Meillä harrastetaan ja paljon.
On liikuntametkaa, jääkiekkoa, klarinetin soittoa ja uintia. Ehtiikö vielä laskettelemaan, hiihtämään ja pyöräilemään pelien, soittoesitysten ja äidin harrastusten välillä sekä harrastuksiin kuuluvan talkoilun ohessa?
Välillä tuntuu, ettei muuta olekaan kuin ohjelmaa ja menoa joka päivälle. Joskus vain olisi niin kivaa todeta, että ei mennä tänään minnekään, jäädään vain pötköttelemään. Meillä kuitenkin harrastetaan lapsen ehdoilla ja hänen jaksamisensa mukaan. Niinpä jos lapsi jaksaa, jaksaa äitikin. Meillä myös pötkötellään ja nautitaan yhdessäolosta sohvan mutkassa.
Loppujen lopuksi nämä rullaavat arjessa aika helpolla. Tai no, tuo edellinen oli ehkä hieman satua – vaikka pääasiassa helpolta tämä kyllä tuntuu.
Liikuntametka suoraan koulutusta tuo tunnin kivaa liikuntaa hyvinvoinnin pankkiin. Metka on huikea ja vieläpä ilmainen palvelu. Nyt keväällä on jopa lapsiakin enemmän mukana puuhaamassa.
Jääkiekkoa Tihc U8 -joukkueessa, pienillä on vielä ihanasti kerran viikossa treenit ja jokusia pelejä vuoden aikana. Tämä on meidän toinen harrastus ja lapsen ensimmäinen kosketus lajiin saatiin kiekkokoulussa vuonna 2021, kolmevuotiaana. Koukkuun jäätiin heti, ja lajin parissa on koettu jo paljon hauskoja hetkiä.
Lapsen kolmas harrastus on Meri-Lapin musiikkiopistossa klarinettitunnit. Tällä hetkellä tunti on heti suoraan koulun jälkeen. Eskariaikana opettaja jopa haki päiväkodista tunnille ja vei tunnin jälkeen takaisin. Satunnaisesti on myös esityksiä ja konsertteja, jotka tuovat musiikin iloja, tulevien muusikoiden esittämänä.
Uintiakin meillä harrastetaan, se aloitettiin jo vauvauinnista. Nykyisin käydään KEMTUn treeneissä. No niin tämä harrastus ulottaa itsensä siihen minulle ”pyhään lehmäänkin” nimittäin viikonloppuun. Sunnuntaiaamuna simmarit reppuun ja nilkkasuorana Kemiin, puolilta päivin takaisin kotiin.
Niin sanottua talkootyötä KEMTUssa on marginaalisen vähän, arpoja myydään kerran vuodessa. Aktiivisemmat toki talkoilevat paljon minua enemmän uimakisoissa ja muussa seuratoiminnassa.
Mitä muuta kuuluu lapsen harrastukseen kuin treenit? Talkootyötä. Sitäkin on onneksi kohtuullisen vähän, mutta talkoilla on iso vaikutus harrastemaksuihin, jotka näillä pienillä on vielä hyvinkin kohtuulliset.
Maaliskuun aikaan justiinsa koulussa futsalturnaus ja taas mennään.
Lapsi tulee koulusta ja kysyy ”Äiti saanko mennä kokeilemaan jalkapalloa” Saa tietenkin, samalla pieni muistutus siitä, että kyseessä on kesälaji ja treenejä myös kesälomalla. TP-47 tyttöpalloilu kutsuu, katsotaan jääkö tämäkin osaksi meidän harrastuspalettiamme.
Entä minä itse?Vakaa pyrkimys käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa, samalla työn alla paluu juoksun ja hiihdon harrastajaksi. Millä omat harrastukset voi tässä rumbassa pelastaa? AIKATAULUTTOMUUDELLA
Voin harrastaa silloin kun ehdin, mutta samalla tämä kyllä antaisi mahdollisuuden lintsata kotitöiden ja kaiken muun tärkeän varjolla. Sohvallakin olisi niin mukavaa… Olen kokeillut aamutreeniä, klo 5.00 salille. Onnistuu mutta heräämisaika syö illat. Yhdeksän uutiset olisivat etäinen haave näillä heräämisillä. Nyt kevään voimalla hyvä kausi, hommat sujuvat ja minäkin harrastan. Unelmissa on pyöräilyä ja retkeilyä puolison kanssa. Tähän asti pyöräilyt on pääasiassa vuoroteltu ja retkeilyksi ei taideta takapihalle menoa laskea. Lapsi kasvaa ja mekin pääsemme jo ensi kesänä yhdessä fillaroimaan. Lähivuosina ehkä myös retkeilemään, kun otetaan lapsi mukaan.
”Onnistuuko tämä kaikki oikeasti? KYLLÄ, ainakin kun on vain yksi hyperharrastaja, eikä ole pienempiä sisaruksia.
Hajoaako pää? KYLLÄ, aina välillä ja silloin tympäisee ihan kunnolla.”
Mikä sitten palkitsee ja saa jatkamaan? Lapsen riemu harrastamisesta: uusi uimamerkki, onnistuminen jääkiekossa, uuden kappaleen oppiminen soittotunnilla sekä uudet ja vanhat kaverit harrastusten parissa.
Entä palkitseeko omat harrastukset? Kyllä. Pieni hetki omaa aikaa, omien tavoitteiden saavuttaminen ja joskus jopa aikaa puolison kanssa. Niinpä niin, lopulta itselläkin ihan samat asiat tuovat riemua kuin lapsellakin; onnistuminen tavoitteissa ja puhtaasti liikunnan riemu.
Entä kun treenimäärä lajikohtaisesti kasvaa? Se jää nähtäväksi, ensi syksy näyttää miten harrastukset asettuvat.
Ainakin itse voin siirtää oman liikkumisen enemmän lapsen liikkumisaikatauluun, kun vanhempien läsnäolon tarve harrastuksissa vähenee. Tässä kohtaa elää vielä kuvitelma, etten voi hallista lähteä, kun minua tarvitaan. Ehkä tässä samalla lievitellään omaa luopumisen tuskaa. Harrastamisen hinta vaihtelee lajin mukaan, ja kuluja muodostuu eri asioista. Kuten varusteista, soittimista, jää- ja hallimaksuista, sekä opetuksen ja valmennuksen kuluista. Nämä jakautuvat pääsääntöisesti pitkin vuotta. Varusteita hankitaan käytettynä sekä kierrätetään eteenpäin. Tässä kohtaa huomaa aina talkootyön suuren arvon rahassa ja samalla saadaan mahtava lisäbonus, kun tutustutaan toisten vanhempien kanssa. Tiedetään lapsen kaveripiiristä paljon enemmän, parhaimmillaan saadaan itselle ja lapsellekin elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Mikä sitten on lopputulema tässä kaaoksessa?
Nautitaan ihan älyttömästi arjesta harrastusten parissa. En luopuisi kyllä mistään harrastuksesta en omista enkä lapsenkaan. Niin kauan harrastetaan, kun siitä tulee aurinkoinen hymy, puhtaasti lapsen ehdoilla.
Kuvat ja kirjoittaja Birgitta Keskitalo