Etusivu | Tornio-info | Tornio-info | Päätöksenteko, hallinto ja organisaatio | Asiointi ja yhteystiedot | Kartta | Intranet
Tornion kaupunki - Cornwell, Patricia
 
DekkariNetti
Etusivu Dekkarivuodet Kirjailijat
Sarjat
Artikkelit
Uutiset
Linkit
Käsikirjasto

 Patricia Cornwell

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Palkinnot
Teokset
Rikosromaanit
Suomennokset
-
Kay Scarpetta -sarja
- Judy Hammer & Andy Brazil -sarja
- Win Garano -sarja
Artikkeleita
Arvosteluja
Internet

Syyskuussa 2014 ilmestyi suomeksi Patricia Cornwellin 21. Scarpetta -dekkari Tomuksi ja tuhkaksi (Dust, 2013).
Hieno saavutus ....pakollista luettavaa.
Huom! kirja ilmestyy myös sähkökirjana.


8.9.14
Hs.fi - Oliko Viiltäjä-Jack puolalainen parturi?

3.11.2011
Onko kaunosieluista kyborgeiksi? -blogi 3.11.2011
Cornwell: "Murhamiehen muotokuva. Viiltäjä-Jack - tapaus selvitetty (2003).

8.9.14
Huom!
Jälleen ajankohtainen kirja:
Kesäkuussa 2003 on ilmestynyt Patricia Cornwellilta kirja
Murhamiehen muotokuva : Viiltäjä-Jack - tapaus
selvittetty.

Patricia Cornwell on tutkinut maailman kuuluisimman sarjamurhaajan arvoitusta. Kirja on herättänyt valtavasti mielenkiintoa.




Syyskuussa 2013 ilmestyi suomeksi Patricia Cornwellin
20. Scarpetta -dekkari Paljaat luut.
Cornwell ja Scarpetta ovat edelleen iskussa ja tuntuu, että
kirjat ovat jälleen kiinnostavampia kuin sarjan keskivaiheilla...
Pakollista luettavaa....
Huom!  Kirja ilmestyy myös sähkökirjana.


Heinäkuussa 2013 ilmestyi uutena Miki-pokkaripainoksena Patricia Cornwellin syksyllä 2012 suomeksi ilmestynyt
19.  Kay Scarpetta -dekkari Punainen usva.

Miki-kirja on erittäin miellyttävä kirjaformaatti ja todellinen taskukirja.
Lisätietoa Miki-kirjoista.

Yle TV1 Uutiset 20.2.2013
Dekkaristi Patricia Cornwell sai oikeudessa lähes
40 miljoonaa euroa

Huom! 
Yle TV1 esitti kahtena peräkkäisenä sunnuntaina 27.1. ja 3.2. uudet Patricia Cornwell -filmatisoinnit.
Kyseessä ei ole Scarpetta -dekkarit vaan v. 2006 suomeksi ilmestynyt Vaarassa ja v. 2009 suomeksi ilmestynyt
Silminnäkijä . Päähenkilöt ovat piirisyyttäjä Monique Lamont
ja etsivä Winston Garano.
Mielenkiintoista....


Uusi erinomainen artikkeli Patricia Cornwellista:
Hs.fi 25.11.2012
Vasama, Tanja: Kirjailija uskoo pahuuteen
.

Elokuussa 2012 ilmestyi suomeksi Patricia Cornwellin
19.  Kay Scarpetta -dekkari Punainen usva.
Loistava suoritus Cornwellilta.

Elokuussa 2012 ilmestyi Cornwellin v. 2011 ilmestynyt
18. Kay Scarpetta -dekkari Kuolleiden satama.

Vuonna 2011 on ilmestynyt USA:ssa 19. Scarpetta-dekkari
Red Mist.

Syyskuussa 2011 ilmestyi Cornwelliltä suomeksi
Kay Scarpetta -sarjan 18. osa Kuolleiden satama.
Kirja paljastaa uutta tietoa kuolinsyyntutkijan uran alkutaipaleesta - ja sen kohtalokkaasta sivupolusta. Mielenkiintoista... aina vain jaksaa kiinnostaa ...
Kuolleiden satama ilmestyy myös e-kirjana syyskuussa 2011.

Viime vuonna (2010) suomeksi ilmestynyt Cornwellin 17. Scarpetta -dekkari Valokeilassa ilmestyi uutena Seven -pokkaripainoksena heinäkuussa 2011.

Syyskuussa 2010 ilmestyi Patricia Cornwellilta suomeksi uusi ja 17. Scarpetta -dekkari Valokeilassa
Cornwell on edelleen kovassa iskussa. Hieno juttu.

Elokuussa 2009 ilmestyi 16. Scarpetta -dekkari Scarpetta.
Ensimmäinen Scarpetta -dekkari Postmortem ilmestyi 20 vuotta sitten.
Scarpetta ilmestyi elokuussa 2010 uutena Seven -pokkaripainoksena.

Tammikuussa 2009 ilmestyi Cornwellilta dekkari Silminnäkijä.
Kirja on jatkoa vuonna 2006 ilmestyneelle
Vaarassa -dekkarille.
Silminnäkijä ilmestyi tammikuussa 2010 uutena
Seven -pokkaripainoksena.

Tammikuussa 2008 ilmestyi vihdoinkin Cornwellin 15. Kay Scarpetta -dekkari Kuolleiden kirja.
Kirjan piti ilmestyä jo loppuvuodesta 2006.
Kirja ilmestyi Loisto-pokkarina 3/2009.

Tammikuussa 2008 ilmestyi Seven-pokkareina Scarpetta-dekkarit:
Ansaittu kuolema , Post Mortem ja Syttymispiste .

Cornwellilta ilmestyy kesällä ja syksyllä 2006 kaksi dekkaria:
- Vaarassa on ilmestynyt jo kesäkuussa

Patricia Cornwellin dekkarit Köyhien kalmisto, Luonnoton surmaaja ja Ruumistarha ilmestyvät keväällä 2005 pokkaripainoksina ja syksyllä 2005 ilmestyvät Julma ja tavaton ja Syttymispiste ja kaikki Otavan Seven -sarjassa.

LOISTOpokkareina ilmestynyt Cornwellin dekkareita:
- Ruumiin todistus, 2001
- Mustalla merkitty. 2001.
- Viimeinen piiri, 2002
- Mitä jäljelle jää, 2002
- Murhamiehen muotokuva, 2003
- Raatokärpänen, 2004
- Pahan jäljillä, kevät 2005
- Pedon leima, syksy 2006  
- Vaarassa. 2007.
- Kuolleiden kirja. 3/2009.

Kesäkuussa 2003 on ilmestynyt Patricia Cornwellilta
kirja Murhamiehen muotokuva : Viiltäjä-Jack - tapaus
selvittetty. Patricia Cornwell on tutkinut maailman kuuluisimman sarjamurhaajan arvoitusta. Kirja on herättänyt valtavasti mielenkiintoa.



www.patriciacornwell.com

Patricia Cornwell Twitterissä

Cornwellin
suomalainen
kustantaja on
Otava.


