Lähtö ja laukaus

Teoksia omista kokoelmista
3.2.2018-6.1.2019

MONENLAISIA LÄHTÖJÄ, VAALEITA IHANIA PILVIÄ, TUTTUA JA TUNTEMATONTA

Vuonna 2018 Suomen sisällissodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Kokoelmanäyttely Lähtö ja laukaus lähtee liikkeelle tästä teemasta, mutta kuten taide usein, se karkaa omille teilleen. Punakapinasta siirrytään punaiseen väriin, hurjuuteen, hirttoköysiin, härkiin, naisten maailmaan. Valkoiset – valkoinen tulee pitsitelttana, pilvinä. Sodasta ja tuhosta lähdetään kohti toivoa, kohti ihania vaaleita pilviä, kohti merta. Mennään lähtöihin, linnut lähtevät, juna kulkee, ihmiset saatetaan pois, Ikaros kuolee (Gösta Diehl, 1932), mutta Suomalaiset tulevat (Niilo Hyttinen, 1994).

Eriaikaiset teokset on limitetty yhteen, yhdessä ne voivat kertoa uutta tarinaa, antaa toisillensa jotain lisää, ovat ehkä vähän enemmän yhdessä, vähän erilaisempia kuin yksin. Jouko Alapartasen moniosainen Uusi jumala saa kylkeensä lähes 100 vuotta aiemmin maalatun Charles Portinin Lautanlaskun, Sanna Haimilan hurja pleksille maalattu naishahmo antaa lisätulkintaa Leena Luostarisen vahvalle teokselle Kiveen sidottu, puhumattakaan Jaakko Somersalon Oratoriosta Kaarina Kuusisto-Lukkarin Tuhat turhaa kuolemaa -teoksen taustalla. Thomas Nyqvistin Koulun loppu Sirpa Särkijärven teoksen vieressä tuo ehkä mieleen uutiskuvat Syyrian sodasta, vaikka maalaus faktisesti kuvaa Tolkkisen kansakoulun purkua.

Uusitussa perusnäyttelyssä on paljon uusia hankintoja sekä teoksia, jotka eivät ole olleet esillä pitkään aikaan. Marika Mäkelän litografia Polka Dots & Moon Beams on ollut esillä taidemuseon avajaisvuonna 1986. Uusia teoksia Kuusisto-Lukkarin ja Nyqvistin teosten lisäksi on mm. Anna-Kaisa Ant-Wuorisen Luopua vaan ei luovuttaa videoteos, Noora Geagean Smashing the patriarchy, Sanna Haimilan kaksi teosta sarjasta Flow, Ville Rädyn Alone and waiting, Marjatta Tapiolan kolme litografiaa.

Lähtö ja laukaus -näyttely esittelee kolmelta taiteilijalta laajahkoja kokonaisuuksia. Aineen Kuvataidesäätiön taiteellisena asiantuntijana toiminut taidemaalari Tapani Raittila (1921-2018) kuoli tammikuun alussa, kaikki hänen Aineen taidemuseon kokoelmissa olevat teoksensa ovat nyt esillä. Tapani Raittilan koosteessa on esillä tiivistettynä koko hänen tuotantonsa kirjo: muotokuvia, maisemia, asetelmia.

Tapani Raittilan lisäksi modernistista estetiikkaa edustaa Markku Heikkilän (s.1959) hienostuneet, vähäeleiset teokset, jotka ovat esillä aulatiloissa. Heikkilän maalaukset ovat moniosaisia, niissä on kuitenkin hyvin vähän elementtejä ja siksi lähes huomaamattomaksi jäävät asiat usein korostuvat.
Juhani Hakalahden (1934-2010) meriaiheiset guassiteokset ovat lähes surrealistisia kurkistusluukkuja maisemaan.
Aineen salissa Anna-Kaisa Ant-Wuorisen videoteoksessa vaurioitunut piano soi haikeasti ja antaa koko näyttelylle oman tunnelmansa.

 

Sivun alkuun