Sote-uudistuksesta hyvinvointialueisiin

Suomi on koettanut jo pitkän aikaa varautua väestön ikärakenteen vanhenemiseen ja siihen, miten kunnat selviävät edessä olevista hoito- ja hoivahaasteesta. Matti Vanhasen I hallitus (2003-2007) päätti 2005 käynnistää Suomessa laajan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, mikä huipentui helmikuussa 2007 voimaan astuneeseen PARAS-lakiin. Lain lähtökohtana oli se, että kunnat muodostaisivat vähintään 20 000 asukkaan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita ja erityistason sairaanhoito keskitettäisiin erityisvastuualueille.

Vanhasen II hallituksen aikana (2007-2010) valmisteltiin mallia, jossa Suomi olisi jaettu 40 – 60 sosiaali- ja terveysalueeseen. Sote-alueille olisi siirretty vastuu suurimmasta osasta kuntien terveys- ja sosiaalipalveluista ja sairaanhoitopiirit olisivat kadonneet. Malli kutistu vuonna 2010 vapaaehtoiseksi kokeiluksi.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus vuonna 2014 esitti, että sote-palvelut järjestettäisiin viiden alueellisen järjestäjän pohjalle. Hallintomallina olisi kuntayhtymä, missä kuntarakenne ei muuttuisi. Sote-alueet päättäisivät joka neljäs vuosi alueidensa palveluista. Niiden lisäksi maassa voisi olla enintään 19 tuottamisvastuussa olevaa kuntayhtymää. Uudistuksen piti tulla voimaan vuonna 2017. Helmikuussa 2015 perustuslakivaliokunta kuitenkin tyrmäsi sote-ratkaisun perustuslain vastaisena. Korjauksia yritettiin tehdä, kuten poistamalla viiden sote-alueen malli, kunnes pääministeri Alexander Stubbin hallituksen (2014-2015) esitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksesta eduskunnalle raukesi valiokuntakäsittelyn ja kunnilta saatujen lausuntojen jälkeen keväällä 2015.

Sipilän hallituksen aikana (2015-2019) vuoden 2015 lopulla hallitus teki esityksen, jonka mukaan Suomeen olisi tullut 18 maakunnallista itsehallintoaluetta, 15 sote-aluetta, 12 päivystävää sairaalaa ja viisi erityisvastuualuetta. Sipilän hallituksen aikana valmisteltu maakunta- ja sote –uudistus kaatui lopulta keväällä 2019 pitkällisestä valmistelusta huolimatta perustuslaillisiin ongelmiin ja tulkintoihin. Sipilän hallituksen aikana valmistellun maakunta- ja sote-uudistuksen kaaduttua keväällä 2019 sote-uudistuksen valmistelua jatkettiin suppeammassa muodossa Rinteen hallituksen ja Marinin hallituksen toimesta edelleen sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestämistä koskevana uudistuksena.

Viimeisimmässä Marinin hallituksen 8.12.2020 esittämässä ja eduskunnan 23.6.2021 hyväksymässä uudistuksessa sote-palvelujen järjestämisvastuu ja rahoitus siirtyy 2023 alkaen kunnilta laajemmille hyvinvointialueille, mikä muuttaa merkittävästi kuntien, maakunnallisten hyvinvointialueiden ja valtion välisiä toimivaltasuhteita.

Hyvinvointialueet on perustettu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen toimeenpanoa ja voimaanpanoa koskevalla lailla, mikä tuli voimaan 1.7.2021. Hyvinvointialueiden toiminnan valmistelusta ovat vastanneet väliaikaiset valmistelutoimielimet syksystä 2021 alkaen ja ne ovat vastanneet hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelusta maaliskuuhun 2022 saakka. Ensimmäiset hyvinvointialuevaalit pidettiin 23.1.2022 ja aluevaltuustot ja sen nimeämä aluehallitus ovat nyt aloittaneet toimintansa maaliskuussa 2022.

Sote-uudistuksen toimeenpanossa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät siirretään perustettavien hyvinvointialueiden vastuulle 1.1.2023. Muutos koskee lähes 200 000 työntekijää ja tehtäviä siirtyy yli 200 nykyiseltä vastuuorganisaatiolta. Rahoituksen osalta noin 23 miljardia euroa kuntien valtionosuuksia ja verotuloja siirtyy hyvinvointialueiden valtionrahoitukseen.

Lähteet:

SOTE-SOPAN KEITTOKIRJA – SOTE-UUDISTUKSEN TAUSTATEKIJÄT JA KÄÄNNEKOHDAT, Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 45 2021

Pienenpieni sote-historiikki: Näin sote on kaatunut kerta toisensa jälkeen, Ellun Kanat