 




Tornion kaupunginkirjasto

 


Elämä
Patricia Daniels Cornwell syntyi 9.6.1956 Miamissa, Floridassa Yhdysvalloissa.
Hänen isänsä toimi lakimiehenä ja äitinsä sihteerinä. Perheen ainoa tytär
Patricia oli kolmesta lapsesta keskimmäinen. Vanhemmat erosivat Patrician
ollessa 7-vuotias, jolloin äiti muutti lapsineen Pohjois-Carolinaan. Äidin terveys
reistaili, ja rikkonaisesta perheestä kärsinyt Patricia turvautui vuorilla asuvaan
Ruth Bell Grahamiin (saarnaaja Billy Grahamin vaimo), jota hän on sittemmin
pitänyt pelastajanaan ja sydänystävänään.
High Schoolin jälkeen Patricia opiskeli lyhyen aikaa King Collegessa,
josta hän siirtyi Davidson Collegeen tennisstipendiaatiksi. Hänen kiinnostuksensa suuntautui kuitenkin toisaalle, joten hän luopui stipendistä ja ryhtyi rahoittamaan opiskelujaan työskentelemällä mm. ravintolan tarjoilijana. Collegesta valmistuttuaan Patricia työskenteli aluksi taustatoimittajana ja myöhemmin rikosreportterina Charlotte Observer -lehdessä vuosina 1979-81. Hänen artikkelisarjansa Charlottessa rehottavasta rikollisuudesta voitti useita palkintoja.

Vuonna 1980 Patricia meni naimisiin professori Charles Cornwellin kanssa,
joka pian siirtyi Richmondiin. Patricia joutui vastahakoisesti
luopumaan lupaavasta urastaan, mutta vastapainoksi hän ryhtyi kirjoittamaan
Ruth Grahamin elämäkertaa A Time for Remembering (1983). Patrician oli
valittava, jatkaako uskonnollisten elämäkertojen kirjoittamista vai kokeillako
siipiään rikosromaanin parissa. Hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon tavattuaan kuolinsyyntutkijan, joka tarjosi hänelle mahdollisuutta seurata virastonsa toimintaa.
Vuosina 1985-91 hän toimi tietokoneohjelmoijana Richmondissa Virginian
osavaltion kuolinsyyntutkijan toimistossa (Office of the Chief Medical Examiner),
josta saamaansa kokemusta hän on voinut käyttää Kay Scarpettan hahmon
luomiseksi. Vuonna 1991 Cornwellista tuli täyspäiväinen kirjailija.

Cornwelleiden avioliitto päätyi eroon vuonna 1989, ja Patricialla oli takanaan
useita hylättyjä romaaneja. Eroa seuranneet kuukaudet olivat hänelle vaikeita
monellaatapaa. Kun hän kustannustoimittajan ehdotuksesta laajensi
romaaneidensa sivuosassa vilahtaneen kuolinsyyntutkija Kay Scarpettan
osuutta, kustannusilmiö oli syntynyt. Scribner julkaisi vuonna 1990
ensimmäisen Kay Scarpettan tutkimuksen Postmortem, joka voitti lukuisia merkittäviä palkintoja.

Cornwellin Scarpetta -romaanien päähenkilö ja samalla minäkertoja on
tehokas ja työteliäs Virginian osavaltion kuolinsyyntutki, poliisiylilääkäri
Kay Scarpetta. Romaanien teho perustuu suurimmaksi osaksi Scarpettan
moniulotteiseen hahmoon. Scarpetta selostaa piinallisen tarkasti esim.
ruumiinavauksia. Cornwell tekeekin tarkkaa ja huolellista taustatyötä kirjojensa
eteen, sen kyllä lukijakin huomaa. Sarja rakentaa fiktiivistä maailmaa, jossa
havainnollistuu moni nykyajan ongelma. Cornwellia kiinnostavat erityisesti
huipputeknologia ja hulluus. Sivuhenkilöinä kirjoissa esiintyvät rahvaanomainen
ja ennakkoluuloinen mutta sisimmässään karheasti lämmin ylikomisario
Pete Marino ja sisarentytär Lucy, joka havitteli uraa FBI:n tietokone-eksperttinä
mutta seurustelusuhteet kariuttavat hänen uransa. Scarpetta seurusteli jonkin
aikaa FBI-agentti Benton Wesleyn kanssa ja uusimmassa suomennetussa
kirjassa 'Syttymispiste' hän palaa taas kuvioihin traagisissa merkeissä.
Scarpetta -kirjat on suomennettu väärässä järjestyksessä, tämän vuoksi
sarjan monimutkaiset ihmissuhteet eivat aina tunnu ymmärrettäviltä suomalaisista
lukijoista. Teoksissa saatetaan viitata taaksepäin sellaisiin tapauksiin, jotka
tulevat lukijan tietoon vasta seuraavassa suomennoksessa. Siispa kirjat
kannattaa lukea (jos on vielä lukematta) alkuteoksen ilmestymisjärjestyksessä.

Cornwell vaihtoi aihepiiriä kahdeksannessa rikosromaanissaan. Herhiläispesä,
1998 (Hornet's Nest, 19979 kertoo Charlotten kaupungin rikollisista ja poliiseista.
Sen päähenkilönä on poliisipäällikkö Judy Hammer apunaan apulaispoliisipäällikkö Virginia West ja rikosreportteri Andy Brazil. Toisessa Judy Hammer -poliisiromaanissaan Etelän risti, 1999 (Southern Cross, 1998) poliisipäällikkö Hammer apulaisineen on siirtynyt Charlottesta Richmondin kaupungin kaikkien aikojen ensimmäiseksi poliisipäälliköksi. Hammerilla on vuosi aikaak panna kaupungin rikostilastot kuriin.

Cornwell on ansainnut Kay Scarpetta -romaaneillaan paikan maailman
rikoskirjallisuuden ehdottomassa kärkijoukossa. Hänen asiantuntevat,
varmoin ottein kirjoitetut jännärinsä pysyvät pitkään bestsellerlistojen
kärjessä niin meillä kuin muuallakin. Hänen kirjoilleen on sadellut palkintoja,
joiden joukossa ovat niin arvostetut Anthony Award, Edgar-palkinto,
John Creaseyn muistopalkinto kuin Kultainen tikarikin. Cornwellin kirjoja on
käännetty 22 kielelle.

Patricia Cornwellin Scarpetta-trillerien ensimmäinen suomennos Mitä jäljelle jää ilmestyi vuonna 1993, ja nykyään hänen kirjojensa yhteinen painosmäärä Suomessa lähenee jo miljoonaa. Cornwellin kirjoille on sadellut palkintoja, joiden joukossa ovat niin arvostetut Anthony Award, Edgar-palkinto, John Creaseyn muistopalkinto kuin Kultainen tikarikin­. Cornwellin kirjoja on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Kirjailija vieraili Suomessa vuonna 1997.

Palkintoja

North Carolina Press Ass. Investigative Reporting award, 1980.
Gold Medallion Book award, 1985.
British Crime Writers Ass. John Crease award, 1990
Mystery Writers of America Edgar Alla Poe award, 1990
Anthony award, 1990
Macavity award, 1990
French Prix du Roman d'Adventure, 1990
British Crime Writers Ass. Gold Dagger aeard, 1994


