Maapallon muotoa mittailleen tutkimusmatkailija Maupertuisin tukikohtana toimi pieni, vauras ja piinaavan kylmä Tornio

Maapallon muotoa mittailleen tutkimusmatkailija Maupertuisin tukikohtana toimi pieni, vauras ja piinaavan kylmä Tornio

Tornio tuli laajempaan kansainväliseen tietoisuuteen ranskalaisen tutkimusmatkailijan Pierre Louis Moreau de Maupertuisin ansiosta, kun maapallomme muoto määriteltiin 1700-luvulla lopullisesti Tornionjokilaaksossa Suomen Lapissa Tornionjokilaaksossa. Tornio toimi ranskalaisen tutkimusryhmän tukikohtana.

Teksti: Ulla-Maria Johansen

Maapallomme napojen muodon määrittämiseksi Ranskan kuninkaallinen tiedeakatemia lähetti vuonna 1736 Suomen Lappiin Ruotsi-Suomen silloisen kuninkaan Fredrik I:n suostumuksella asteenmittaajia, joiden tekemä tutkimusmatka on jatkuvasti muistelemisen arvoinen, erityisesti näin Tornion 400-vuotisjuhlavuonna. Tutkimuksia Suomessa johti astronomi, matemaatikko, fyysikko ja filosofi Pierre-Louis Moreau de Maupertuis ja Ecuadorissa astronomi ja fyysikko Charles Marie de la Condomine. Tornio toimi Tornionjokilaaksossa tehtyjen mittausten tukikohtana, ja Maupertuis määritteli myös ensimmäisenä Tornion kaupungin täsmällisen sijainnin suhteessa Pohjoisnapaan.

Pierre-Louis Moreau de Maupertuis 1698-1759, Royal Danish Library, Tanskan kuninkaallinen kirjasto, Kööpenhamina, taiteilija tuntematon.

Ranskan kuninkaallisen tiedeakatemian Academie Royale Sciencesin jäsen Pierre-Louise Moreau de Maupertuis valitsi Suomen Lapin tutkimuspaikaksi etsiessään vastausta kysymykseen, onko maapallomme navoiltaan pyöreä vai vähän litistynyt kuten Isaac Newton oli väittänyt. Kysymyksessä oli siis Newtonin hypoteesin empiirinen toteennäyttäminen. Suomen Lappi valittiin tutkimuspaikaksi sen soveltuvuuden ja toisaalta muun muassa sen tietämyksen pohjalta, jota ranskalainen tutkimusmatkailija Aubry de la Motraye oli aikaisemmin välittänyt Pohjois-Suomen olosuhteista. Tiedolla maapallon napojen muodosta oli suuri tieteellinen merkitys ja suuri käytännön merkitys ennen kaikkea merenkulkijoille, joilla täytyi olla käytettävissään luotettavat kartat.

Maupertuis tuli siis pohjoiseen kuningas Ludvig XV:n lähettämänä tehtävänään suorittaa mittauksia Napapiirin lähellä toisen ranskalaisen tutkimusryhmän suorittaessa astronomi ja fyysikko Charles Marie de La Condominen johdolla vastaavia tutkimuksia toisella puolella maapalloa, Ecuadorissa, Mitad del Mundossa, lähellä päiväntasaajaa.

Mittauspisteitä Torniosta aina Kittisvaaralle asti

Maupertuis ja hänen tutkijakollegansa Charles Etienne Louis Camus, Alexis Claude Clairaut, Pierre-Charles d Le Monnier ja Abbe Reginald Outhier saivat merkittävää paikallista apua Uppsalan Yliopiston astronomian professorilta Anders Celsiukselta, joka oli mittauksissa mukana koko ajan. Matkanteko oli vaikeaa. Maupertuis matkusti kollegoineen Tukholmasta Tornioon hevosvaunuilla, kun taas tutkimuskalusto ja palveluskunta tulivat meriteitse laivalla.

Tornion kaupunki ja Suensaari vuonna 1736. Vasemmalla, lahden toisella puolella tilat Nära ja Granvig ja niiden välissä riveittäin torniolaisten kesänavettoja. Alhaalla rannalla Haapaniemen tila ja oikeassa kulmassa Pirkkiön kirkko, R. Outhierin karttapiirroksena teoksessa Journal d´un voyage au Nord, en 1736 et 1737, Paris 1744, kuvattu ruotsalaisesta käännöksestä Journal från en resa i Norden 1736-1737, Luleå 1982.

Mittausasemien ja havainto- eli signaaliasemien rakentaminen pääsi käynnistymään heinäkuussa 1736 Länsi-Pohjanmaan/Västerbottenin sotilasrykmentin suomalaisten sotilaiden avulla. Suomi oli tuolloin osa Ruotsin kuningaskuntaa, ja juuri suomalaisten sotilaiden apu tutkimusryhmälle oli korvaamattoman tärkeää.

