| Ainonen Hanna-Leena

Rajaseudun elämää ja kahta työkulttuuria

Rajaseudun elämää ja kahta työkulttuuria

Olen noin kuukauden tuore rajayhteistyön kehittäjä, teen töitä kahdessa maassa, kahdessa kaupungissa. Tornionlaaksossa, rajaseudun identiteettiin kasvaneena, kielitaitoisena ihmisenä tehtävä on mieluinen. Mitäpä, jos tehtävään olisikin saanut jokin etelän kasvatti itsensä puhuttua? Millaista olisi ollut alku tätä seutua tuntemattomalle, jokivarren kulttuurin keskelle tupsahtaneelle?

Ehkäpä tällaista: valtakunnan rajalla seisova rajavartiosto ei olisi ottanut niin sydämeen kuin meillä, vapaasti kulkemaan tottuneilla. Keskustelu työpaikan kahvipöydässä eri tuotteista Suomen ja Ruotsin kaupoissa olisi ollut eksoottisempaa kuunneltavaa. Mitä ostetaan ICA-Maxista ja mitä Cittarista? Onko Pätkis parempaa kuin Pigalle, voiko hapansilakkaa eli surströmminkiä ylipäätään syödä, kummassa on enemmän suolaa Bregotissa vai Oivariinissa? Seuraava ihmetyksen aihe olisi ollut täkäläinen tapa vaihtaa kieltä kesken lauseen lennosta. ”Ta fram din dator så asennethaan siihen kaikki programmit mitä tarttet”…

Jossittelu sikseen, valinta osui rajaseudun kasvattiin! Teemme rajaseudulla paljon yhteistyötä, se on meille normaalia, mutta on meissä erojakin. Työkulttuuri on erilaista. Tästä olen vuosia ruotsin opettajana puhunut korkeakouluopiskelijoille, viitannut tutkimuksiin ja antanut käytännön esimerkkejä. ”Niin, eikö ne ruotsalaiset diskuteraa aina?”. Kyllä vaan, rakkaat naapurimme ovat dialogisempia mutta toki suomalaisessakin kokouspöydässä keskustellaan ja pyöritellään asiaa eri näkökulmista. Suomalaiset vaan ovat suoraviivaisempia ja päättäväisempiä koska aika merkitsee tehokkuutta. Muutamia muita eroja, joita on tunnistettu ovat mm. se, että ruotsalaisten toimintapa on pehmeämpää, hyvin valmistellut ja pitkään keskustellut asiat takaavat laadun. Ruotsissa vastuuta jaetaan yhdessä, Suomessa nimetään henkilöitä. Ruotsalainen kommunikointi on vapaampaa, suomalainen turvautuu muodollisuuteen.

Anita Ekwall ja Svenolof Karlsson kirjoittavat kirjassaan ”Mötet”: Hyvä alku suomalais-ruotsalaisen yhteistyön rakentamiselle on ymmärtää, että kaikkea ei voi ymmärtää; tällöin on luotu perusta, jolle voi ryhtyä luomaan yhdessä jotain uutta. Jos tämän jälkeen pystytään tunnistamaan toistensa vahvat puolet ja yhdistämään ne, silloin hallussa on todennäköisesti voittoisa strategia.”

Sen voi ainakin todeta, että perusta on täällä TornioHaparandassa ollut alusta asti kunnossa, niin paljon on jo yhdessä luotu. Vaikka ihmiset vaihtuvat eri tehtävissä ja tuo ihmisten välinen luottamus on saavutettava aina uudelleen, sitä helpottaa yhdessä tekemisen perinne ja yhteinen tornionlaaksolainen kulttuuri.

Sivun alkuun