Veli Aineen syntymästä 100 vuotta Kokoelmanäyttely 17.2.2019-5.1.2020
Helmikuun 17. päivä kuluvaa vuotta tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Veli Valo Aine syntyi Elsa ja Iikka Aineen perheeseen. Veli Aine kävi koulunsa Torniossa ja pääsi ylioppilaaksi 1939 Tornion yhteislyseosta. Hän oli vapaaehtoisena mukana talvisodassa ja osallistui sekä jatkosotaan että Lapin sotaan. Hän suoritti välirauhan aikana 1941 Suomen Liikemiesten kauppaopiston ylioppilasluokan Helsingissä valmistuen ylioppilasmerkonomiksi. Sen lisäksi Veli Aine suoritti kauppatieteiden opintoja Helsingin kauppakorkeakoulussa. Opinnoistaan Veli Aine on sanonut, että hän on tehnyt itselleen väkivaltaa lähtiessään liikemaailmaan ”Minun olisi pitänyt lähteä opiskelemaan humanistisia aineita. Se on kyllä ehdoton totuus[–]”.
Hän oli siis humanisti ja liikemies, intohimoinen ihminen, ehkä myös yliherkkä, kuten hänen tyttärensä Kristiina Aine häntä luonnehtii. Kaikkeen mihin Veli Aine meni mukaan, hän meni täysillä. Kuvataide oli yksi asia, mihin hän suhtautui intohimoisesti. Hän oli kuvataiteen keräilijä ja mesenaatti, ei sponsori. Keräily voi olla leikkivän ihmisen ajanvietettä, tai kaupankäyntiä, mutta se voi olla myös mesenaatin intohimoinen elämäntyö, kuten Veli Aineen kohdalla. Hän sanoi harrastuksensa muuttuneen intohimoksi, jonka kanssa on helisemässä. Sijoitusmielessä tehdyssä hankinnoissa tähdätään taloudelliseen hyötyyn ja voiton tuottamiseen. Veli Aine sanoi usein, että hänen kokoelmansa arvo on yksi markka, koska sitä ei tulla koskaan myymään.
Taiteen keräilijällä ei välttämättä ole mitään yksittäistä konseptia tai teoriaa, jonka perusteella hän kokoelmaansa kartuttaa. Perusteluiksi riittää henkilökohtainen pitäminen, jota myös Veli Aine painotti. Veli Aine sanoi muutamaa päivää ennen Aineen taidemuseon avajaisia (4.3.1986, avajaiset olivat 7.3.1986): ”Kokoelma voi olla epätasainen, mutta se on minun kokoelmani, se kertoo jotain minun maustani. Ihminen joka ei rakasta taidetta, ei voi tätä vuosikymmeniä harrastaa”. Yksityinen keräilijä voi käyttää hankinnoissaan – toisin kuin julkinen kokoelman kartuttaja – koko inhimillisyyden kirjoaan: omia mielihalujaan, oikkujaan, sääliä. Ostaa yllin kyllin ja yli tarpeen ja järkevyyden tai jättää hankkimatta, jos siltä tuntuu. Toisaalta yksityiselle keräilijälle on kokemuksen myötä karttunut tietoa ja näkemystä, jotka ovat valintojen taustalla.
Veli Aine korosti useissa yhteyksissä, että hän on aina hankkinut taidetta, joka häntä itseään miellyttää ja hänen mukaansa ei mikään ole omituisempaa, kuin laittaa seinälle taidetta, josta ei pidä. Mutta toisaalta hän on myös todennut: ”Olen myös hankkinut sellaisia töitä useitakin, joiden hankinnan perusteena on ollut tämä tuleva kokoelma. Vaikka en ehkä jostakin henkilökohtaisesti pidäkään, olen katsonut, että sen täytyy olla mukana kokonaisuuden vuoksi”. Eli jossain vaiheessa on tullut tietoisuus ja ajatus kokoelmasta, johon täytyy myös hankkia teoksia, joihin itse ei ole niin mieltynyt.
Veli Aine totesi haastattelussaan vuonna 1989: Nämä teokset ovat yleisön iloksi hankittuja. Näyttely Jaettu ilo, Veli Aineen syntymästä 100 vuotta avataan sunnuntaina 17.2. klo 14:00.
Katriina Pietilä-Juntura Museonjohtaja Aineen taidemuseo