Rajakartano-rakennuksen arkkitehtuuri
Torniossa oli haaveiltu kulttuurikeskuksesta pitkään. Tarve monipuoliselle tilalle oli suuri. Yksi aktiivinen asian esillä pitäjä oli Tornion Kuvataideseura ry. Vuonna 1974 Tornion kaupunginhallitus perusti museotoimikunnan, jonka tehtävänä oli ideoida ja selvittää taidemuseo -kulttuurikeskuksen tarve, sijaintivaihtoehdot ja merkitys Tornion kaupungille sekä selvittää vuonna 1914 perustetun historiallisen museon laajennusosan tarve. Samana vuonna Eila ja Veli Aine perustivat Aineen Kuvataidesäätiön. Ajatus taiteelle ja kulttuurille osoitetusta talosta, Rajakartanosta, oli syntynyt.
Vuonna 1977 museotoimikunta päätyi ehdottamaan “keskitettyä ja monipuolisesti palvelevaa kulttuurikeskusta Tornion Suensaarelle, historiallisen museon läheisyyteen”. Kulttuurikeskus oli tarkoitus toteuttaa vaiheittain ja ensimmäisen vaiheen oli määrä valmistua vuoteen 1981 eli kaupungin 360-vuotisjuhlaan mennessä.
Aineen Kuvataidesäätiön ja Tornion kaupungin välinen sopimus taidemuseon toteuttamiseksi allekirjoitettiin 23. 10.1979. Kaupunki sitoutui sopimuksessa rakentamaan museaalisen vaatimustason täyttävät näyttely- ja säilytystilat taidekokoelmalle ja vastaamaan kokoelman hoidosta sekä taidemuseotoiminnasta. Säätiö sitoutui sijoittamaan omistamansa taidekokoelman pysyvästi taidemuseon tiloihin.
Sopimuksessa todetaan, että näyttelytilat sijoitetaan taidemuseo – kirjastorakennukseen ja että tilojen rakentaminen aloitetaan samanaikaisesti kirjaston rakentamisen kanssa sen jälkeen, kun kirjaston rakentamiseen on saatu valtiovallan rakennuslupa.
Taidemuseo-kirjastorakennuksen suunnittelijaksi kaupunki kutsui arkkitehti Matti Porkan (s. 1937) ja hänen arkkitehtitoimistonsa Torniosta. Arkkitehti Matti Porkka oli aiemmin työskennellyt mm. Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa.
Kulttuurikeskuksen rakennuslupa saatiin keväällä 1984 ja rakennustyöt aloitettiin välittömästi. Rakennustyö eteni ripeästi kovasta pakkastalvesta huolimatta. Rakentamiseen liittyvissä aikalaismuistoissa kerrotaan, että kylmä talvi toi kaupunginlahden vesipiisamitkin lämmittelemään rakennuksen pohjarakenteisiin.
Rakennuksen harjannostajaisia vietettiin 3.5.1985. Rakennusteknisesti talo oli valmis vuoden 1985 lopulla. Kirjasto – taidemuseon rakennuksen kustannuksenarvio oli alun perin 23 miljoonaa markkaa, mutta se maksoi lopulta paljon vähemmän – 17,5 miljoonaa markkaa.
Aineen taidemuseo avattiin upouuteen Rajakartano rakennukseen 8.3.1986. Torniolaisten haave omasta, monipuolisesta kulttuurikeskuksesta oli toteutunut.
Nimi: Rajakartano
Vuonna 1985 valmistunut taidemuseo-kirjasto täytyi nimetä. Kaupunki järjesti maaliskuussa 1985 nimikilpailun, johon saapui 80 ehdotusta. Palkintona oli 300 markkaa. Rakennuksen nimeksi ehdotettiin mm. keräilijäpariskunta Ainetta kunnioittavia nimiä kuten Ainela, Arsaine ja Velipoika sekä taidemuseota ja kirjastoa yhdisteleviä nimiä kuten Tornion Kirmu, Taipumus-talo ja Tamuski. Pohjoista ulottuvuutta käsittelevät nimet Tornedalia, Arctica, Birkka ja Kveenitalo olivat myös suosittuja ehdotuksia. Kilpailun tuomaristoon kuului Tornio-viikon työryhmän jäsenet sekä kirjastolautakunnan pj. Mirjam Kälkäjä ja kirjastonjohtaja Sanni Pajari-Sariola.
