Ruotsin suuressa Pohjan sodassa kärsimät tappiot johtivat siihen, että taistelut siirtyivät lähemmäs kotimaata. Venäläiset lähtivät etenemään Suomessakin, ja helmikuussa 1714 puolustava armeija kärsi ratkaisevan tappion Napuen taistelussa Pohjanmaalla. Lähes koko Suomen alue miehitettiin. Seurasi monivuotinen isonvihan aika.
Armeijan edellä ja sen mukana kulkevia pakolaisia alkoi saapua myös Tornioon. Puolustajien vetäydyttyä yhä lännemmäksi Tornion seutu jäi suojattomaksi. Venäläinen kasakkaosasto ratsasti kaupunkiin ensi kerran helmikuussa 1715. Suuri osa kaupunkilaisista oli jo sitä ennen paennut, eivätkä venäläiset miehittäneet autioitunutta kaupunkia. Vuosina 1715 ja 1716 he tekivät yhdeksän ryöstö- ja hävitysretkeä Tornioon, Tornionlaaksoon sekä Kalixiin, Luulajaan ja Piitimeen.
Aluksi venäläiset eivät hävittäneet Tornion rakennuksia, vaan tyytyivät ryöstelemään. Ruotsin armeijan pyrkiessä vastahyökkäyksiin he muuttivat mieltään: Torniota ei voinut jättää ruotsalaisten tukikohdaksi. Niinpä kaupunki poltettiin kirkkoa ja muutamia sauna- ja varastorakennuksia lukuun ottamatta maan tasalle. Viimeinen ryöstöretki tehtiin tammikuussa 1717.
Kaupungin elämä alkoi vähitellen palata normaaleille raiteilleen vuoden 1718 aikana. Jälleenrakennuskin aloitettiin, mutta tulevaisuus oli vuosia epävarma: sodan päättänyt rauhansopimus tehtiin vasta syksyllä 1721.
Kuva: Raatimies Anders Plantingin ja hänen vaimonsa Gertrudin Tornion kirkkoon lahjoittama messukasukka. Siihen on merkitty vuosiluku 1716, jolloin kaupunki oli autio. Planting on teettänyt kasukan ollessaan monien muiden kaupunkilaisten tavoin pakomatkalla Tukholmassa. Vaatteeseen on kirjailtu myös lahjoittajien nimikirjaimet. Kuva Tornion seurakunta / Teija Ylimartimo.
Kirjoitus on osa Ilkka Teerijoen Tornion kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koostamaa Tornion vuosikymmenet -historiasarjaa. Kirjoitukset ilmestyvät keskiviikkoisin Lounais-Lappi -lehdessä ja torstaisin Tornion kaupungin blogissa. Linkit teksteihin löydät Tornionlaakson museon sivuilta.
