Etusivu | Tornio-info | Tornio-info | Päätöksenteko, hallinto ja organisaatio | Asiointi ja yhteystiedot | Kartta | Intranet
Tornion kaupunki - Grangé, Jean-Christophe
 
DekkariNetti
Etusivu Dekkarivuodet Kirjailijat
Sarjat
Artikkelit
Uutiset
Linkit
Käsikirjasto

Jean-Christophe Grangé

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Syyskuussa 2009 ilmestyi Jean-Christophe Grangélta neljäs suomennettu dekkari Viattomien veljeskunta (Miserere, 2008).

Jean-Christophe Grangélta ilmestyi syyskuussa
2006 kolmas suomennos Sutten valtakunta.

Jean-Christophe Grangén ensimmäisestä suomennoksesta Purppuravirrat (suom. 1999) kirjasta on valmistunut elokuva v. 2004.
Elokuva on nähty myös Suomessa.
Myös kolmannesta suomennoksesta Sutten valtakunta (suom. 2006) on tehty elokuva.

Jean- Christophe Grangén
suomalainen kustantaja on WSOY


Jean-Christophe Grangé.



Tornion kaupunginkirjasto
Aineistohaku ja varaukset


Elämä

Jean-Christophe Grangé on syntynyt 1961 Pariisissa. Hän paitsi kirjailija myös journalisti, joka kirjoittaa eri sanomalehtiin ja aikakauslehtiin, mm. Paris-Matchiin.
Purppuravirrat (suom. 1999) on Grangén kansainvälinen läpimurtoromaani.
Ranskalainen kirjailija ja journalisti Jean-Christophe Grangé (s. 1961 Pariisissa) on taitava juonenkuljettaja ja jännityksen luoja, jota on verrattu muun muassa Patricia Cornwelliin, Mary Higgins Clarkiin ja Thomas Harrisiin. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa Purppuravirrat (suom. 1999) sai RTL-Lire-palkinnon ja Inter-palkinnon 1998. Sitä on myyty Ranskassa yli puoli miljoonaa kappaletta. Ainakin kahdesta Grangén kirjasta (Purppuravirrat ja Sutten valtakunta) on tehty elokuva.


Teokset

Rikosromaanit

Le vol des cigognes, 1994. (suom. Haikaroiden arvoitus, 2001).
Les Rivières pourpres, 1998. (suom. Purppuravirrat, 1999).
L'empire des loups, 2003. (suom. Sutten valtakunta, 2006).
Miserere, 2008. (suom. Viattomien veljeskunta, 2009).

Suomennokset


Purppuravirrat.
Alkuteos: Les Rivières pourpres, 1998. Suom. Ville Keynäs.
WSOY 1999.
ISBN 951-0-23798 (sid.). Ovh 152,-. Ilm. 8/1999.

Pierre Niémans on kokenut pariisilainen rikoskomisario, kovaotteinen suoran
toiminnan mies. Karim Abdouf taas on nuori poliisi, joka on oppinut ammatistaan
vähintään yhtä paljon poikien rikosllisjengissä kuin myöhemmin poliisikoulussa.
Niémans komennetaan Alppien juurella sijaitsevaan yliopistokaupunkiin, joka
tunnetaan tasokkaista opiskelijoistaan. Jäätikön läheltä on löytynyt sikiöasennossa
makaava, sivottu ruumis. Harkitun raaka surma tuntuu viittaavan mielipuoleen
tappajaan.
Samaan aikaan Karim Abdouf selvittää toisaalla lapsen haudan häpäisyä. Rikokset
tuntuvat ensin erillisiltä, mutta tutkimusten edetessä Niémans ja Abdouf yhdistävät
voimansa. Lakia ja oikeaoppisia työtapoja ei kovinkaan kirjaimellisesti nouateta,
kun kaksikko suunnistaa tappajan jäljille - tappajan, jolle yksi verityö ei riitä.
Ranskalainen Grangé on uusi tuttavuus, häntä on verrattu Patricia Cornwelliin,
Mary Higgins Clarkiin ja Thomas Harrisiin.
-------
Jean Gristophe Grangen Purppuravirrat oli yllättävän hyvä dekkari. Heti alusta kirja tempaisi mukaansa ja jännite ja yllätykselliset tapahtumat pitivät otteessaan
loppuun saakka. Grangen kirjan päähenkilöt Pierre Niémans ja Karim Abdoulf ovat kiinnostavia ja elävän oloisia ihmisiä. Kumpikaan eivät ole pyhimyksiä; heillä on
hyvät ja huonot puolensa. Tärkeintä kuitenkin löytää totuus.
Grange osaa punoa juonta ja kertoa tarinaa loistavasti, kirjan parissa ikävä ei tule,
sitä on suorastaan vaikea laskea käsistä edes hetkeksi. Aiheesta ei kertakaikkiaan
voi sanoa enempää kuin edellä on sanottu, se pilaisi lukunautinnon. Minusta ainakin
oli viehättävää, että en aluksi tiennyt kirjasta juuri mitään. Kirjan kansi voi vierottaa
joitakin lukijoita ja se on sääli, tämä ei ole kutenkaan mikään jäätikköseikkailuromaani vaan kunnon jännäri. Toivottavasti kuulemme aikanaan lisää Grangesta.
Purppuravirrat on saanut Ranskassa RTL-Lire -palkinnon 1998. On hienoa, että
saadaan myös eurooppalaista dekkaria suomeksi.