Tornion kaupunginhallitus teki lopullisen päätöksen rakennuksen nimestä ja ehdotukset Rajakartano sekä Torna-talo/Torna-hus pääsivät kilpailun loppusuoralle.
Voittajaksi valikoitui Rajakartano, jota ehdotti kilpailuun osallistunut nimimerkki “Nuuskuhuuli”. Aineen Kuvataidesäätiö puolsi Rajakartano -nimeä ja Tornion kaupunginhallitus teki lopullisen päätöksensä. Samalla päätettiin nimetä taidemuseon suurin sali Aineen saliksi.
Tilojen jakautuminen
Rajakartano-rakennus koostuu kahdesta, suunnilleen samankokoisesta, toisiinsa hieman vinottain liittyvästä rakennusmassasta, kirjastosta ja taidemuseosta, jossa molemmilla tiloilla on oma luonteensa. Rakennuksen yleisväritys on hyvin vaalea. Seinät on muurattu valkeasta kahitiilestä.
Taidemuseo-rakennuksen yhtenä esikuvana kauppaneuvos Veli Aineelle toimi Helsingin taidemuseon Meilahden näyttelytilat. Lisäksi oppia haettiin Sara Hildénin museosta Tampereelta ja Lapinlahden taidekeskuksesta. Kerrotaan, että Veli Aine tiesi tarkkaan mitä rakennukselta halusi ja esimerkiksi alimmassa kerroksessa sijaitseva auditorio oli Aineen ajatus ja vaatimus.
Veli Aineen mielestä näyttelytiloissa kulkusuunta oli tärkeä. Hän halusi näyttelysaleihin niin sanotun “pakkokierron”, jossa kaikki teokset tulevat varmasti nähdyksi. Arkkitehti Matti Porkka suunnitteli salien välille myös kääntöovia, joilla saataisiin tarvittaessa vaihtelua kiertoon tai useampia kiertosuuntia. Kääntöovet todettiin kuitenkin melko pian epäkäytännöllisiksi ja ne ovatkin pysyneet piilossa seinien takana.
Taideteosten säilytys
Taidemuseon yksi keskeinen tehtävä on pitää huolta yhteisestä kulttuuriperinnöstä, taidekokoelmasta. Eila ja Veli Aineen keräämä mittava taidekokoelma, Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma sisältää todellisia aarteita, taidetta aina 1800-luvulta tähän päivään. Taide vaatii asianmukaiset säilytystilat, jossa teokset ovat turvallisesti niille soveltuvissa kosteus-, lämpö- ja valo olosuhteissa.
Aineen Kuvataidesäätiön ja Aineen taidemuseon kokoelmilla on kaksi museo-olosuhteet täyttävää säilytystilaa. Molempia kokoelmia kartutetaan vuosittain, joka tarkoittaa pitkällä aika välillä säilytystilojen täyttymistä. Rajakartanon remontin yhteydessä vuosina 2022–2023 tilajärjestelyjen avulla saatiin kokoelmalle uusi säilytystila. Uudessa säilytystilassa on nykyaikainen verkkoseinä-järjestelmä, jossa on ripustuspinta-alaa lähes 700 neliömetriä.
Arkkitehti Matti Porkka piirsi rakennukseen paljon yksityiskohtia mm. ripustuskiskot ja koukut, portaiden käsijohteen sekä roskakorit ja naulakot. Rajakartano on kokonaistaideteos, jossa käytännöllisyys yhdistyy kauneuteen ja pohjoismaiseen muotoiluun.
Taidekasvatus ja osallisuus
Rajakartano-rakennuksen tilojen funktioita mietittiin suunnitteluvaiheessa tarkasti. Taidekasvatus sekä taiteilijoiden kehityksen tukeminen olivat kauppaneuvos Veli Aineen mielestä tärkeitä osa-alueita uudessa museossa ja niille täytyi saada asianmukaiset tilat.
