Suomen elinkeinoelämää kahlinneita säännöksiä alettiin purkaa 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kansantalouden kannalta merkittävin oli 1857 annettu asetus, jolla sallittiin höyryvoimalla toimivien sahojen perustaminen.
Torniolaiset kauppiaat olivat 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa omistaneet monia pieniä vesisahoja, joita oli rakennettu Tornionjokeen ja sen sivujokiin. Niiden tuotanto oli kuitenkin hyvin vähäistä, eikä lautoja ja lankkuja viety ulkomaille kuin muutama tuhat kappaletta vuodessa.
Vuoden 1857 asetus avasi aivan uudenlaiset näkymät. Torniolainen suurkauppias Paul Govenius oli saanut luvan perustaa sahan Äkäsjoen suuhun Muonioon, mutta uuden asetuksen myötä Govenius ja hänen vävynsä C. W. Berg saivat siirrettyä oikeutensa Röyttään ja perustivat sinne yhdessä oululaisten liikekumppaniensa kanssa höyrysahan.
Saha oli aiempiin Tornion pienteollisuuslaitoksiin ja käsityöverstaisiin verrattuna valtava liikelaitos. Siellä oli 1870-luvun lopulla jo 500 työntekijää ja tukkeja sahattiin lähes 100 000 vuodessa. Seuraavina vuosikymmeninä tulipalot ja suhdannevaihtelut koettelivat sahan kannattavuutta, mutta viime vaiheessa Rauma-Repolan omistuksessa ollut Röyttän saha toimi yli sata vuotta: se lakkautettiin 1986.
Toinen pitkäaikainen teollisuuslaitos sai alkunsa 1873. Joukko torniolaiskauppiaita perusti tuolloin Torneå Bryggeri Ab -nimisen oluttehtaan, jonka sijaintipaikaksi valittiin tiukan äänestyksen jälkeen Suensaaren itäranta. Monien laajennusten ja nimenmuutosten myötä lopulta Lapin Kulta -nimisenä tunnettu oluttehdas toimi samalla paikalla yhtämittaisesti vuoteen 2010 saakka.
Kuva: Moneen otteeseen palanut Röyttän saha tuhoutui ensimmäisen kerran tulipalossa 1875. Ainoa säilynyt kuva ensimmäisestä sahalaitoksesta on yhtiön osakekirjassa, mutta varmuutta ei voi saada siitä, kuinka totuudenmukaisesti se on osakekirjaan kuvattu.
Kirjoitus on osa Ilkka Teerijoen Tornion kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koostamaa Tornion vuosikymmenet -historiasarjaa. Kirjoitukset ilmestyvät keskiviikkoisin Lounais-Lappi -lehdessä ja torstaisin Tornion kaupungin blogissa. Linkit teksteihin löydät Tornionlaakson museon sivuilta.
