Muiden kaupunkien tavoin kuolleisuus oli 1700-luvun Torniossa pelottavan korkealla tasolla. Suurimmassa vaarassa olivat kaikkein nuorimmat. Monina vuosina yli puolet vauvoista menehtyi ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Myös alle kymmenvuotiaita kohtasivat muutaman vuoden välein hengenvaaralliset epidemiat, vaarallisimpana isorokko.
Lääkintähuolto oli pitkään lähes olematonta. Ajoittain Torniossa asui sotavammoihin erikoistunut välskäri, josta saattoi joskus olla jotain apua myös tavallisten kaupunkilaisten hoidossa. 1700-luvun puolivälissä kaupunkiin perustettiin kaupunginvälskärin virkakin. Samoihin aikoihin Tornioon palkattiin koulutettu kätilö. Hänen palkkaukseensa osallistuivat myös Alatornion ja Ylitornion pitäjät.
Länsipohjan läänissä oli 1700-luvun puolivälistä lähtien myös piirilääkäri. Hän asui Uumajassa, joten käytännössä torniolaisille ei hänestä juuri hyötyä ollut. 1781 perustettiin vihdoin toinen piirilääkärin virka, ja hänen asemapaikakseen määrättiin Tornio. Virkaan nimitettiin Johan Grysselius, joka oli ensimmäinen Torniossa koskaan asunut koulutettu lääkäri. Grysselius puuhasi myös apteekkia, mutta lopulta Tornion apteekin perusti 1786 oululainen Johan Julin.
Kuva: Tornion lääkintäolot olivat 1700-luvun lopulla monia muita seutuja paremmat, sillä siellä oli apteekki ja piirilääkärikin asui kaupungissa. Lääketieteen taso oli kuitenkin vielä varsin alhainen ja suurta osaa sairauksista ei osattu hoitaa. Erilaiset yrttikasvit sekä monenlaiset kansanparantajat huolehtivat käytännössä pitkään tavallisen kansan lääkintähuollosta. Kuvan kuppaussarvet ovat Tornionlaakson museon kokoelmista.
Kirjoitus on osa Ilkka Teerijoen Tornion kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koostamaa Tornion vuosikymmenet -historiasarjaa. Kirjoitukset ilmestyvät keskiviikkoisin Lounais-Lappi -lehdessä ja torstaisin Tornion kaupungin blogissa. Linkit teksteihin löydät Tornionlaakson museon sivuilta.
