissa (nimellä Jääkellari) ja Kuvanveistäjä on tehty TV-sarja, jotka on nähty Suomessa jo vuonna 1997. Olisikin jo aika nähdä kaikki sarjat uusintana. Scold's Bridle oli harvinaisen huonoon aikaan uusinta (kesäkuu 1999), sillä lomajuttujen vuoksi sitä ei monetkaan voineet katsoa. TV1:lle voisikin esittää toiveen, että Walterisin kirjoista tehdyt sarjat olisi uusittava ja mieluummin  talviaikaan. Pimeä huone -dekkari alkaa  TV-sarjana 27.11.99 TV1 klo 22.45.
Minette Walters on oma suosikkilistani kärkeä, jokainen uusi kirja on tapaus. 

Walters tekee huolellisen pohjatyön kirjoihinsa mm. vierailemalla vankiloissa
vapaaehtoisena vierailijana.  Vankilakäyntien kautta Walters on saanut tuntumaa
oikeiden rikollisten maailmaan, joka näkyy hänen kirjojensa raaadollisessa
realismissa ja erityisesti Kuvanveistäjä -romaanin psykologisessa otteessa ja
tarkkanäköisessä tavassa analysoida rikosten tekijöiden motiiveja ja
käyttäymistapoja.

Waltersin kirjallisia esikuvia ovat mm.  Jean Paul Sartre, Graham Greene,
Daphne du Maurier, James Baldwin, Patricia Highsmith, Hammond Innes,
Dorothy L. Sayers, Raymond Chandler, Doris Lessing, Thomas Hardy ja
Shakespeare, jonka neroutta hän on oppinut arvostamaan vasta vanhemmalla iällä.

Leena Lehtolainen on Ruumiin kulttuurissa 4/96 ilmestyneessä hienossa
artikkelissaan analysoinut Waltersin romaaneja. Hänen mukaan Waltersin
kirjojen suosio on helppo ymmärtää, sillä Walters on neljässä (1996 mennessä)
ilmestyneessä romaanissaan luonut kokonaan oman dekkarin alalajityyppinsä,
jossa on kiinnitarttuvia koukkuja monenlaisille rikoskirjallisuuden lukijoille.
Walterin kirjoja on luonnehdittu psykologisiksi trillereiksi, mutta Lehtolaisen
mukaan voisi yhtä hyvin puhua modernista goottilaisesta romaanista, jossa on
aineksia niin perinteisestä kyläpalapelidekkarista kuin rakkausromaanista.
Periaatteena Lehtolaisen mukaan Waltersilla  tuntuukin  olevan rikosromaanin
lajityypin vääntely ja venyttely, mikä parhaassa tapauksessa saa lukijan innostumaan, välillä tuntuukin vaivaavan runsauden pula, samojen kansien
väliin on ahdettu useamman romaanin ainekset.  Goottilaiset rönsyt ovat kuitenkin
selväti tarkoituksellisia, eikä niistä parin viime vuosikymmenen aikana olekaan
ammennettu niin tehokkaasti dekkarin aineksia kuin mitä Walters tekee jatkaa
Lehtolainen.  Lehtolaisen artikkeli on erinomaisen tarkka ja huolellinen
analyysi Waltersin siihenastisista dekkareista.

Waltersin dekkareissa on elementtejä perinteisestä dekkarista, romanttisesta
viihteestä ja vuosisadan alun porvarisromaanista.  Häntä on verrattu Agatha
Christieen, P. D. Jamesiin ja Ruth Rendelliin, jotka edustavat tiukasti
englantilaista dekkariperinnettä.  Walters mukaan  englantilaisessa
dekkariperinteessä yleensä keskitytään maaseutu- ja pikkukaupunkiyhteisöihin,
monimutkaisiin arvoituksiin  ja tutkitaan häiriytyneitä ihmissuhteita, jotka johtavat murhaan. Kun taas hänen kirjoissan maaseutu- ja pikkukaupunkimiljöö on
tavallisesti perhe, jossa on häiriöitä; monimutkainen arvoitus muodostuu
menneisyyden tapahtumista ja häiriintyneiden ihmissuhteiden siemenet on
kylvetty jo menneiden sukupolvien aikana.
Mielestäni Minette Walters on täysin omanlaisensa kirjoittaja, ei kovin paljoa
A. Christietä, eikä myöskään P. D. Jamesiä, joka on kirjoittaa loistavia
dekkareita omalla lujalla tyylillään ja Ruth Rendellin kirjoissa on on hieman
tummenmpia sävyjä kuin Waltersilla.

