Tornio oli 1600-luvulla yksinkertaisten puurakennusten kaupunki. Vain suurissa julkisissa rakennuksissa, kirkossa ja raatihuoneessa, oli kivijalat. Ranskalainen Jean-Francois Regnard, joka vieraili Torniossa 1681, kuvaili kaupunkia röykkiöksi puukojuja.
Tiheästi rakennetut puukaupungit olivat jatkuvasti tulipalojen uhkaamia. Erityisen ankarasti tulipalot ja luonnonvoimat koettelivat Torniota 1670-luvulla. Vapunpäivän 1672 tulipalossa, joka osoittautui tahallaan sytytetyksi, tuhoutui kaupungin keskusta, mm. raatihuone. Vuoden 1677 kevättulva, joka tunnetaan Keksin tulvana siitä runon kirjoittaneen Antti Mikkelinpoika Keksin mukaan, vei mukanaan ainakin kauppiaiden varastoja, kuten kallisarvoiset suola-aitat.
Lähes täysin kaupunki tuhoutui 1679 sattuneessa tulipalossa. Tuho oli niin laaja, että pormestari, ja pian myös maaherra, ehdottivat kaupungin siirtämistä paremman sataman ääreen, esimerkiksi Alatornion kirkon lähistölle. Kaupunginlahti oli jo maatunut niin matalaksi, etteivät sinne päässeet kuin pienet alukset. Kaupunkilaiset eivät kuitenkaan suostuneet siirtoon.
Kuva: Erik Dahlbergin Ruotsin kaupunkeja ja linnoja esitelleessä suurteoksessa Suecia antiqua et hodierna (Vanha ja nykyinen Ruotsi, 1. painos 1716) oli piirros myös 1600-luvun lopun Torniosta. Haaparannan kylän suunnalta kuvattu Tornio on esitetty huomattavasti todellista suurempana: kirkko muistuttaa katedraalia ja myös raatihuone (curia) on paljon todellista suurempi. Monet kaupunkilaisten talotkin on piirretty näyttäviksi, vaikka todellisuudessa ne olivat yksikerroksisia ja kivijalattomia. Dahlberg ei itse edes käynyt Torniossa, vaan hän käytti lähteenään kaupungissa vierailleen linnoitusupseeri W. G. Läwin piirrosta.
Kuvan lähde: Tornionlaakson museo
Kirjoitus on osa Ilkka Teerijoen Tornion kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koostamaa Tornion vuosikymmenet -historiasarjaa. Kirjoitukset ilmestyvät keskiviikkoisin Lounais-Lappi -lehdessä ja torstaisin Tornion kaupungin blogissa. Linkit teksteihin löydät Tornionlaakson museon sivuilta.