Teokset

Rikosromaanit

Kay Scarpetta -dekkarit

Postmortem, 1990 (1. Scarpetta). (suom. Post Mortem, 1994).
Body of Evidence, 1991 (2. Scarpetta). (suom. Ruumiin todistus, 1994).
All That Remains, 1992 (3. Scarpetta). (suom. Mitä jäljelle jää?, 1993).
Cruel and Unusual, 1993 (4. Scarpetta). (suom. Julma ja tavaton, 1995).
The Body Farm, 1994 (5. Scarpetta). (suom. Ruumistarha, 1996).
From Potter's Field, 1995 (6. Scarpetta). (suom. Köyhien kalmisto, 1996).
Cause of Death, 1996 (7. Scarpetta). (suom. Ansaittu kuolema, 1997).
Unnatural Exposure, 1997 (8. Scarpetta). (suom. Luonnoton surmaaja, 1998).
Point of Origin, 1998 (9. Scarpetta). (suom. Syttymispiste, 1999).
Black notice, 1999 (10. Scarpetta). (ilm. suomeksi syksyllä 2000)
The Last Precint, ilm. v. 2000. (11. Scarpetta). (suom. Viimeinen piiri, 2001).
Blowfly. 2003. (12. Scarpetta). (suom. Raatokärpänen, 2003).
Trace, 2004. (13. Scarpetta). (suom. Pahan jäljillä, 2004).
Predator, 2005. (14. Scarpetta) (suom. Pedon leima, 2005).
Book of the dead, 2006. (15. Scarpetta). (suom. Kuolleiden kirja, 2008).
Scarpetta, 2008.  (suom. Scarpetta, 2009).
Scarpetta Factor, 2009.  (suom. Valokeilassa, 2010).
Port Mortuary. 2010. (suom. Kuolleiden satama, 2011).
Red Mist. 2011.  (suom. Punainen usva, 2012).
The Bone Bed, 2012. (suom. Paljaat luut, 2013).
Dust, 2013. (suom. Tomuksi ja tuhkaksi, 2014).

Judy Hammer & Andy Brazil -sarja

Hornet's Nest, 1997 (1. Hammer & West). (suom. Herhiläispesä, 1998).
Southern Cross, 1998 (2. Hammer&West). (suom. Etelän risti, 1999).
Isle of Dogs. 2001.  (3.  Hammer&West).  (suom. Koiran virka, 2002).

Win Garano -sarja

At Risk, 2006. (suom. Vaarassa, 2006).
The Front. 2008.  (Suom. Silminnäkijä, 2009).

Muut kirjat

Portrait of a Killer : Jack the Ripper Case Closed. 2002.

SCARPETTA X32 MIXED SHRINKWRAP, ilm. elokuu 1999.

Scarpetta's Winter Table, 1998 (novelleja)
An intimate look into the personal lives of Kay Scarpetta, Pete Marino and Lucy Farinelli as they celebrate the week between Christmas and New Year. Festive recipes are part of the story, including Scarpetta's own pizza, Marino's "cause of death eggnog" and a special breakfast.

Life's Little Fable. Putnam1999. (lasten kuvakirja)

A Time for Remembering : The Story of Ruth Bell Graham.
New York, Harper, 1982.


Suomennokset

Kay Scarpetta -dekkarit:

Mitä jäljelle jää?
Alkuteos: All That Remains, 1992. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava. 1993. (3. Scarpetta).
ISBN 951-1-12194-4 (sid.)
2. 1995, 4. p. 1997, 5. 1997. Uusi Loisto -painos 2002.

- Olen tohtori Kay Scarpetta, poliisi pyysi minua tulemaan.
- Mitähän tarkoitusta varten, rouva? - Olen johtava kuolinsyyntutkija.
Konstaapeli katseli minua epäluuloinen pilke silmissään. Tajusin etten vaikuttanut kodin "johtavalta". Farkkuhameessani, pinkissä paidassani ja kävelykengissäni minulla ei ollut auktoriteetin ulkoisia tunnusmerkkejä. Kertavilkaisulla näytin jo hieman varttuneemmalta jupilta, joka on lähtenyt ostoksille tummanharmaalla Mercedeksellään, hämmentyneeltä tuhkanvaalealta blondilta, joka etsii lähintä ostosparatiisia. Tästä alkaa tavallista piinallisempi juttu oikeuspatologi Kay Scarpettattan elämässä. Sarjamurhaaja on iskenyt jälleen, jo viides teinipari on kadonnut. Löydetäänkö heidänkin ruumiinsa metsästä - paljasjaloin, sukat ja kengät riisuttuna? Kadonneen tytön äiti on merkittävä washingtonilaisjuristi, jonka nimi on mainittu republikaanien varapresidenttiehdokkaanakin. Sekä poliittiset piirit että lehdistö villiintyvät. - Näyttää vähän siltä, että saakutin FBI on saanut vihia jostakin, joka saattaa jonkun ison kihon todella huonoon valoon, toteaa murharyhmän etsivä Pete Marino Kaylle jo jutun alkuvaiheessa.

Post mortem.
Alkuteos: Postmortem, 1990. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1994. (1. Scarpetta).
ISBN 951-1-12691-1 (sid.)
2. p. 1996, 3-5. p. 1997, 6-7 p. 1998. U.p. Seven -sarjassa 2000 ja 2001.

Sarjamurhaaja pitää Richmondin kaupunkia kauhun vallassa. Kolme nuorta naista on surmattu: sidottu, kidutettu, raiskattu ja lopulta kuristettu. Jokainen on kohdannut kuoleman omassa makuuhuoneessaan varhain lauantain vastaisena yönä. Kun oikeuspatologi Kay Scarpettan puhelin soi yöllä puoli kolmelta, hän tietää heti, että viikonloppu on pilalla. Neljäs uhri on löytynyt, ja lisää tulee varmasti, ellei poliisi pian pääse murhaajan jäljille. Nyt ei auta unelmoida puutarhanhoidosta, kokkailusta ja muusta mukavasta puuhailusta. Entä Lucy, rakas sisarentytär, joka odottaa pääsevänsä leffaan ja huvipuistoon? Lucyn elämässä on jo tarpeeksi ollut aikuisia, jotka eivät pidä sanaansa. Raskain sydämin Kay Scarpetta kutsuu paikalle lapsenvahdin, tarttuu lääkärinlaukkuunsa ja lähtee rikospaikalle. On etsittävä hiukkasia ja kuituja, otettava DNA-näytteitä, tehtävä ruumiinavaus. Pienetkin todisteet vaativat tuntien sinnikästä puurtamista, mutta tositoimiin päästään vasta, kun Kay Scarpetta ja rikosreportteri Abby Turnbull päättävät auttaa poliisia tekaistulla uutisella. Siinä rytäkässä Scarpetta on vähällä joutua itse sarjamurhaajan kynsiin.

Ruumiin todistus.
Alkuteos: Body of Evidence, 1991. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1994. (2. Scarpetta).
ISBN 951-1-12962-X
2-3. p. 1996, 3. p. [lisäp.], 5.p. 1997, 6.p. 1998, Seven p.2000,
Loisto -painos 2001.

Nuori kirjailija Beryl Madison oli saanut useita uhkauskirjeitä ja oli raportoinut niistä poliisillekin. Kirjeiden lähettäjää ei pystytty löytämään. Lopulta Beryl oli matkustanut pakoon uhkaajaansa ja arvellut, että vaara olisi parin viikon kuluttua ohi. Kun Kay Scarpetta kutsutaan paikalle, Beryl Madison makaa kotinsa lattialla puukotettuna. Murron merkkejä ei ole, joten Beryl on varmasti tuntenut. Scarpetta seuraa kaikkia mahdollisia johtolankoja. Hänen epäilyksensä heräävät, kun hän käy haastattelemassa Berylin holhoojaa. Mies ei suinkaan ollut ilahtunut kuultuaan, että Beryl kirjoittaisi muistelmansa siltäkin ajalta, jolloin hän oli asunut miehen ja tämän sisaren luona. Juuri kun Beryl Madisonin murha näyttää selvitetyltä, surmaaja yllättää tutkijat uudella iskulla.

Julma ja tavaton.
Alkuteos: Cruel and Unusual, 1993. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1995. (4. Scarpetta).
ISBN 951-1-12693-8
Kirjasta otettu useita painoksia. U.p. Seven -sarjassa 2002.