Pierre-Louis Moreau de Maupertuisin tutkimusryhmän mittauspaikat, havaintoasemat ja reitit Torniosta Kittisvaaralle, R Outhierin piirroksena teoksessa Journal d´un voyage au Nord, en 1736 et 1737, Paris 1744, kuvattu ruotsalaisesta käännöksestä Journal från en resa i Norden 1736-1737, Luleå 1982

Suomalaiset ja ranskalaiset raivasivat vaarojen ja tuntureiden huippuja puista puhtaaksi suurella alueella Lappia aina Torniosta Kittisvaaralle. Työtä tehtiin hyttysten kiusaamina upottavissa soissa ja lävitsepääsemättömissä korvissa. Signaaliasemat rakennettiin karsituista puunrungoista. Kauaksi näkyviä, vaaleita runkoröykkiöitä nousi vähitellen Nivavaaralle, Kaakamavaaralle, Huitaperille, Luppioon, Aavasaksalle, Poiki-Torniin, Horilankeroon, Niemivaaralle, Pullinkiin, Pelloon ja Kittisvaaralle. Torniossa vanha kuningatar Hedvig Elenonoran kirkon torni toimi omana signaaliasemanaan, joten sinne ei tarvinnut mitään rakentaa. Maupertuisin tutkijaryhmä määritteli myös ensimmäistä kertaa Tornion luotettavan sijainnin suhteessa Pohjoisnapaan; 65 astetta, 50 minuuttia ja 50 sekuntia.

Maupertuis oli kollegoineen luonnollisesti ensimmäisiä varsinaisia turisteja sekä Aavasaksalla että monilla muilla paikkakunnilla Lapissa. Mittaus- ja havaintoasemien valmistuttua tutkijaryhmä alkoi sitten matkata niiden väliä ja mitata etäisyyksiä ja kulmia tähtiin kuten Venukseen ja Pohjantähteen sekä verrata tuloksia aikaisemmin Ranskassa saatuihin tutkimustuloksiin. Tutkijoiden oli raahattava mukanaan painavaa tutkimuskalustoa ja instrumentteja tunturilta toiselle maapallon muodon määrittämiseksi. Voidakseen mitata ”Meridiaanin arkin”, eli pituusasteen kallistuman Kittisvaaran ja Tornion välillä, tähtien etäisyydellä maasta mitattuna, ranskalaisten oli rakennettava erikoisinstrumentteja.

Suomen mittauksia varten rakennettiinkin Lontoossa yhdeksän jalan säteen omaava Grahamin sektori Royal Societyn eli Kuninkaallisen Tiedeakatemian toimesta ja George Graham hioi siihen linssit henkilökohtaisesti itse. Tämä laite oli 20 jalkaa eli 6,2 metriä korkea pyramidi, jota ranskalaiset sitten raahasivat perässään Lapissa Torniosta Kittisvaaralle ja takaisin. Kittisvaaralle oli rakennettu jopa kaksi observatoriota, joista toisessa oli Grahamin sektori ja toisessa kahden jalan säteen omaava kvadrantti, Grahamin kello ja Grahamin teleskooppi, jota voitiin liikutella horisontaalisesti. Kaluston kuljetukset olivat erittäin vaativia. Kesäajan logistisista haasteista kertoo esimerkiksi se, että pelkästään sektorin kuljetuksiin tarvittiin kolme venettä, ja kaikkiaan tutkimusryhmän käytössä oli ollut 15 venettä.

Kylmyys piinasi, konjakkikin jäätyi

Suomalaisten sotilaiden ohella paikalliset saamelaiset olivat tutkijoille suureksi avuksi. ”He toivat meille ruokaa, lihaa ja kalaa,” kertoo Maupertuis. ”Porot olivat myös tarpeen raskaan kaluston kuljetuksissa helppopääsyisemmille huipuille”, hän kertoo. ”Saamelaiset olivat tehneet myös suuren nuotion, missä me kävimme silloin tällöin lämmittelemässä, mutta kylmyys oli niin äärimmmäisen kova, ettei nuotion lämpö säilynyt kauaa. Reaumurin Mecurial-lämpömittarit, jotka Pariisin suurten pakkasten aikaan vuonna 1709 putosivat 14 asteeseen jäätymispisteen alapuolelle, osoittivat nyt 37 miinusastetta,” kirjoittaa Maupertuis. Tutkimusryhmästä osa vietti joulut Suomen Lapissa Aavasaksan ja Kittilän maisemissa raskaita instrumenttejaan raahaten ja mittauksia tehden. ”Kylmyys oli niin valtava, että aina kun yritimme maistaa vähän brandyä, ainutta mikä pysyi jäätymättä nestemäisessä muodossa, niin huulemme tarttuivat kuppiin kiinni ja tulivat verisiksi,” kertoo Maupertuis. Matka Tornioon sujui pulkkakyydissä, ja Maupertuisin saapuessa Tornioon 30.12. (juliaanisen kalenterin mukaan) kaupungin talot olivat kinosten peittämiä.