Walters ei kirjoita sarjoja eikä käytä samoja päähenkilöitä romaaneissaan,
sillä hänen mielestään olisi ikävää ja haasteetonta kirjoittaa samoista ihmisistä
vuodesta toiseen. Hän itse luo uudet henkilöt ja uudenlaisen maailman
jokaisessa teoksessaan.  Walters on sanonutkin, että parasta kirjoittamisesssa
on leikkiä Jumalaa. Yleensä Waltersin päähenkilö on itsenäinen ja
menestyvä, mutta jollakin lailla haavoitettu hieman päälle kolmikymppinen
nainen, joka rikoksiin ja selvittelyihin sekaantuessaan oppi uusia asioita
itsestään. Walters ei myöskää usko, että rikosromaanin tehtävä on vakuuttaa,
että oikeus aina toteutuu. Waltersin mukaan tämä tarkoittaa, että hänen
tarinoissaan ei ole mitään mukavia ja kotoisia henkilöitä ja maailma jonka hän
luo on harvoin miellyttävä. Häneltä on kysytty usein, että minkä vuoksi hänen kirjoissaan ei ole mukavia, tavallisia ihmisiä ja hän on vastannut kysyjille, että mukavat, tavalliset ihmiset eivät tapa toisiaan.

Minette Walters on kolmentoista vuoden ajan kuulunut eurooppalaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin.  Hänen debyyttiteoksensa Ruumis jääkellarissa (1992) palkittiin Britanniassa vuoden esikoisjännärinä ja 1993 julkaistu Kuvanveistäjä Yhdysvalloissa parhaana rikosromaanina.  Englannin parhaalle rikoskirjalle myönnettävän Kultaisen rikarin Walters on saanut kahdesti:  1994 romaanista Häpeänaamio, 2003 teoksesta Pirunkettu.
Elokuussa 2005 ilmestyy suomeksi kymmenes Waltersin dekkari Mielen häiriöitä (Disordered minds, 2003)..


Palkintoja

1992 CWA:n John Creasy -palkinto parhaasta esikoisesa (The Ice House, 1992).
1994 MWA:n Edgar -palkinto vuoden parhaasta dekkarista (The Sculptress,1993)
1994 CWA:n Kultatikari (Gold Dagger) Britannian vuoden paras rikosromaani
        (The Scold's Bridle, 1994).
1994 Mystery Readers International Macavity award (The Scold's Bridle, 1994).
Myöhemmistä palkinnoista ei ole tietoa, jos niitä on

Teokset


The Ice House.1992.   (suom. Ruumis jääkellarissa, 1995). 
The Sculptress. 1993.  (suom. Kuvanveistäjä, 1996).
The Scold's Bridle.  1994. (suom. Häpeänaamio, 2001).
The Dark Room. 1995.  (suom. Pimeä huone, 1998).
The Echo. 1997.  (suom. Kaiku, 2003).
The Breaker. 1998.  (suom. Ristiaallokko, 1999).
The Tinder Box.  1999.  (suom. Ruutitynnyri, 2000).
Acid Row. 2001.  (suom. Umpikuja, 2002).
Fox Evil. 2003.   (suom. Pirunkettu, 2004).
Disordered minds.  2003.  (suom. Mielen häiriöitä, 2005).
The Devil's feather.  2006.  (suom. Paholaisen höyhen, 2006).
The Chameleon's Shadow, 2007.  (suom. Kameleontin varjo, 2009).


Suomennokset


Ruumis jääkellarissa.
Alkuteos: The ice house, 1992. Suom. Tiina Ohinmaa.
WSOY 1995. - (SaPo ; 391).
ISBN 951-0-20540-0
U.p. Loistopokkari 2002.