Kay Scarpetta valmistautuu tekemään ruumiinavausta ronnie Joe Waddelille, jonka on määrä päättää päivänsä sähkötuolissa tuomittuna julkkiksen murhasta. Samana iltana poliisi pyytää Scarpettaa katsomaan omituisesti haavoitettua aivokuollutta pikkupoikaa. Alkaessaan tutkia tapausta Kay Scarpetta havaitsee sen harvinaisen kylmäveriseksi ja surulliseksi, mutta myös ennenkuulumattomaksi koko rikoshistoriassa. Pojan ruumiiseen jätettyjen puumerkkien perusteella voisi nimittäin päätellä, että surmaaja on pitkään vangittuna ollut, jo ruumishuoneelle päätynyt Waddell. Pikkupojan kuolema on vain alku murhien sarjalle, jossa kaikki tapaukset johtavat Waddeliin. Istutettiinko sähkötuoliin sittenkin väärä mies.

Ruumistarha.
Alkuteos: The Body Farm, 1994). Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1996. (5. Scarpetta).
ISBN 951-1-13728-X
2. p. 1997. - 3. p. 1998. - 4. p. 1999. - Uusi p. Seven-sarjassa 2005.

Black Mountainin pikkukaupungissa on murhattu yksitoistavuotias tyttö. Tapaus muistuttaa psykopaattisen sarjamurhaajan Temple Gaultin tekosia. Johtolangat vievät eri suuntiin. Lisäksi juttua tutkiva paikallinen osavaltion agentti löytyy kuolleena. Hänen kuolemansa vaikuttaa itse aiheutetulta, mutta helpot ratkaisut eivät tyydytä Kayta. Kayn terävä huomiokyky johtaa hänet lopulta murhaajan luo - viime hetkellä, ennen kuin ruumiita tulee lisää.

Köyhien kalmisto.
Alkuteos: From Potter's Field, 1995). Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1996. (6. Scarpetta).
ISBN 951-1-14127-9
Uusi p. Seven -sarjassa keväällä 2005.

New Yorkin Central Parkista löytyy alaston nuoren naisen ruumis. Murhatapa on järkyttävän tuttu poliisiylilääkäri Kay Scarpettalle. Psykopaattinen sarjamurhaaja Temple Brooks Gault on iskenyt jälleen. Nyt Gault ei tyydy murhaamaan umpimähkään vaan hänen toimintansa näyttää keskittyvän Kayn ympärille: kuin kissa hän tuo saaliinsa näytteille emännälleen... Kay saa pelätäomankin henkensä puolesta, kun Gaultin tihutyöt tapahtuvat yhä lähempänä ja lähempänä.

Ansaittu kuolema.
Alkuteos: Cause of Death, 1996. Suom. ERkki Jukarainen.
Otava 1997. (7. Scarpetta).
ISBN 951-1-14647-5
U.p. Seven -sarjassa heinäkuussa 2003.

On uuden vuoden aatto, ja Kay Scarpetta tutkii virastonsa murheellista vuositilastoa. Virginian historian verisin vuosi sitten sisällissodan on päättymässä. Ennen vuoden loppua tilastot kasvavat vielä yhdellä kuolemantapauksella, kun laivaston telakalta löytyy Scarpettankin hyvin tunteman nuoren rikostoimittajan Ted Eddingsin ruumis. Oliko Eddings tekemässä juttua vai etsimässä uponneita kalleuksia? Kuka soitti Scarpettalle ja kertoi kuolemantapauksesta ennen poliisia? Ruumiinavauksessa epäilyt vahvistuvat: Eddingsin kuolema ei ollut tapaturma. Eikä se jää ainoaksi. Seuraava tapaus koskettaa Scarpettaa vielä lähempää.

Luonnoton surmaaja.
Alkuteos: Unnatural Exposure, 1997. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1998. (8. Scarpetta).
ISBN 951-1-14867-2
Uusi Seven-pokkaripainos keväällä 2005.

Kay Scarpetta matkustaa Dubliniin. Vuosia etsitty sarjamurhaaja,
joka leikkelee uhrinsa kammottaviksi torsoiksi, on iskenyt Euroopassa.
Kotiin palattuaan Scarpetta saa tutkittavakseen uuden torson. Ruumis on
kuitenkin silvottu eri kohdista, ja lisäksi siinä on merkkejä omituisesta rokosta.
Scarpettan tietokoneelle ilmestyy Internetin kautta ruumiin valokuva ja
uhkaavia sähköpostiviestejä. Poliisiylilääkäri on joutunut henkilökohtaisesti
mielipuolisen murhaajan kostonhimon kohteeksi...

Syttymispiste
Alkuteos: Point of Origin, 1998. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1999. Ilm. syyskuussa.
ISBN 951-1-15978-X
U.p. Seven -sarjassa 2000.
(9. Kay Scarpetta -dekkari).

Tunnetun mediamogulin tila tuhoutuu tulipalossa, jonka syttymissyy on epäselvä.
Kylpyhuoneesta löytyy naisen ruumis. Eikä tuhotyö jää viimeiseksi.
Kay Scarpettan on vaikea keskittyä tulipalojen selvittelyyn. Hän on saanut
pahaenteisen kirjeen Carrielta, sisarentyttärensä Lucyn entiseltä rakastetulta,
joka istuu tuomiotaan vankimielisairaalassa. Mutta pian Carrien kerrotaan karanneen,
ja Scarpettan valtaa hysteerinen pelko.

Mustalla merkitty
Alkuteos: Black Notice, 1999. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 2000. Ilm. 9/2000.
ISBN 951-1-15977-1
Uusi Loisto -painos 2001.
10. Kay Scarpetta -tutkimus.

Richmondissa on joulu, mutta rakastettunsa traagisesti menettänyt Key Scarpetta
ei ole juhlatuulella. uusi apulaispoliisipäällikkö Diane Bray sabotoi Scarpettan työtä
muuan muassa pakottamalla erään alaisensa nettailemaan Scarpettan nimellä niin
typeriä, että tämän luullaan seonneen. Satamakontista löytyy mädäntynyt ruumis,
jossa on outoja pitkiä karvoja. Ranskasta tulee tieto samanlaisista vainajista.
Scarpetta ja Marino kutsutaan salaperäiselle reissulle Interpolin päämajaan
Pariisiin jahtaamaan kammottavaa sarjamurhaajaa, joka kutsuu itseään
Loup-Garou'ksi, ihmissudeksi. Upeata, että saadaan uusi Scarpetta ja jutut
vaih tulee hurjemmaksi. Cornwellin 10. Kay Scarpetta -tutkimus.
----
Kymmenes Scarpetta ei päästä lukijaa helpolla. Cornwell suorastaan piinaa lukijaa karmeilla ruumiinavaus- ja rikospaikkakuvauksillaan. Tunnelma on kuin tuomiopäivän edellä. Cornwell todella vyöryttää tarinaa hurjilla kierroksilla. Kay Scarpetta ja Marino ovat molemmat turhautuneita ja raivoissaan jahdatessaan petomaista murhaajaa. Vähemmälle ei jää taistelut uuden naispuolisen apulaispoliisipäällikön kanssa. Cornwellin tahti ei löysää yhtään - paremminkin päinvastoin. Minkäänlaista lempeyttä Scarpetta ei tunne muita kuin uhreja kohtaan. Kaikessa karmeudessaankin kirja on sujuvasti kerrottu ja vetävä, ei sille mitään voi. Luettava se on kuitenkin vaikka välillä hirvittääkin...