Haikaroiden arvoitus.
Alkuteos: Le vol des cigognes, 1994. Suom. Ville Keynäs.
WSOY 2001.
ISBN 951-0-26007-X (sid.). 162,-. Ilmestyy 9/2001.

Lintuharrastaja Max Böhm tarkkailee haikaroiden muuttoa ja huomaa, ettei osa linnuista enää palaakaan Afrikasta Eurooppaan. Mihin ne katoavat? Max palkkaa avustajakseen nuoren Louisin, mutta kun Louis menee tapaamaan Maxia, hän löytää tämän kuolleena. Ruumiinavaus paljastaa odottamattoman seikan: Maxille on tehty sydämensiirto 1970-luvulla, jolloin hän työskenteli Afrikassa hirmuvaltias Bokassan neuvonantajana.
Tutkimukset vievät Louisin Bulgarian mustalaisten pariin, Israeliin ja Keski-Afrikkaan, jossa Bokassan diktatuurin tuhot vieläkin näkyvät. Joka paikassa hän törmää kammottaviin rikoksiin, joilla on yhteys haikaroiden muuttoreittiin. Samalla hänen on pakko kohdata oma torjuttu menneisyytensä ja ihmisen pimeä puoli.
Toinen suomennos Grangélta. Purrppuravirrat -jännäri ilmestyi suomeksi 1999
ja kirjasta tehty elokuva saapuu Suomeen toukokuussa 2001.

Sutten valtakunta.
Alkuteos: L'empire des loups. Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen.
WSOY 2006.
ISBN 951-0-32014-5 (sid.) 32 e. Ilm. 9/2006.

Eräänä aamuna pariisitar Anna Heymes ei tunnista omaa miestään. Häntä alkavat piinata muistikatkokset ja kammottavat harhanäyt. Anna pelkää tulevansa hulluksi ja hakeutuu tunnetun psykiatrin Mathilde Wilcraun hoitoon.
Samaan aikaan poliisi Paul Nerteaux metsästää sarjamurhaajaa, jonka uhreiksi on joutunut jo kolme naista. Tutkimukset vievät Paulin Pariisin maahanmuuttajien kortteleihin, joissa kuohuu tyynen pinnan alla. Täällä vallitsevat mafian lait, ja kaikki keinot ovat sallitut. Oppaakseen Paul saa poliisikonkari Jean-Louis Schifferin, joka tuntee maahanmuuttajien paikat kuin omat taskunsa. Odottamattomat tapahtumat tuovat Annan ja poliisit yhteen, ja vähitellen Anna voi alkaa koota muistinsa palasia. Onko hänen kauhunäkyjensä ja murhien välillä jokin yhteys?
Sutten valtakunta on kuumeinen jännäri, joka vie lukijan matkalle kansainvälisen rikollisliigan toimintaan ja ihmismielen synkimpiin sopukoihin. Romaanista on valmistunut elokuva, jonka pääosassa nähdään Jean Reno. Myös Grangén Purppuravirrat on ollut suosittu elokuvaversiona.
Kolmas suomennos Grangelta. Aikaisemmin ilmestyneet Purppuravirrat (1999) ja Haikaroiden arvoitus (2001).

Viattomien veljeskunta.
Alkuteos: Miserere, 2008.  Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen.
WSOY 2009.
ISBN 978-951-0-35387-5 (sid.)  36 e.   Ilm. 9/2009.  

Kokenut ja karski Lionel Kasdan hälytetään paikalle, kun pariisilaisesta kirkosta löytyy ruumis. Poikakuoron johtaja Willy Goetz on murhattu hätkähdyttävän raa’asti. Ainoa johtolanka on verinen kengänjälki kokoa 36. Onko silminnäkijänä ollut lapsi – vai onko tappaja lapsi? Kasdan palaa halusta selvittää surman, vaikka on jo jättänyt poliisin työt.
Murhaa alkaa tutkia myös Cédric Volokine, nuori venäläissyntyinen poliisi. Volo on huumevieroituksessa käyvä, virastaan hyllytetty hurjapää, komea kuin rocklaulaja. Urkintataitonsa tämä tietokonevirtuoosi on hankkinut hakkerien opissa.
Kasdan ja Volo ovat luonteeltaan hyvin erilaiset, mutta molemmat ovat huippuälykkäitä ja sisukkaita. Väliäkö sillä, ettei kumpikaan ole virallisesti poliisin työssä – yhdessä he alkavat penkoa kuoronjohtajan taustaa. Vyyhti kätkee lasten katoamisia, tieteellisiä kokeita, kidutusta, kuolemaa – ja musiikkia. Miten painajaiseen liittyy Allegrin taivaallisen kaunis sävellys Miserere?
Neljäs suomennos ranskalaiselta Grangélta.


Artikkeleita ja kirjallisuutta



Arvosteluja


Purppuravirrat. WSOY 1999.
Helsingin Sanomat 29.4.2000. Keijo Kettunen.
Kaleva 12.11.99. Jukka Ukkola.
Kaleva 23.7.00. Timo Kukkola.
Kansan Uutiset 17.12.99. Kai Hirvasnoro.
Lapin Kansa 14.3.00. Tapio Nevala.
Ruumiin kulttuuri 4/99. Kyösti Salovaara.
Turun Sanomat 19.12.99. Seppo Lehtinen.

Haikaroiden arvoitus. WSOY 2001.
Helsingin Sanomat 4.1.02 Keijo Kettunen.
Kansan Uutiset 9.11.01. Hannu Hurme.
Ruumiin kulttuuri 1/2002. Tero Koistinen.

Internet

Jean-Christophe Grangé.





Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset

©2008 Terttu Uusimaa