Arkku on kannellinen, usein raudoitettu ja lukollinen puusta tehty kannellinen säilytys- ja kuljetuslaatikko. Arkusta käytetään myös kansanomaista nimitystä kirstu (ru. kista).
Vakka on kannellinen säilytysastia, jonka laidat on taivutettu ohuesta haapalaudasta, tuohesta tai tiiviistä juuripunoksesta.
Arkku on yksi vanhimpia irtaimia huonekaluja. Sitä on käytetty monenlaisen tavaran, kuten rahan, elintarpeiden, vaatteiden, myötäjäislahjojen tai koko omaisuuden säilyttämiseen ja kuljettamiseen. Lisäksi sitä on voitu käyttää pöytänä ja istuimena.
Arkkujen käyttötarkoituksen mukaan koko, muoto ja tekotapa vaihtelevat. Raudoitusta käytetään paitsi koristeena, myös rakenteen vahvistajana. Usein arkun sivussa on rautaiset kantokahvat, ja kannen aukaisemista helpottava vedin. Arkussa on yleensä myös kiinteä kannellinen lokerikko.
Jos arkkuun maalattujen nimikirjainten viimeinen kirjain on D (D=dotter = ru. tytär), kyseessä on morsiusarkku. Vanhemmissa morsiusarkuissa koristemaalattiin yleisesti arkun sisäkansi, jota pidettiin huoneessa avoinna kaikkien nähtävillä. Hyvin yleisesti sisäkansi oli valkoinen, johon maalattiin ylhäältä avoin laakeri- tai lehtiseppele, jossa on punaisia tai valkoisia marjoja. Myös kruunu tai kukkakruunu-kuvio, verhopoimutelma eli morsiuskatos tai raamatulliset kuvakertomukset ovat koristeaiheita. Arkku kulki suvussa usein perintönä, joten sisäkannen maalaus saatettiin uusia sen siirryttyä äidiltä tyttärelle. Arkkujen ulkopuolen koristelu katsotaan alkaneen 1700. Ulkopuolta on raudoitusten lisäksi voinut koristaa erilaiset kukka-aiheet, puumateriaalien jäljittely tai marmorointimaalaus.
Arkussa on tyylitelty kruunu-kuvio, jonka sakaroiden päissä on punaisia kukkia. Kukkakuviot on ryhmitelty säännöllisiksi kuviokentiksi, jotka alkavat muistuttaa ornamenttia. Arkun sisässä on lokero tavaroiden säilytystä varten. Nimikirjaimet sisäkannessa ovat E:L:L: D ja vuosiluku Anno 1813.