Viimeinen piiri.
Alkuteos: The Last Precinct, 2000 Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 2001.
ISBN 951-1-16945-9 (sid.) 170,-. Ilm. 8/2001..
U.p. Loisto -painos 2002.
Yhdesteoista Carpetta -dekkari.

Murhayrityksen uhriksi joutunut Kay Scarpetta ei ehdi toipua kokemuksistaan vaan hänen tielleen kasataan uusia ongelmia. Ihmissusi-sarjamurhaajan oikeusjuttu lähestyy, Kayta syytetään Diane Brayn murhasta, ja newyorkilainen piirisyyttäjä tuntuu tietävän Scarpettasta liikaa. Kahdella väkivaltaisesti kuolleella on jokin outo yhteys, ja pian on jälleen uusi sarjamurhaaja karkuteillä.

Raatokärpänen.
Alkuteos: Blowfly, 2003. Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2003.
ISBN 951-1-16946-7 (sid.) Ilm. 11/2003.
3. p. Loisto -pokkarina 2004.

Odotettu kahdestoista Scarpetta -trilleri. Viimeinen piiri avasi uusi näkökulmia poliisiylilääkäri Kay Scarpettan elämään, työhön ja persoonaan. Raatokärpäsessä hän on jättänyt ahdistavaksi käyneen Virginian virkansa ja aloittamassa uutta elämää yksityisenä kuolinsyyntutkimuksen konsulttina. Lousianalaiset kollegat kutsuvat Kayn tutkimaan kuolleena löydetyn naisen tapausta. Ilmenee myös että seudulla on kadonnut useita kauniita vaaleita naisia jälkeä jättämättä. Sitten Scarpetta saa kylmäävän viestin: Ihmissusi Jean-Babtiste Chandonne lähettää kuolemansellistään tapaamispyynnön. Kay pohtii sisarentyttärensä Lucyn ja kollegansa Pete Marinon kanssa, minkälainen loppunäytös tällä väkivaltaisella psykopaatilla voi olla mielessään. Voisiko se liittyä Lousianan tapahtumiin. Scarpetta joutuu setvimään monimutkaista kansainvälisten juonittelujen vyyhteä. Lisäksi hän kokee sellaisen järkytyksen, että hänen on pakko pohtia jopa rakkaiden ystävien uskollisuutta ja luotettavuutta.
Kirja ilmestyy suomeksi lähes yhtä aikaa alkuteoksen kanssa.

Pahan jäljillä.
Alkuteos: Trace, 2004. Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2004.
ISBN 951-1-19603-0 (sid.) Ilm. 10/2004.
4. p. Loisto -pokkarina 2005.

Kay Scarpettan ja Benton Wesleyn suunnittelema yhteinen loma Kalliovuorilla peruuntuu Bentonin Scarpetan sisarentyttäreltä Lucylta saaman salaisen tehtävän takia, johon liittyy Floridassa murhayrityksen kohteeksi joutunut kaunis nuori näyttelijätär. Samaan aikaan Scarpetta kutsutaan Virginiaan konsultoimaan kuolinsyyntutkijan viraston nuoren tytön salaperäisen kuoleman selvittämisessä. Perillä hän saa höuomata, että hänen entinen työpaikkansa on monella tavoin muuttunut, eikä suinkaan parempaan suuntaan. Mikään ei ensin viittaa siihen, että Floridan ja Virginian tapaukset liittyisivät toisiinsa, ja Scarpetta etsii totuutta ilman Bentonin ja Lucyn apua, mikroskooppisen pienten todistehiukkasten nojalla. Kolkko tehtävä vie hänet ja hänen työparinsa Pete Marinon oudolla tavalla kavokkain menneisyyden kanssa.
Kolmastoista Scarpetta, tuoreeltaan suomeksi. Welcome Scarpetta!!


Pedon leima.
Alkuteos: Predator, 2005. Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2005.
ISBN 951-1-19961-7 (sid.) 34,60 e. Ilm. 9/2005.
4. p. Loisto-pokkarina 2006.

Benton Wesley tekee Massachusettsissa tutkimusta siitä, mikä tekee ihmisestä sarjamurhaajan. Kesken murhaajan haastattelun Benton saa puhelun paikallisen murharyhmän komisariolta: läheltä on löytynyt naisen ruumis, johon on maalattu punaisia kämmenenjälkiä. Kaukana Floridassa, Lucyn perustaman Rikosakatemian leivissä, Scarpettalla ja Marinolla on kädet täynnä työtä erään lääkärin ammuttua itsensä ja nelihenkisen perheen kadottua jäljettömiin. Marinon saaman vihjepuhelun mukaan kaikki ei ole miltä näyttää, ja oudoilla tapauksilla on jokin yhteinen nimittäjä. Lucylla on raskas salaisuus, jota hän ei tahdo kertoa tädilleen. Hän purkaa ahdistustaan yhden yön suhteisiin, joita hän katuu jälkeenpäin. Kuten yötä viimeisimmän valloituksensa kanssa, kauniin nuoren naisen, jolla on punaisia kämmenjälkiä vartalossaan.
Neljännessätoista Scarpetta-trillerissä Kay Scarpetta on ottanut vastaan uuden haasteen: hän opettaa sisarentyttärensä perustamassa Rikosakatemiassa, jossa annetaan rikosteknisen tutkimuksen intensiivikoulutustal Hän toimii edelleen kuolinsyyntutkijana. Lääkräi Johnny Swiftin niin kutsuttu itsemurha on vasta alkua hyytäville veriteoille, jotka tuovat taas kerran yhteen Scarpettan, Marinon, Lucyn ja Bentonin eri puolilta maata.
Neljästoista Scarpetta ilmestyi Yhdysvalloissa alkusyksystä ja julkaistaan tuoreeltaan suomeksi.

Kuolleiden kirja.
Alkuteos: Book of the dead, 2007. Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2008.
ISBN 978-951-1-22193-7 (sid.) 34,60 e. Ilm. 1/2008.
7. p. ilm. Loisto-pokkarina 3/2009.

Kay Scarpetta ei tunne vielä olevansa oma itsensä: kammottava ajojahti ja kämmenenjälkiä uhreihinsa maalannut psykopaatti väikkyvät yhä mielessä. Floridan kiihkeätempinen elämänrytmi ei ainakaan auta toipumisessa, joten hän päättää vaihtaa maisemaan. Scarpetta muuttaa Pohjois-Carolinaan ja perustaa ensimmmäisen yksityisen rikospatologian laboratorion yhdessä Pete Marinon ja sisarentyttärensä Lucyn kanssa. Paikalliset poliitikot eivät kuitenkaan ymmärrä uusien menetelmien tarpeellisuutta, ja joku yrittää selvästi sabotoida Scarpettan kumppaneineen pois paikkakunnalta. Sitten kaupungissa alkaa kuolla ihmisiä. Jotain yhteit' taåailsoööa selvästi on, mutta täytyykö yhdistävää tekijää etsiä eräästä Uuden Englannin prykiatrisesta sairaalasta saakka? Scarpetta huomaa olevansa jälleen painajaismaisten tapahtumien kurimuksessa. Ennen kuin tälle kaikelle pannaan piste, kuolleiden kirjassa tulee olemaan lukuisia nimiä - ja yksi niistä saattaa olla Scarpettan oma.
15. Kay Scarpetta -dekkari. Tätä on jo odotettu. Kirjan piti ilmestyä ainakin vuosi sitten.

Scarpetta.
Alkuteos: Scarpetta, 2008.  Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2009.
ISBN 978-951-1-23753-2 (sid.)    Ilm. 8/2009.  
Nid. lait. 1. p. ilm. 8/2010 Seven-pokkarina.

