Lapsen asuminen ja yhteydenpito

Käytännössä lapsen kanssa asuva huoltaja voi päättää lasta koskevista asioista. Toisen huoltajan suostumusta kysytään esimerkiksi lapsen asuinpaikan muuttamiseen, passin myöntämiseen, terveydenhoidollisiin toimenpiteisiin, nimen tai uskontokunnan muuttamiseen ja koulutusta sekä lapsen varojen käyttöä koskeviin päätöksiin.

Avioliitossa syntyneen lapsen huoltajia ovat molemmat vanhemmat avioliittolain perusteella. Au-lapsen (avioliiton ulkopuolella syntyneen) huoltaja on lapsen äiti. Vanhemmat voivat sopia au-lapsen yhteishuollosta esimerkiksi isyyden vahvistamisen yhteydessä. Vanhempien tulee sopia avioeron yhteydessä lapsen huollon järjestämisestä. Huolto voidaan sopia joko yhteishuolloksi tai yksinhuolloksi. Vanhemmat voivat sopia huoltosopimuksen yhteydessä lapsen asumisesta ja yhteydenpidosta siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu.

Laki turvaa lapselle oikeuden, erosta huolimatta, tavata molempia vanhempiaan ja säilyttää suhteensa sekä äitiin että isään. Huoltajat ovat velvollisia tukemaan tätä lapsen perusoikeutta. Tapaamisoikeus on nimenomaisesti lapsen oikeus. Siihen sisältyy myös muunlainen yhteydenpito, esimerkiksi puhelut tai kirjeenvaihto.

Jos toinen vanhempi ei toteuta sosiaalilautakunnan tai oikeuden vahvistamaa tapaamisoikeutta, päättää käräjäoikeus vanhemman hakemuksesta tapaamisoikeuden sovittelusta. Käräjäoikeuden määräämä sovittelija on yhteydessä kaikkiin osapuoliin ja pyrkii saamaan aikaan lapsen edun mukaisen sovinnon.
Yli 12-vuotiaan lapsen kohdalla ei tapaamispäätöstä voida panna täytäntöön vastoin lapsen tahtoa.

Mikäli vanhemmat eivät pääse sopimukseen lasta koskevista sopimuksista, on mahdollista mennä sovittelemaan sopimuksista lapsiasioiden tuomioistuinsovitteluun.

Sivun alkuun