Anne, Phoebe ja Diana ovat kuin kolme sulotarta: kauniita, lahjakkaita ja
viehättäviä.  He asuvat Phoeben vanhassa kartanossa erillään kyläläisistä,
sillä näiden silmissä naiset ovat lesboja, noitia ja murhaajia, mistä
kauhistuttavinta on ensiksi mainittu.  Kymmenen vuoden takainen murhenäytelmä
on eristänyt kolmikon, ja kun  puutarhan jääkellarista löytyy tuntemamttomaksi
turmeltunut miehen ruumis, alkavat vanhatkin luurangot kolistta.
Tästä kirjsta on tehty TV-sarja, joka on esitetty myös Suomessa.
Erinomainen laoitus Waltersin upealle tuotannolle.

Kuvanveistäjä.
Alkuteos: The Sculptress, 1993.  Suom. Anu Niroma.
WSOY ,1996.
ISBN 951-0-21265-2 (sid.)
2. p. 1997. - Uusi Loisto -painos 2003.

Journalisti Rosalind Leigh ei osaa aavistaa, mikä häntä odottaa vankilan
muurien sisäpuolella.  Tapauksen yksityiskohdat hän tuntee hyvin: hän tietää
että Olive Martin oli viisi vuotta aikaisemmin tuomittu äitinsä ja pikkusiskonsa
murhasta; hän tietää mitä "Kuvanveistäjäksi" kutsuttu Olive oli tehnyt
uhriensa ruumiille.
Oikeudenkäynnissä Olive tunnusti kaiken.  Mutta Rosalind uskoo, että Olive
salailee jotakin - kenties jopa omaa syyttämyyttään.  Jos Olive ei tehnyt
murhia, ketä hän suojelee ja miksi?
Rosalindin tutkimukset herättävät närkästystä yhteisössä, joka kaikin voimin
yrittää unohtaa koko tapauksen.  Kun hän tapaa Oliven pidättäneen poliisin
Hal Hawksleyn, hänen hämmennyksensä syvenee.  Vain yksi asia on varma.
Rosalind ei ikinä unohtaisi päivää, jona hän ensi kertaa tapasi Olive Martinin.
Walterisin tahti vain kovenee ja paranee. Tarina on kaikessa hurjuudessaan
komeaa luettavaa. Tehty myös TV-sarja ja on muistaakseni esitetty myös
meillä Suomessa.

Pimeä huone.
Alkuteos: The Dark Room, 1995. Suom.  Anu Niroma.
WSOY 1998. 
ISBN 951-0-22786-2 (sid.)

Nuori menestyvä muotikuvaaja Jinx Kingsley on hoidossa ylellisellä
yksityisklinikalla vakavan auto-onnettomuuden seurauksena.  Oliko tapahtuma
itsemurhayritys, kuten väitetään? Vai pelkkä onnettomuus - vai murhayritys?
Kysymys on tavallistakin ongelmallisempi, sillä uhri itse ei muista tapauksesta
mitään, samoin kuin kuin ei onnettomuutta edeltäneistä viikoistakaan.
Tilannetta ei hiukkaakaan paranna, että Jinxin hylännyt (vai kuka kenetkin
hylkäsi?) sulhasmies ja paras ystävätär löytyvät raa'asti murhattuna - samalla
tavoin moukaroituina kuin Jinxin taiteilija-aviomies kymmenen vuotta aiemmin.
Walters on onnistunut jälkeen luomaan vaikuttavan romaanin, joka vähä
vähältä kuorii totuuden esiin.  Jännitys säilyy loppuun saakka. Hieno dekkari.

Ristiaallokko.
Alkuteos:  The Breaker, 1998. Suom. Tiina Ohinmaa.
WSOY 1999. 
ISBN 951-0-23827-9 (sid.)