Kun kääpiö Oscar Bane löydetään naisystävänsä ruumiin viereltä, vaikuttaa selvältä, että hän on syyllinen julmaan kidutusmurhaan. Bane kieltäytyy puhumasta muille kuin Kay Scarpettalle, johon hän on ihastunut nähtyään kuolinsyyntutkijan CNN:llä. Onko Bane sairas vainoaja vai voiko hänen harhainen tarinansa sittenkin olla totta?
Pian netistä löytyy sivusto, joka levittää perättömiä huhuja ja käsiteltyjä valokuvia Kay Scarpettasta. Jollakin on pelottava pakkomielle, ja Benton Wesley ja Lucy ovat syystäkin huolissaan. Jäljet alkavat johtaa lähelle – aivan liian lähelle – poliisin omia piirejä.
Patricia Cornwell (s. 1956) on modernin sarjamurhaajatrillerin kiintotähti. Hän kirjoitti ensimmäisen kuolinsyyntutkija Kay Scarpettasta kertovan romaaninsa Postmortem 20 vuotta sitten. Suomalaisten sydämissä italialaista ruokaa ja viinejä rakastavalla tohtorilla on erityinen paikka: kirjoja on myyty yli miljoona.
16. Scarpetta dekkari.

Valokeilassa.
Kay Scarpetta tutkimuksia.
Alkuteos: The Scarpetta factor, 2009.   Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2010.
ISBN 978-951-1-24529-2 (sid.)      Ilm. 9/2010. 
Uusi pokkaripainos Seven -sarjassa 7/2011.

Kay Scarpetta saa New Yorkin poliisilta tutkittavakseen Keskuspuistosta löytyneen nuoren naisen ruumiin. Ruumishuoneelta Scarpetta kiirehtii suoraan tv-lähetykseen, jossa show’n juontaja yhdistää naisen murhan miljoonaperijätär Hannah Starrin katoamiseen. Kotona Scarpettaa odottaa paketti, joka vaikuttaa epäilyttävästi pommilta. Hän tajuaa olevansa hengenvaarassa, mutta ei tiedä miksi. CNN:n ehdotus omasta tv-show’sta tuntuu joka tapauksessa tulevan mahdollisimman huonoon aikaan.
Verkko tiivistyy, kun murhatutkinnassa paljastuu epäily kuuluisan näyttelijän kammottavista seksuaalirikoksista. Ja pian selviää, että Lucylla on yhteinen menneisyys kadonneen perijättären kanssa…
Patricia Cornwell on 17 Scarpetta-trillerin jälkeen edelleen iskussa: hänen kirjojaan on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta ja Suomessakin yli miljoona.

Kuolleiden satama.
Alkuteos: Port mortuary, 2010.  Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2011.
ISBN 978-951-1-25368-6 (sid.)   36 e.   Ilm. 9/2011. 
Uusi Seven -pokkaripainos ilm. 8/2012.

Kay Scarpetta työskentelee ilmavoimien tukikohdassa Doverissa ja opettelee alan uutta keksintöä, virtuaalista ruumiinavausta. Eräänä päivänä eteen tulee tapaus, joka voi sulkea koko hänen uuden laitoksensa ja tuhota hänen uransa. Nuoren miehen ruumiista löytyy vihjeitä siitä, että mies oli elossa vielä silloin kun hänet suljettiin ruumispussiin ja lukittiin laboratorion kylmiöön. Tapausta tutkiessaan Scarpetta joutuu vastakkain oman menneisyytensä kanssa. Miten tapahtumiin kietoutuvat Scarpettan uran alkuvaiheet Etelä-Afrikassa kaksikymmentä vuotta sitten?
Kay Scarpetta -sarjan 18. osa paljastaa uutta tietoa kuolinsyyntutkijan uran alkutaipaleesta - ja sen kohtalokkaasta sivupolusta.
Cornwellin Kay Scarpetta -dekkarit ovat olleet Suomen bestsellerlistoilla jo yli 15 vuotta ja toivottavasti sama meno jatkuu.
Kirjat ovat pakollista luettavaa...ja viimeisimmät Scarpettat eli vuonna 2008 ilmestyneestä Kuolleiden kirjasta lähtien kirjat ovat parantuneet ja saaneet uutta puhtia ja draivia. 
Siis muutaman vuoden tauko teki hyvää. 
Kuolleiden satama ilmestyy myös e-kirjana syyskuussa 2011.

Punainen usva.
Alkuteos: Red mist, 2011.  Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2012.
ISBN 978-951-25430-0 (sid.)  Ilm. 9/2012.
Uusi Miki-pokkaripainos ilmestyi heinäkuussa 2013.

Vierailu naisvankilassa vie Kay Scarpettan tutkimaan raakaa perhesurmaa ja omituista vankikuolemien sarjaa.
Vastoin miehensä toivetta Scarpetta lähtee Georgian naisvankilaan haastattelemaan tuomittua seksuaalirikollista, jonka tytär murhasi puoli vuotta aikaisemmin hänen entisen työtoverinsa. Tapaaminen ei suju odotetusti, ja muutenkin Scarpettasta tuntuu, että jokin on hullusti. Tahtomattaan hän sotkeutuu sadistisen tappajan seittiin. Tutkimukset johtavat laajemmalle kuin Scarpetta olisi koskaan kuvitellut. Ehtiikö hän estää kammottavan terrori-iskun?
Patricia Cornwellin (s. 1956) dekkareita on ilmestynyt yli 35 maassa. Hänen Kay Scarpetta -hahmonsa palkittiin vuonna 1999 Sherlock Awardilla parhaana yhdysvaltalaisen kirjailijan luomana salapoliisina. Erityisen rakastettu Cornwell on Suomessa: yli viisitoista vuotta bestsellerlistojen kärjessä, reilusti yli miljoona myytyä kirjaa. Kay Scarpetta on aina yhtä tervetullut.

Paljaat luut.
Alkuteos: The bone bed, 2012.  Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2013.
ISBN 978-951-1-27348-6 (sid.)   Ilm. 9/2013.  

Elävät ja kuolleet muinaisjäänteet johdattavat Kay Scarpettan sairaan mielen jäljille.
Kay Scarpetta saa kammottavan viestin, joka liittyy arvostetun paleontologin katoamiseen Kanadassa sijaitsevilta argeologisilta kaivauksilta.  Kun Bostonin edustalta löytyy mereen upotettu ruumis, tapahtumat käynnistyvät vauhdilla.
Scarpettan FBI:lle työskentelevä mies tuntuu etäiseltä ja Marinollakin on salaisuuksia.  Lucy epäilee, että joku Scarpettan omasta väestä yrittää häiritä tämän työtä. Keneen Scarpetta voi luottaa?
Bestseller-listojen kärkinimen 20. Kay Scarpetta -romaani on taattua Cornwellia.

Huom!  Kirja ilmestyy myös sähkökirjana.

Tomuksi ja tuhkaksi.
Alkuteos: Dust, 2013.  Suom. Karri Rimpeläinen.
Otava 2014.
ISBN 978-951-1-28357-7 (sid.)   Ilm. 9/2014.

