| Hooli Tarja

Gozolta kotiin ja opetus verkkoon

Vielä muutama viikko sitten elämä opistossamme sujui suunnitelmien mukaan ja tulevaisuus näytti selkeältä. Ennen uuden lukuvuoden suunnittelutyön aloittamista lähdin kahden viikon kielikurssimatkalle Maltan Gozon saarelle. Kyseessä oli Erasmus+-liikkuvuushanke. Lähdin matkalle helmikuun lopussa, jolloin koronaviruksesta tiedettiin jotain. Suomessa sitä ei vielä otettu kovin vakavasti eikä se pelottanut. Pakkasin matkalaukkuun käsidesipullon ja kaksi pakettia kertakäyttöisiä käsidesipyyhkeitä, kuten reissuille aina. Lähtiessäni matkalle Suomessa oli todettu kuusi koronatartuntaa, reilun parin viikon päästä palattuani takaisin niitä oli jo yli 200.

Heräsin torstaina 12.3. Gozolla toiseksi viimeiseen opiskelupäivään. Vilkaisu työpuhelimeen sai minut hieraisemaan silmiäni useamman kerran – sähköpostia oli tullut valtava määrä ja ne kaikki koskivat koronaa. Opettajat kyselevät mitä tehdään, jatkuuko opetus vai ei? Toinen kysyi karanteeniajasta, kolmas nuhaisen opiskelijan oikeudesta olla tunnilla ja neljännellä oli hätä hysteerisen opiskelijansa puolesta. Aloin pikkuhiljaa ymmärtää mistä oli kyse. Sähköpostitulva jatkui ja lisää hämmennystä tuntui herättävän myös se kun Kemi oli keskeyttänyt opistonsa toiminnan ja pistänyt muidenkin julkisten laitostensa ovia säppiin. Minulta vaadittiin vastausta, miksi Torniossa toiminta jatkuu. Selitin kysyjille, että kunnilla on oikeus tehdä omia ratkaisujaan ja sen vuoksi kuntien toiminnoissa voi olla eroja. Olo oli epätodellinen – korona oli samaan aikaan kaukana ja pelottavan lähellä – olin kuin jossakin tieteiselokuvassa. Lufthansa perui paluulentoni kotiin. Tännekö nyt jäin jumiin ja mitä ihmettä tässä maailmassa nyt tapahtuu?

Sähköposti ja WhatsApp kävivät vilkkaana. Oli tehtävä päätöksiä ja informoitava niistä, oli kirjoitettava tiedotteita ja annettava ohjeita niiden julkaisemisesta, oli käytävä läpi käynnissä olevat kurssit ja pohdittava niiden jatkomahdollisuuksia. Nopeimmat opettajat ehtivät jo ilmoittaa, että voivat siirtää opetuksensa verkkoon, mutta oli odotettava Tornion kaupungin linjausta. Sillä välin kävimme kiivasta nettikeskustelua työporukan kanssa siitä, mitä tästä pandemiaksi asti levinneestä koronatilanteesta saattaa seurata ja miten selviämme siitä. Kriisiviestintä ei ole helppoa ja ulkomailla oloni ei ainakaan helpottanut sitä, sillä ajankohtaista tietoa oli tuskallisen vaikea saada ja päätöksiä ei voi tehdä huhujen mukaan. Opiston väen kanssa olimme saaneet sovittua toimintamallista ja erilaisista rooleista ja vastuista. Jokaisen työpanos on nyt äärimmäisen tärkeää, samoin tiedottaminen, myös toisillemme. Myöhäisillan viimeisin viesti heille kuului näin: tämän enempää en voi tänään tehdä, koittakaa pärjätä, minun on nyt alettava selvittämään miten pääsen täältä kotiin.

Viimeinen opiskelupäivä Gozolla sujui murheellisissa merkeissä, kaikilta muiltakin oli kotiinpaluu tyssännyt lentojen peruutuksiin. Halusin kotiin, siellä minua odottivat työt ja perhe, tässä nimenomaisessa tärkeysjärjestyksessä. Gozolla ei ollut todettu ainuttakaan koronatartuntaa ja Maltan puolellakin oli vain kaksi. Virukselta olisin ollut paremmassa turvassa Gozolla kuin Suomessa, mutta vastuu töistä ja lievä koti-ikävä saivat minut toimimaan. Kuultuani, että Malta uhkaa sulkea lauttaliikenteen Maltan ja Gozon saarten välillä, päätin pikaisesti poistua Gozolta lähemmäs Maltan lentokenttää, siitä huolimatta, ettei minulla ollut edelleenkään varmuutta kotiinpaluusta.

Saavuin Helsinkiin samaan samana historiallisena päivänä, jolloin hallitus ilmoitti Suomen siirtyvän valmiuslain aikaan, ensimmäisen kerran rauhan aikana. Koulujen ja oppilaitosten tilat suljetaan ja lähiopetus niissä keskeytetään, myös muut julkiset tilat suljetaan ja kokoontumisia rajoitetaan. Odottaessani lentokentällä pääseväni reissuni viimeiselle lentomatkalle Kemi-Tornioon, vastailin jälleen valtaviin määriin viestejä.

Pysyttelen hallituksen ja Tornion kaupungin ohjeiden mukaisesti kotona etätöissä. Perheemme postilaatikon kansi käy tiuhaan kun hoidamme työpaikan asiapapereiden vaihtoa sen kautta.  Koronavirus leviää vauhdilla myös Suomessa ja näyttää siltä, ettei hallituksen määrittelemä kuukauden mittainen lähiopetuksen keskeyttäminen tule riittämään. Oli selvitettävä opettajien ja oppilaiden mahdollisuudet verkko-opetukseen. Lupasimme tuntiopettajille antaa tarvittavaa teknistä tukea, mutta oppilaiden tukeen resurssimme eivät riitä. Opiskelijoiden yhdenvertaisuusperiaate ei nyt toimi, sillä kaikki eivät omaa riittäviä tietoteknisiä taitoja tai laitteita osallistuakseen verkko-opetukseen. Poikkeustilanteessa emme kuitenkaan voi jäädä asiaa murehtimaan, sillä yhtä lailla yhdenvertaisuus voi jäädä toteutumatta niiden osalta, jotka eivät esim. pitkien välimatkojen tai liian suurien kurssimaksujen vuoksi voi osallistua opetukseen.

Etäopetuksen suunnittelua hämmensi Kuntatyönantajien linjaus, ettei kansalaisopistojen opetustyön luonteen vuoksi opetusta ei ole mahdollista järjestää etätöinä, mutta tämä lausunto korjattiin myöhemmin. Etäopetusta voidaan järjestää, kunhan muistaa, ettei meillä opiskelijan itsenäistä opiskelua hyväksytä valtionosuuden rahoitukseen oikeuttavaksi.

Kevät on alkusyksyn lisäksi kansalaisopistoissa vuoden kiireisintä aikaa, sillä uuden lukuvuoden suunnittelu käynnistyy. Lisäksi tämän kevään kurssisuunnittelutyössä on pidettävä silmällä koronatilannetta ja mahdollisuus, että syyslukukauden opetus käynnistyy verkkovälitteisesti. Nyt kysytään opettajien ja opiskelijoiden sopeutumiskykyä ja kärsivällisyyttä ja koko opistoväen saumatonta yhteistyötä opetustoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

Sivun alkuun