Kaksi keskenkasvuista poikaa löytää rantaan ajautuneen alastoman naisen ruumiin.
Puoli vuorokautta sen jälkeen poliisi poimii parinkymmenen kilometrin päässä
huostaansa kolmivuotiaan tytön, joka kuljeskelee yksin huvivenesatamassa ja jossa
on selviä autismin merkkejä. Nainen on 32-vuotias Kate Sumner ja lapsi hänen
Hannah-tyttärensä. Miksi Kate on murhattu ja miksi Hannah on jäänyt
henkiin? Ja miksi Kate, joka pelkäsi hukkumista, oli ennen kuolemaansa
ollut veneessä? Poliisin epäilyt kohdistuvat Steven Hardingiin, nuoreen näyttelijään
ja erotomaaniin, jonka purjevene on ankkuroitu lähelle Hannahin löytymispaikkaa.
Tutkimusten edistyessä myös Katen aviopuoliso William nousee epäillyksi.
Oliko mies todella murhayönä Liverpoolissa kuten väittää? Ja oliko Kate
sittenkään se siveä nainen, jona William haluaa hänet esittää? Ja miksi
heidän tyttärensä kirkuu kauhusta aina, kun William yrittää ottaa hänet syliinsä?
-------
Eurooppalaisen rikoskirjallisuuden johtotähtiin kuuluva Walters rakentaa jännitystä
tarkasti ja taitavasti. Tarina ottaa mukaansa jo ensimmäisistä lauseista ja
jatkuu huolellisella näyttämön ja henkilöiden esittelyllä. Poliisitutkimuksen
etenemistä seurataan piinallisen tarkasti kuulustelupöytäkirjojen, muistioiden,
raporttien todistajanlausuntojan ja ruumiinavauspöytäkirjojen avulla.
Murhatun Kate Sumnerin ja muidenkin asiaan sekaantuneiden elämää kuoritaan
pala palalta eikä kaikki paljastuva ole kovin kaunista katsottavaa.
Jälleen on mukana pieni romanssinpoikanenkin, niin kuin Walterin dekkareissa
on tapana olla.  Vaikka Waltersin henkilöt eivät ole mitään miellyttäviä,
herttaisia ihmisiä, heissä on kuitenkin jotakin sellaista dramaattisuutta ja
hurjaa intohimoa, joka herättää lukijan sympatiat ja kunnioituksen.
Walters osaa ottaa lukijan tiukkaan pihtiotteeseen, josta ei pääse irti vielä kirjan päättyessäkään. Kirjan henkilöiden elämä pyörii lukijan pääkopan sisällä ja panee pohtimaan heidän kovaa kohtaloaan ja sitten yllättävää onnen pilkahdusta.
Minette Waltersin kirjat ovat dekkareita parhaasta päästä ja saavat lukijan
toivomaan ja odottamaan uusia upeita tarinoita.

Ruutitynnyri.
Alkuteos:  The Tinder Box, 1999.  Suom. Kirsti Kattelus.
WSOY 2000.
ISBN 951-0-24712-x.

Pienessä englantilaisessa Sowerbridgen kylässä tarkkaillaan ja kyräillään
nanapureita.  Silmätikkuna ovat erityisesti irlantilaiset O'Riordanit,   jotka
herättävät kyläläisissä pahennusta.  Kyräily yltyy uhkailuksi, kun paikallisen
kartanon omistaja hoitajineen tapetaan ja poliisi pidättää O'Riordanien
Patrick-pojan naisten murhista epäiltynä.  O'Riordanien ystävä, itsekin
irlantilainen Siobhan Lavenham uskoo poliisien olevan väärillä jäljillä, mutta
pystyykö hän vakuuttamaan heidät Patrickin syyttömyydestä-
------
Minette Waltersin seitsemäs kirja ja viides suomennos. Walters on yksi parhaista
nykydekkaristeista ja oma suosikkini.  Ruutitynnyri on hieman erilaista Waltersia
kuin hänen aikaisemmat romaaninsa.  Kirja on tiivis (sivuja 138) ja tiukka tarina, jossa
ei ole turhia jaaritteluja.  Englantilaisen kyläyhteisön elämä paljastuu pala palalta,
eikä se ole kovin kaunista katseltavaa.  Syyttömiä ei juurikaan ole, kaikki ovat omalla
tavallaan syyllisiä tapahtumien kulkuun ja surulliseen päätökseen.

Häpeänaamio.
Alkuteos:  The Scold's Bridle, 1994.  Suom. Tiina Ohinmaa.
WSOY 2001.
ISBN 951-0-26191-2 (sid.)   160,-.  

Varakas Mathilda Gillespie löydetään kuolleena ammeestaan ranteet viillettyinä ja irvokas keskiaikainen häpeänaamio päänsä ympärillelukittuna.  Itsemurhalta näyttävä tapaus varmistuu pian murhaksi ja pääepäillyisi nousevat Mathildan äitiään vihannut tytär ja levoton teini-ikäinen tyttärentytär.  Mutta virkavallan kiinnostuksen kohde vaihtuu, kun selviää, että Mathilda on jättänyt koko omaisuutensa lääkärilleen Sarah Blakeneylle.  Onnettomassa avioliitossa elävä Sarah alkaa maineensa pelastaakseen tutkia rikosta, jonka taustalta paljastuu vihaa, rakkautta, heikkoutta ja epätoivoa. Häpeänaamio on saanut Englannin tärkeimmän rikoskirjapalkinnon Kultaisen tikarin. Kirjasta tehty tv-sarja on nähty myös Suomess. Mukava, että saadaan tämäkin  Waltersin kirja viimein suomeksi.