Murhatutkimukset johdattavat Kay Scarpettan muuntohuumeiden ja sotateknologian maailmaan. Kadoksissa olleen insinöörin ruumis löytyy maailman arvostetuimpiin lukeutuvan teknillisen alan oppilaitoksen MIT:n alueelta. Ruumista peittää tomu, jonka ultraviolettisäteet saavat hehkumaan räiskyvissä väreissä. Epäilykset kääntyvät Washingtonissa riehuneeseen sarjamurhaajaan. Profiloijana työskentelevä Kay Scarpettan aviomies arvelee, että tietyt tahot USA:n hallinnossa eivät edes halua murhaajan jäävän kiinni.
Kay Scarpetta jälkeen vauhdissa. Hienoa, kaikki Scarpetat on luettu ja myös tämä täytyy lukea.
21. Scarpetta-dekkari. Hieno saavutus. 
Huom!   Kirja ilmestyy myös sähkökirjana.

 



Judy Hammer & Andy Brazil -sarja


Herhiläispesä.
Alkuteos: Hornet's Nest, 1997. Suom. Ilkka Rekiaro
Otava 1998. (1. Hammer&West&Brazil).
ISBN 951-1-14945-8

Charlotten kaupunki kasvaa nopeasti, rikollisuus kukoistaa eikä poliisilaitos tahdo pysyä kasvavan työtaakkansa tasalla. Apulaispoliisipäällikkö Virginia West, hoikka ja kurvikas punapää, ei koskaan ole ollut naimisissa kuin työnsä kanssa. Hänellä on alaisinaan yli 300 rikostutkijaa, joille hän joutuu tavan takaa muistuttamaan, kuka on pomo. West pitää lehdistöä poliisin työtä häiritsevänä vihollisena. Siksi poliisipäällikkö Judy Hammerin komennus tuntuu hänestä varsin epämiellyttävältä. Westin on määrä siirtyä takaisin kenttätyöhön ja kuljettaa Charlotte Observerin 22-vuotiasta rikosreportteria Andy Brazilia mukanaan. Westin matkassa Andy Brazil kokee kesän, joka toteuttaa sekä hänen suurimmat unelmansa että pahimmat painajaisensa.

Etelän risti
Alkuteos: Southern Cross, 1998. Suom. Ilkka Rekiaro.
(2. Hammer&West&Brazil).
ISBN 951-1-15899-6 (sid.) Ilmestyminen maaliskuu 99.
U.p. Seven -sarjassa 2000.

Autovarkauksia, väkivaltaa, tihutekoja. Richmondin murhatilastot ovat
USA:n synkimmät, lapset tulevat kouluun ase repussaan, ja niin turistit
kuin keskustan asukkaat ja kauppaliikkeet ovat paenneet huumekauppiaiden
tieltä. Pahamaineiset rikosjengit värväävät jäsenensä suoraan koulun
penkiltä. Poliisipäällikkö Judy Hammer on siirtynyt Charlottesta Richmondiin ja
napannut mukaansa oikean kätensä Virginia Westin ja nuoren Andy Brazilin.
Onnistuuko Hammer siinä missä aiemmat poliisipäälliköt ovat kompuroineet?
2. Judy Hammer -dekkari, jatkoa Herhiläispesälle

Koiran virka.
Alkuteos: Isle of Dogs, 2001. Suom. Ilkka Rekiaro.
(3. Hammer&West&Brazil).
Otava 2002.
ISBN 951-1-17738-9 (sid.) Ilm. 1/2002.

Virginian osavaltio on kaaoksen partaalla: maantierosvot rellestävät, kuvernööri ajaa tiukkaa liikennekampanjaa, omapäinen saari julistaa sodan omaa osavaltiotaan vastaan ja muuan koira kaapataan. Poliisipäällikkö Judy Hammer koettaa saada tolkkua tilanteeseen, mutta ei ole aivan helppo suojella osavaltion asukkaita poliitikoilta ja päinvastoin. Hammer eksyy monesti kauas ongelmien ytimestä, vaikka hänen apunaan on terävä Andy Brazil.
Kolmas Judy Hammer -dekkari. Edelliset kirjat Herhiläispesä ja Etelän risti olivat virkistävää vaihtelua Scarpetta kirjojen välissä,.

Win Garano -sarja

Vaarassa.
Alkuteos: At risk, 2006. Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2006.
ISBN 951-1-21213-3 (sid.) 32,20 e. Ilm. 6/2006.

Kaunis ja älykäs piirisyyttäjä Monique Lamont on taitava
peluri lain ja politiikan kovassa pelissä.Hän on pannut
alulle hankkeen,jolla on tarkoitus kerätä varat uutta dna-
laboratoriota varten ja pönkittää samalla hänen nousujohteista uraansa. Vaarassa -hankkeen kansikuvapojaksi Lamont on valinnut rikostutkija Winston Garanon. Garano kieltäytyy jyrkästi.Julkisuus ei ole hänen heiniään,eikä se totisesti auta tavallisen rikostutkijan urakehitystä.Lamont ei ole kuitenkaan tottumaton suostuttelemaan,ja pian Garano huomaa olevansa pääsemättömissä hänen pelilaudallaan.
Vaarassa on uudenlaista Patricia Cornwellia. Rikostutkinnan taitava kuvaaja näyttää poliisityön laajemmassa ympäristössään,jossa määräävät politiikan suhdannevaihtelut,uutisia janoava media ja kaikkivaltias raha. Tarina on alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena New York Times Magazinen sunnuntainumerossa,jolla on yli viisi miljoonaa lukijaa.

Silminnäkijä.
Alkuteos: The front, 2008. Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2009.
ISBN 978-951-1-23003-8 (sid.)    3,40 e.   Ilm. 1/2009. 
Uusi p. 1/2010 Seven-pokkarina.

Kaunis, älykäs, rikas ja ärsyttävä piirisyyttäjä Monique Lamont on edistämässä uraansa uudella projektilla ja valjastaa apulaisekseen jumalaisen komean puoliverisen poliisin Winston Garanon. Lamont uskoo, että vuonna 1962 tapahtuneen sokean brittinaisen murhan takana on sarjamurhaaja nimeltä Bostonin kuristaja. Median kiinnostus on taattu, ja myös Scotland Yard haluaa osallistua tutkimuksiin. Mikä olisikaan parempi kimmoke Lamontin poliittiselle uralle kuin ratkaisemattomaksi leimattu kansainvälinen rikosjuttu?
Jatkoa syksyllä 2006 suomeksi ilmestyneelle Vaarassa -trillerille.  Piirisyyttäjä Monique Lamont käy taas selvittämättömän murhan kimppuun näyttääkseen kyntensä. Vaarassa-trillerin tapaan  Cornwell kirjoitti Silminnäkijän jatkokertomukseksi, joka ilmestyi The Timesissä keväällä 2008.

Muut kirjat

Murhamiehen muotokuva : Viiltäjä-Jack - tapaus selvitetty.
Alkuteos: Portrait of a Killer : Jack the Ripper Case Closed, 2002.
Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2003.
ISBN 951-1-18854-2 (sid.) 30,60 e. Ilm. 6/2003.
5. p. Loisto -pokkari 2004.

Lontoon Whitechapel vuonna 1888. Ainakin seitsemän naista murhataan raa'asti.
Paniikki leviää koko East Endiin. Murhaajaa aletaan kutsua Viiltäjä-Jackiksi, mutta häntä ei koskaan saada kiinni. Satakolmetoista vuonna myöhemmin rikoskirjailija Patricia Cornwell alkaa tutkia maailman kuuluisimman sarjamurhaajan arvoitusta. Hän soveltaa todistusaineistoon ensimmäistä kertaa nykyaikaisen rikostekniikan menetelmiä - ja esittää vakuuttavia todisteita siitä, kuka todella oli Viiltäjä-Jack: maaimankuulu taiteilija Walter Sickert.


