Tornionlaaksossa on runsaasti merkkejä ja jäänteitä eri ajanjaksojen asutuksesta, kaupankäynnistä ja uskonnon harjoittamisesta. Alueen asutuksen ja kulttuuriympäristön kehityksestä on saatu melko hyvin tietoa runsaan tutkimuksen ja arkeologisten löytöjen ansiosta.
Kylmien ilmastovaiheiden aikana Tornionlaakso on ollut useaan otteeseen mannerjäätikön peitossa. Viimeisin jääkausi alkoi väistyä ilmaston lämpiämisen myötä noin 10 000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulamista seuranneen vuosituhannen aikana maa kohosi noin sata metriä. Sen jälkeen kohoaminen on tasaisesti hidastunut. Nykyään se on voimakkainta Perämerellä, jossa vuotuinen nousu on keskimäärin 9 mm. Maankohoaminen on vaikuttanut merkittävästi Perämeren pohjukan pinnanmuodostukseen ja maisemaan. Sen seurauksena Tornionjoen suisto on viimeisen 9000 vuoden aikana siirtynyt Pajalan alapuolelta 180 kilometriä etelään nykyiselle paikalleen.
Tornionlaakson nykyisen asutuksen historia sai alkunsa viimeisen jääkauden rippeiden vetäydyttyä kohti Norjan vuoristoa. Sulavan jäätikön reunaa seuranneet ihmiset alkoivat liikkua merestä nousseella maalla. Varhaisen kivikauden eli mesoliittisen ajan (9000–5000 eKr.) asutus syntyi pohjoisesta Norjan rannikolta ja kaakosta Venäjän suunnalta saapuneiden metsästäjäkeräilijäyhdyskuntien pohjalta. Arkeologiset löydöt todistavat Tornionlaakson asutuksen olleen aktiivista koko kivikauden. Neoliittisella eli nuoremmalla kivikaudella (5000–1500 eKr.) asutus lisääntyi ja muuttui myös pysyvämmäksi. Asutuksen pysyvyyteen viittaa muun muassa keramiikan käyttöönotto.
Siirtyminen kivikaudesta varhaismetallikauteen viimeistään 1300 eKr. ei edusta Pohjois-Skandinaviassa varsinaista kulttuurin muutosta. Uudet raaka-aineet metallit (ensin kupari ja myöhemmin rauta) toivat vain uusia esineitä jo tunnettujen rinnalle. Kivi pysyi tärkeänä raaka-aineena raudan laajempaan käyttöönottoon saakka. Pohjois-Skandinaviasta tunnetaan useita varhaisia raudanpelkistysuuneja, jollainen löytyi muun muassa Sangijärveltä. Keskiseltä rautakaudelta (400–800 jKr.) tunnetaan jo selkeitä kaupan ja tuotannon keskittymiä, kuten tämän jakson alkupuolelle ajoittuva Tornion Rakanmäki. Ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen aikana Tornionlaakson asutus kehittyi ja muodosti alueelle tyypillisen talonpoikaisasutuksen juuret.
Tornionlaakso siirtyi keskiaikaan, kun Ruotsin katolinen kirkko juurtui alueelle 1300-luvun alussa. Jo tuolloin sinne oli muodostunut vahva ja varakas talonpoikaisasutus, joka kävi kansainvälistä kauppaa etenkin kalalla. Varhaisin asutuskeskittymä tunnetaan Ylitornion Kainuunkylän alueelta. Joen länsipuolella Hietaniemessä oli kauppapaikka ja kalmisto. Parisataa vuotta myöhemmin Tornion Lapin hallinnollinen keskus oli siirtynyt Vojakkalan Oravaisensaareen, jonka rikas ja runsas arkeologinen aineisto kuvastaa hyvin alueen vaurautta 1500-luvulta 1700-luvulle.
Perämeren rannikolle perustettiin useita kaupunkeja 1600-luvun alussa. Osana tätä kehitystä Tornion markkinapaikka sai kaupunkioikeudet 1621. Tornion kaupunki ja sen kulttuuri kehittyivät talonpoikaisista juurista osaksi sääty-yhteiskuntaa, jossa oli piirteitä niin eurooppalaisesta porvariselämästä kuin pohjoisen talonpoikaiskulttuurista. Vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta Tornio oli rikas kaupunki. Porvarien pöytiä koristi ajan muodin mukainen eurooppalainen käyttöesineistö lasisine ja keraamisine astioineen. Haarukka, 1600-luvun uutuus, sekä 1700-luvun loppupuolella koko maailman pöydät valloittanut piiposliini tunnettiin heti täälläkin. Tornio oli maailman pohjoisin kaupunki Hammerfestin perustamiseen 1789 asti.
Valitse tarkasteltava muinaisjäännösalue oikean reunan kuvakkeista klikkaamalla.