Umpikuja.
Alkuteos The Acid Row, 2001.  Suom. Tiina Ohinmaa.
WSOY 2002.
ISBN:951-0-27251-5 (sid.) 28 e.   Ilm. 9/2002.
3. p. Loisto -pokkarina 2004.

Acid Row on pahamaineinen kaupunginosa, jota asuttavat yksinhuoltajaäidit ja isättömät lapset, ja jossa vihaiset, syrjäytyneet nuoret hallitsevat katuja. Tälle ankealle ja
toivottomalle slummialueelle saapuu sairaskäynnille nuori lääkäri Sophie Morrison. Sophiella ei ole aavistustakaan, että Acid Rowilla majailee vaarallinen pedofiili ja että asukkaat epäilevät hänen siepanneen 10-vuotiaan Amy-tytön. Sophie joutuu keskelle mellakoita, kun väkijoukko alkaa vaatia Amyn kaappaajaa käsiinsä. Köyhien ja vähosaisten väkivallaksi purkautuva raivo on suunnattu niin virkavaltaa, lakia kuin epäiltyä pervertikkoakin vastaan. Amya suojellakseen kansanjoukko on valmis vaikka tappamaan. Mutta onko väkivalta oikeutettua ja onko Amy todellakin kadonnut?
Minette Waltersin seitsemäs suomeksi ilmestyvä romaani on otteessaan pitävä psykologinen jännäri, jossa hirviöiksi ja sankareiksi nousevat yllättävät ihmiset.

Kaiku.
Alkuteos:  The Echo, 1997.  Suom. Hanna Tarkka.
WSOY 2003.  (SaPo ; 424).
ISBN 951-0-28214-6 (sid.)  19 e.  Ilm. 10/2003.

Erittäin kalliin lontoolaistalon autotallista löytyy nälkään nääntyneen miehen ruumis.  Billy Blake, koditon alkoholisti, on päättänyt päivänsä arkkitehti Amanda Powellin täpötäyden pakastimen vieressä.  Juttu kohahduttaa iltapäivälehdissä, kunnes uudet uutisaiheet hautaavat sen alleen.  Puoli vuotta myöhemmin toimittaja Michael Deaconia alkaa kuitenkin kiinnostaa, miksi Powell on maksanut Blaken tuhkaamisen.  Mikä yhteys pummilla oli naiseen, jonka aviomies on kadonnut kuusi vuotta aikaisemmin mukanaan 10 miljoonaa puntaa?  Kaiussa Walters käyttää tuttuun tapaansa lehtiartikkeleita, kirjeitä ja muistioita vahvan kerrontansa mausteena.  Omaperäiseen ja yllättävään tarinaan punoutuu niin Lontoon ylä- kuin alaluokkaakin miljonääreistä syrjäytyneisiin.  Kirjan pohjalta tehty tv-sarja on nähty Suomessa vuonna 2000.

Pirunkettu.
Alkuteos:  Fox Evil, 2003.  Suom. Hanna Tarkka.
WSOY 2004.
ISBN 951-0-29484-5 (sid.)   29 e.  Ilm. 9/2004.

Pirunketun tapahtumat sijoittuvat englantilaiseen pikkukylään.  Paikallisen kartanon iäkäs omistaja eversti James Lockyer-Fox joutuu epäillyksi murhasta, kun hänen vaimonsa kuolee pelkkä yöpuku päällään talon puutarhassa.   Poliisitutkimuksissa Ailsan kuolemassa ei havaita mitään hämärää, mutta silti Jamesiin kohdistuu parjauskampanja.  ASianajajansa ja vuosia sitten adoptoitavaksi annetun tyttärentyttärensä kanssa James ryhtyy taistelemaan kunniansa puolesta ja selvittämään, ketkä ovat hänet tuhotakseen valmiit jopa tappamaan.
Minette Walters on kirjoittanut kymmenen upeata rikosromaania.  Kahdeksan niistä on suomennettu ja Pirunkettu on yhdeksäs suomennos.  Edellinen suomennos Umpikuja (Acid Row, 2001) ilmestyi v. 2002.  Se oli loistava.   Hienoa, että saadaan uusi kirja suomeksi.  Nyt jäädään odottamaan myös kymmenettä dekkaria Disordered minds vuodelta 2003.