Osa ryhmästä oli viettänyt joulunsa Torniossa, ja Tornion kylmyydestä taas kertoo retkikunnan ”valokuvaaja”, piirtäjä, tiedemies ja pappi Reginaud Outhier, jonka mukaan miinusasteita oli 33, ja konjakkipullo jäätyi lämmittämättömässä huoneessa pöydälle. Outhierin mukaan torniolaiset viettivät joulua virsiä ja joululauluja laulaen ja sisätiloissa pysytellen. Tornio toimi tutkimusryhmän tukikohtana. Sinne tuli Tukholman kautta kerran viikossa posti ja tutkimusretkikunnan täydennykset, ja Torniossa tutkimusryhmällä oli myös mahdollisuus elää seurapiirielämää tutkimusten välillä. Ranskalaisia isännöivät muun muassa Tornion pormestari Henrik Pipping Näran tilalla, kirkkoherra Abraham Fougt pappilassaan ja Länsi-Pohjanmaan/Västerbottenin rykmentin everstiluutnantti Carl Magnus Du Rietz Haapaniemen tilalla.

Torniolainen vierashuone pystytakkoineen vuonna 1736. Lähde: Reginaud Outhierin piirros teoksessa JOurnal d´un voyage au Nord en 1736 et 1737, Paris 1744. Kuvattu ruotsinnoksesta Journal från en resa i Norden 1736-1737, Luleå 1982.

Torniolaistalojen arkkitehtuuri teki vaikutuksen ranskalaisiin

Tornio oli tuohon aikaan pieni, noin 70 talon kaupunki, kolme katua pohjois-eteläsuunnassa ja 14 poikkikatua. Kaikki talot oli puusta, myös kirkko, jossa jumalanpalvelukset toimitettiin ruotsiksi. Björkön saarella oli toinen kirkko, kivikirkko, jossa jumalanpalvelukset toimitettiin suomeksi.

Torniolaistalojen arkkitehtuuri ja tekniset ratkaisut tekivät ranskalaisiin vaikutuksen. Neliskulmaiseen pihapiiriin oli rakennettu sekä suuret asuinsijat vierashuoneineen että karjatilat, samoin aitat, varastotja muut tarvittavat rakennukset. Elintarvikkeiden varastointiin kaupunkilaisilla oli vielä erillisiä aittoja määrättyihin osiin kaupunkia keskitettyinä. Torniolaistalojen suuret, varaavat avotakat joihin polttopuut asetettiin pystyyn olivat myös tehokkuudessaan ranskalaisille hämmästyksen kohde. Outhier kertoo lämpötilan kohonneen 36 asteeseen, kun uuninpelti suljettiin, ja ikkunalla ollut talikynttilä oli sulanut ja taipunut kasaan. Kaupunkilaistalot ja maatalot olivat hänen mukaansa olleet tuohion aikaan hyvin samanlaisia. Torniolaisessa kaupunkiarkkitehtuurissa keittiön uuni oli usein samassa hormissa leivinuunin kanssa ja lisänä oli usein vielä paloviinapannu viljasta valmistettavaa viinaa varten, kertoo Outhier. Kaupunkilaisten lehmät olivat kesät laitumella Mattilan puoleisella rannalla kesänavetoilla, ja sinne soutivat päivittäin kaupunkilaisemännät ja palvelusväki lypsämään lehmiään. Lehmät olivat pienikokoisia ja valkoisia eikä niillä ollut sarvia, kertoo Outhier.

Myös sen aikaisista varallisuuseroista kertoo Outhier ihmetellen, kuinka monilla Tornion alueen asukkailla ja talonpojilla oli hopealusikat, kupit ja suuria hopeakulhoja, siis esineistöä, joka vähemmän varakkailla oli puusta.

Torniolainen aitta-/varastorakennus 1736, lumi-/aurinkosuoja sekä äestysaura. Lähde: Reginaud Outhierin piirros teoksessa JOurnal d´un voyage au Nord en 1736 et 1737, Paris 1744. Kuvattu ruotsinnoksesta Journal från en resa i Norden 1736-1737, Luleå 1982.