Rakennuksen alimpaan kerrokseen suunniteltiin tilat grafiikan tekemiseen, veistämiseen ja elävän mallin piirtämiseen. 1990-luvulla tiloja järjesteltiin uuden tarpeen mukaan ja taidemuseoon palkattiin konservaattori, joka sai tilat entisestä veistotilasta.
Taidekasvatustila on edelleen yksi Aineen taidemuseon suosituimmista ja käytetyimmistä tiloista. Museopedagoginen työ on Aineen taidemuseon toiminnan kulmakiviä ja kolmannes vuosittaisista museokävijöistä onkin lapsia ja nuoria.
Kalusteet
Rajakartano on täynnä pohjoismaisen muotoilun helmiä. Arkkitehti Matti Porkka työskenteli yli kymmenen vuotta Alvar Aallon toimistossa Helsingissä ennen Rajakartano-rakennuksen suunnittelu-urakkaa. Rakennuksen huonekalut ja valaisimet ovat Artekin, jonka yhtenä perustajana ja suunnittelijana Alvar Aalto toimi. Rajakartanosta voit löytää mm. Aallon ikonisia jakkaroita, ritiläpenkkejä, “käsikranaatti”-riippuvalaisimia, nojatuoleja sekä Artekin taiteellisena johtajana toimineen Ben af Schulténin suunnitteleman sohvan.
Pohjoismaisen muotoilun klassikot tekevät Rajakartanosta ajattoman ympäristön taiteen ja kulttuurin kohtaamisille.
Remontti
Rajakartano-rakennus kävi vuosina 2022–2023 läpi mittavan remontin, jossa mm. huollettiin rakennuksen ilmastointia ja säädettiin se sekä ihmisille että taideteoksille sopivaksi. Taideteoksia pyritään säilyttämään mahdollisimman tasaisissa olosuhteissa, niin että vuodenaikojen vaihtelut eivät vaikuta niihin. Tulva on todellinen uhka kaupungissa, jossa Tornionjoki virtaa vapaana. Veli Aine kertoi olevansa huojentunut, kun taidekokoelma pääsi viimein turvaan museo-olosuhteet täyttävään rakennukseen.
Veli Aine on muistellut aikaa ennen taidemuseota: “Kerran uhkasi katastrofi, kun tulva painoi viemärin jätevedet kellariin. Tuli tosi kiire kantaa taulut turvaan. Nyt voin olla huojentuneempi, Aine sanoo. Torniojoen vesi ei hevin nouse jokitörmällä seisovaan rakennukseen.”
Lapin marmori
Rajakartanon materiaalina ulko- ja sisätiloissa on käytetty Lapin louhemarmoria Tervolasta, Louen kylältä. Lapin marmori on vaaleanharmaa, harmaanruskea tai kellertävä luonnonkivi, jota on myös erimerkiksi Helsingissä Presidentinlinnan ja Eduskuntatalon sisätiloissa, Kansalliskirjaston kupolisalin lattiassa, Tornion kaupungintalossa sekä lukuisissa muissa julkisissa rakennuksissa Pohjois-Suomessa.
Lapin marmori on alun perin ollut kalkkikiveä, joka on vuorijonon muodostusprosessien aikana muuttunut marmoriksi. Marmorin päämineraalit ovat dolomiitti ja kvartsi. Kaupalliselta nimeltään Lapin marmoria kutsuttiin nimellä “Lappia Ruska”. Lapin Marmori Oy aloitti Louen marmorin hyödyntämisen vuonna 1954.
Aineen taidemuseon sisätilan portaat johtavat taidemuseoon tulijan alakerrassa sijaitseviin toiminnallisiin tiloihin tai yläkerran valoisaan kahvilaan ja sieltä näyttelytiloihin. Portaat on suunniteltu tarkoituksellisesti mataliksi ja loiviksi astua eri ikäisille ja kokoisille jaloille.
Arkkitehti Matti Porkan ajatuksena oli, että taidemuseon pienestä aulatilasta lähteviä portaita noustaessa “aivosolut kääntyvät taiteen suuntaan, mieli rauhoittuu”.