Mielen häiriöitä.
Alkuteos:  Disordered Minds, 2003.  Suom. Eva Siikarla.
WSOY 2005.
ISBN 951-0-30697-5 (sid.)   30 e.   ILm. 8/2005.
2. p.  ilm. 5/2006 Loisto-pokkarina.

Minette Waltersin kymmenennen suomeksi ilmestyvän dekkarin juoni kiertyy 1970-luvulla tapahtuneen vanhan naisen murhan ympärille.  Antropologi Jonathan Hughes on julkaissut kirjan, jossa epäilee teosta tuomitun Howard Stampin joutuneen syyttömänä vankilaan.  Stampin puolustajiin kuuluu myös kaupunginvaltuutettu George Gardener, joka on päättänyt Hughesin avulla löytää todellisen syyllisen - 30 vuoten jälkeen. Mielen häiriöissä Walters maalaa vahvoin vedoin, elämän raadollisimpia puolia kaihtamatta.  Hän palaa jälleen juurilleen ja käyttää kirjeitä, muistioita ja muuta kirjallista "lähdemateriaalia" teostensa tukirankana. 
Minette Walters on kolmentoista vuoden ajan kuulunut eurooppalaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin.  Hänen debyyttiteoksensa Ruumis jääkellarissa (1992) palkittiin Britanniassa vuoden esikoisjännärinä ja 1993 julkaistu Kuvanveistäjä Yhdysvalloissa parhaana rikosromaanina.  Englannin parhaalle rikoskirjalle myönnettävän Kultaisen rikarin Walters on saanut kahdesti:  1994 romaanista Häpeänaamio, 2003 teoksesta Pirunkettu.
Walters saapuu vierailulle Suomeen  23.-26.8.2005 kymmenennen suomeksi ilmestyvän romaaninsa kunniaksi.
Upeata, että saadaan Waltersia taas suomeksi.  Hänen kirjansa ovat aivan omaa luokkaansa.

Paholaisen höyhen.
Alkuteos:  The Devil's Feather, 2005.  Suom. Eva Siikarla.
WSOY 2006.
ISBN 951-0-31753-5 (sid.)  30 e.   Ilm. 8/2006. 

Tiheäksi kudottu jännitysromaani Englannin ykkösdekkaristilta
Sotakirjeenvaihtaja Connie Burns on vuosien varrella törmännyt hämäräperäiseen palkkasoturiin maailman eri kriisipesäkkeissä. Kaikkialta, missä mies on ollut komennuksella, on löytynyt raa'asti murhattuja naisia, jotka on ensin raiskattu ja sitten silvottu machete-veitsellä. Irakissa Connie pääsee peitenimillä esiintyvän pedon jäljille, mutta seuraukset ovat hänen kannaltaan kohtalokkaat. Psyykkisesti pirstaleina oleva Connie piiloutuu Englannin maaseudulle, jossa hän ystävystyy paikkakunnan outona lintuna pidetyn Jess Derbyshiren kanssa. Jess, jolla hänelläkin on takanaan traumaattisia kokemuksia, auttaa ja tukee Connieta, joka on kaikesta huolimatta päättänyt paljastaa sarjamurhaajan. Tappaja on kuitenkin jo Connien jäljillä ja on vain ajan kysymys, milloin hän iskee.
Suomen dekkariseura myönsi helmikuussa MInette Waltersille vuoden 2006 ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan.  Minette Walters on dekkarikirjallisuuden aatelia.  Loistavia kirjoja.

Kameleontin varjo.
Alkuteos: The chameleon's shadow, 2007.  Suom. Irmeli Ruuska.
WSOY 2009.
ISBN 978-951-0-34300-5 (sid.)  33 e.   Ilm.  9/2009.