Lampaanveri olikin punaviiniä

Maupertuisin piirtäjä Outhier osallistui myös muiden retkikunnan jäsenten kanssa Torniossa suurille päivällisille eri isäntien ja emäntien luona ja hän kertoo, että torniolaiset maustavat kaiken lihan sokerilla ja safraanilla, ingefäärillä, sitruunalla ja appelsiininraasteella ja laittavat kaikkeen leipään kuminaa. Tornion satamaan vuonna 1736-1737 kaupunkilaisten tarpeisiin tulleista lasteista Outhier huomioi muun muassa riisin ja appelsiinit. Tavallinen juoma on olut, ja torniolainen olut on erittäin hyvää, hän kertoo. Torniosta löytyy Outhierin mukaan myös valkoviiniä nimeltä Vin du Picardon, joka maistuu Vin de Frontignanilta, mutta on miedompaa. Kaikkia punaviinejä kutsutaan nimellä Vin de Pontacte, ja maaseudulla punaviini on monille tuntematon. Outhier kertoo, että kun he olivat maastossa juoneet aterian yhteydessä punaviiniä, niin talonpojat luulivat heidän juoneen ostamaansa lampaan verta.

Outhier on äärimmäisen kiinnostunut pohjoisen marjoista, lakoista, puolukoista, mesimarjoista ja mustikoista, joita hän kertoo olevan kahta eri lajia, samoin muista Lapin antimista, joita vaihdetaan erityisesti Jukkasjärven markkinoilla. Torniolaiset vaihtavat siellä saamelaisten kanssa mm. paloviinaa ja siirappia kuivattuun kalaan ja poronlihaan, hän kertoo. Samoin hän kertoo sieltä ostettavan erivärisiä ketunnahkoja sekä karhun, näädän ja kärpän nahkoja.

Tehtävä suoritettu – maapallon muoto varmistuu

Vuoden kestäneiden tutkimusten aikana Maupertuisin retkikunnasta oli tullut osa Tornion kaupungin elämää, ja heidän lähtönsä kesäkuussa 1737 aiheutti varmasti melkoisen tyhjiön.

Äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa suoritetut mittaukset oli kuitenkin saatettu päätökseen kesällä 1737 ja Pierre-Louis Moreau de Maupertuis saattoi kollegoineen tyydytyksellä todeta, että maapallo on pyöreä, mutta navaltaan litteä. Astronomi ja fyysikko Charles Marie de La Condominen tutkimusryhmä Mitad del Mundossa nykyisessä Equadorissa päätyi samaan johtopäätökseen ja maapallon muoto oli näin lopullisesti määritelty.

Pierre-Louis Moreau de Maupertuisin tutkimusryhmä pakkasi raskaan, lukemattomia instrumentteja käsittävän kalustonsa ja suuntasi kohti Tukholmaa. Kalusto siirtyi laivakyydillä Tukoholmaan ja retkiokunta itse matkasi hevoskyydillä ja vaunuilla maitse.

Pierre-Louis Moreau de Maupertuis tutkimusraportin « La figure de terra déterminée par les observations» ensimmäisen ranskankielisen painoksen kansi, De L`Imprimerie Royale, Paris 1738, kuvattu Hachette Livren (BnF) uusimmasta painoksesta « La figure de la terre, déterminée, Paris 2018.

Suomen Lapissa tekemänsä havainnot Maupertuis julkaisi tutkimusraportissa nimeltä ”La figure de la terre”, jonka hän julkisti Lontoossa Royal Academy of Science, Kuninkaallisessa Tiedeakatemiassa 13.11.1737 pitämässään esitelmässä, johon varmasti myös tuolloin jo edesmennyt Isaac Newton olisi ollut äärimmäisen tyytyväinen. Yksi Euroopan tutkimusmatkailun huomattavimmista matkoista oli saatu päätökseen.

Juttu on osa Tornion 400-vuotisjuhlavuoden sisältöä. Yksi juhlavuoden teemoista on ”Lapin vanhin – 400 vuotta historiaa ja tarinoita”.

Lähteitä

Pierre-Louis Moreau de Maupertuis: «La figure de la terre déterminée par les obsevations», Paris 1738, uusin painos on Hachette Livre BNF kustantamolta, Pariisi, 2018, Pierre-Louis Moraeu de Maupertuis:«The figure of the earth, determed from observations», London 1738, Jordens figur: upfunnen af de Maupertuis, Clairaut, Camus, Le Monnier och Outhier samt af H. Celsius, igenom de på Konungen i Frankrike Befalnng, vid Norr Polcirkelen Giorda observationer, Göteborg 1979, Pierre-Louis Moreau de Maupertuis: Les Oeuvres de Mr de Maupertuis, 1752, Hachette Livre BNF 2018, Pierre-Louis Moreau de Maupertuis: Lettres de Mr. De Maupertuis, 1752, Tornedaljka nr. 23. 1977, Erik Weinz:Jordens figur. Kalix 1977 Reginaud Outhier: Journal d´un voyage au nord en 1736 & 1737, Paris 1744

Sivun alkuun