Artikkeleita ja kirjallisuutta

Arvas, Paula: Maailma on pelottava paikka : Patricia Cornwell Suomessa.
Ruumiin kulttuuri 1997:2.
MM. Cornwellin haastattelu. Erinomainen artikkeli.

Vastakkaine hyvät ja pahat poikkeusyksilöt : Cornwellin rikoskirjojen
sankari ei ole dekkari vaan oikeuslääkäri. (Patricia Cornwell).
Haastateltu Leena Lehtolaista.
Pohjolan Sanomat 8.4.2000. STT.

Koskinen, Liisa: P.D. Cornwell - kliininen ja kiinnostaa.
Ruumiin kulttuuri 1992:1

Toivola, Lea: Menestynyt nainen vastaan syrjäytynyt mies.
Ruumiin kulttuuri 1996:1

Kirstilä, Pentti: Tekniikkalaji (Cornwell ja Mankell).
Ruumiin kulttuuri 1997:4.

Koskela, Lasse: PatriciaCornwell.
Teoksessa: Ulkomaisia nykykertojia 1.Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa.
BTJ Kirjastopalvelu, 1998.

Saine, Reetta:Kirjattu ruumis eli ruumiillisuuden kuvaus
Patricia D. Cornwellin dekkarissa Ruumistarha
Teoksessa: Murha pukee naista. KSL 1998. ss. 319-339

Sistonen, Miia: Kirjailija Patricia Cornwell : rikas, kuuluisa ja yksinäinen
Anna 1997, nro 13-14, s. 12-14, 168

Kauranen, Anja: Äärimmäistä pahaa etsimässä.
Suomen kuvalehti, 1997, nro 13-14, s. 62-65.

Ahonen, Erik: Kirjailija tulikin ilmna turvamiehiä : Kay Scarpettan luoja,
kotimaassaan ahdisteltu miljonäärikirjailija Patricia Cornwell otti Helsingissä rennosti.
Aamulehti 18.3.1997.

Lilja, Kimmo: Rikostutkimus saa ruumiit puhumaat : Patricia Cornwell tietää mistä
kirjoittaa.
Turun Sanomat 18.3.1997.

Kettunen, Keijo: Ruumishuoneen sankari ja ihmispedot : Patricia Cornwell
pitää arvossa uhrin näkökulmaa ja tosiasioita.
Helsingin Sanomat 18.3.1997.

Allen-Mills, Tony: Todellisuus on taas taruakin oudompaa : dekkarikirjailija
Patricia Cornwell on huippusuosittu, yksityisyyttään varjeleva ja nyt myös
lesbohuhujen riepottelema; kirjojen tapahtumille etsitään nyt tosissaan vastineita
oikeasta elämästä.
Aamulehti 11.8.1996.




Arvosteluja

Mitä jäljelle jää, 1993. (All that Remains, 1992).
Ruumiin kulttuuri 1993:2. Risto Hannula.

Post mortem, 1994. (Post Mortem, 1990).
Ruumiin kulttuuri 1994:2. Liisi Huhtala.

Ruumiin todistus, 1994. (Body of Evidence, 1991).
Ruumiin kulttuuri 1995:2. Juha Koskisuu.

Julma ja tavaton, 1995 (Cruel and Unusual, 1993)
Ruumiin kulttuuri 1996:2. Johanna Matero.

Köyhien kalmisto, 1996. (From Potter's Field, 1995).
Kaltio 1996, nro 5, s. 180
Ruumiin kulttuuri 1996:4. Outi Karemaa.

Ruumistarha, 1996. (The Body Farm, 1994).
Kaltio 1996, nro 5 s. 180
Ruumiin kulttuuri 1996:3. Sirpa Bitter.

Ansaittu kuolema, 1997 (Cause of Death, 1996)
Ruumin kulttuuri. 1997:4. Antti Turunen.
Keskisuomalainen 19.4.98. Arv.: Ulla Ekman-Salokangas.
Pohjolan Sanomat 01.1.99. Arv.: Kari Heino..

Luonnoton surmaaja, 1998. (Unnatural Exposure, 1997).
Aamulehti 9.1.99. Ari Haasio.
Kirjakatsaus-lehti ja Kirjakatsaus nettilehti/joulukuu 1998. Arv.: Ari Haasio
Kaleva 28.1.99. Arv.: Timo Kukkola
Keskisuomalainen 8.12.98. Arv.: Ulla Ekman-Salokangas (?).
Pohjolan Sanomat 10.1.99. Arv.: Kari Heino.
Ruumiin kulttuuri 1998:4. Pertti Vuorinen.

Herhiläispesä, 1998. (Hornet's Nest, 1996).
Helsingin Sanomat 18.2.98. Keijo Kettunen.
Kaleva 16.8.98. Arv.: Jukka Ukkola.
Kansan Uuutiset 30.4.98. Arv.: Hannu Hurme.
Keskisuomalainen 19.4.98. Arv.: Ulla Ekman-Salokangas.
Ruumiin kulttuuri 1998:2. Kyösti Salovaara.
Suomen kuvalehti 1998, nro 19, sivu 78-79.

Mustalla merkitty. Otava 2000.
Aamulehti 3.12.00. Ari Haasio.
Helsingin Sanomat 15.11.2000 Putte Wilhelmsson.
Kaleva 17.10.00. Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 10.11.00. Hannu Hurme.
Keskisuomalainen 24.9.00. Ulla Ekman-Salokangas.
Lapin Kansa 10.3.01. Tapion Nevala.
Ruumiin kulttuuri 1/2001. Risto Raitio.

Etelän risti, 1999. (Southern Cross, 1998).
HS 24.3.99. Arv.: Keijo Kettunen.
Ruumiin kulttuuri 1999:2. Heikki Kaskimies.

Syttymispiste, 1999. (Point of Origin, 1998).
Kansan Uutiset 17.12.99. Hannu Hurme.
Lukufiilis 1/2000. Johanna Metsäpelto.
Ruumiin kulttuuri 4/99. Pekka Turunen.

Viimeinen piiri. Otava 2001.
Helsingin Sanomat 13.10.01. Mika Hannula.
Kaleva 27.4.02. Jaakko Puolimatka.
Keskisuomalainen 10.10.01. Johanna Rossi.
Kansan Uutiset 9.11.01. Hannu Hurme.
Lapin Kansa 14.10.01. Tapio Nevala.
Ruumiin kulttuuri 4/2001. Kirsi Luukkanen.

Murhamiehen muotokuva. Otava 2003.
Helsingin Sanomat 20.12.2003. Tommi Aitio.

Raatokärpänen. Otava 2003.
Helsingin Sanomat 25.2.2004. Tommi Aitio.
Ruumiin kulttuuri 4/2003. Elisa Paavola.

Pahan jäljillä. Otava 2004.
Ruumiin kulttuuri 1/2005. Jarkko Karppinen.
Uusi nainen 7/2004. Maria Loikkanen.


Internet

Patricia Cornwell -kotisivu
Penguin Putnam Inc Online - Patricia Cornwell

The Naked Truth About Scarpetta
BBC 5 Live : Ian Payne talks with Patricia Cornwell
Ian Payne talks to Patricia Cornwell, an author who is one of the literary
phenomenons of the '90s. Kuuntele haastattelu tai lataa omalle koneelle.

Virginia Institute of the Forensic Science Medicine
(Virginian oikeuslääketieteellinen instituutti).
APVA - Association for the Preservation of Virginia Antiquities

Daily Press : Author digs into Jamestown
Jamestown Rediscovery

Jamestown Island
Amazon.com - Patricia Conrnwell






Tornion kaupunginkirjasto

©2014 Terttu Uusimaa