Irakissa haavoittunut luutnantti Charles Acland on saanut vakavia päävammoja ja kiusakseen ikäviä migreenikohtauksia. Psykiatrit ihmettelevät hänen aggressiivista käytöstään ja naisvihaansa.
Kun Acland pääsee sairaalasta, hän muuttaa Lontooseen, mutta ilman apua hänen on vaikeaa pitää elämä raiteillaan. Kapakkatappelussa ex-sotilas törmää Jackson-nimiseen kehonrakentajanaiseen, joka lääkärinä ottaa hänet siipiensä suojaan. Suojaa Acland tarvitseekin, sillä poliisi on alkanut epäillä häntä homomurhista, joihin liittyy raakaa väkivaltaa. Syrjäänvetäytyvä ja menneisyydestään vaikeneva Acland hämmentää sekä etsiviä että Jacksonia. Minkälaisia vaarallisia ja kenties kontrolloimattomia puolia hänen mielensä kätköissä piilee ja miksi hän hakee apua Jacksonilta, vaikka ei voi sietää naisia?
Minette Waltersin kahdestoista dekkari ja myös kahdestoista suomennos. Hienoa, että on saatu kaikki tähän mennessä
ilmestyneet kirjat suomeksi.



Artikkeleita ja kirjallisuutta

Hapuli, Ritva ja Matero, Johanna: Läheisyyttä, turvaa ja kipua :
  Naisten välisiä ystävyyssuhteita naisdekkareissa.
  Teoksessa: Murha pukee naista. KSL 1997. Sivut 187-188.

Karemaa, Outi:  Huopahatun salaisuus : Minette Waltersin moniulotteinen maailma.
Ruumiin kulttuuri 3/2005, s. 14-17 s

Kettunen, Keijo:  Ei sarjasankareita vaan psykologiaa.  Helsingin Sanomat 25.8.05.

Lehtolainen, Leena:  Väärän vänkyrä Walters. Ruumiin kulttuuri   1996:4, s. 9-12.

Speaking of murder : interviews with Masters of Mystery and Suspense.
   Ed. by Ed Gorman and Martin H. Greenberg. Berkley Prime Crime, 1998.

Arvosteluja


Ruumin jääkellarissa, WSOY 1995.
Ruumiin kulttuuri 1995:3 Kristina Carlsson

Kuvanveistäjä., WSOY 1996.
Ruumiin kulttuuri 1996:4  PT

Pimeä huone. WSOY 1998.
PS 11.10.98. Arv.: Kalervo Toivainen.
Ruumiin kulttuuri 1998:4.  Outi Pakkanen.

Ristiaallokko.  WSOY 1999.
Kaleva 29.12.99.  Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 17.12.99.  A-A. Tuominen.
Keskisuomalainen 15.1.00.  Ulla Ekman-Salokangas.
Lapin Kansa 7.4.00. Tapio Nevala.
Pohjolan Sanomat 2.8.00.  Hannu   Sarrala.
HS 7.1.2000.  Keijo Kettunen.

Ruutitynnyri. WSOY 2000.
Helsingin Sanomat 23.8.2000 Pertti Avola.
Kansan Uutiset 10.11.00.  Arja-Anneli Tuominen.
Keskisuomalainen 19.9.00.  Ulla Ekman-Salokangas.
Pohjolan Sanomat 15.8.2000  Hannu Sarrala.
Ruumiin kulttuuri 3/2000.  Kirsi Luukkanen.

Häpeänaamio.  WSOY 2001.
Helsingin Sanomat 5.1.02.  Maarit Piipponen.
Ruumiin kulttuuri 1/2002.  Johanna Matero.

Umpikuja. WSOY 2002.
Pohjolan Sanomat 6.3.03.  Hannu Sarrala.
Ruumiin kulttuuri 1/2003. Leena Lehtolainen.

Kaiku.  WSOY 2003.
Ruumiin kulttuuri 4/2003.  Antti Turunen.

Mielen häiriöitä.  WSOY 2005.
Helsingin Sanomat 25.8.2005.   Jukka Petäjä.
Ruumiin kulttuuri  372005.  Jari Koskinen.
Radio Suomi : Roihan kirja. Juha Roiha.


Internet

Amazon.com.uk   - Minette Walters
Crime Time - Minette Walters interview
Crimi Couch - Minette Walters

Wikipedia - Minette Walters.






Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset

©2008 Terttu Uusimaa

Jaa tämä Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa tämä Twitterissä