Kaapit

Kaapit

Irrallinen suorakaiteen muotoinen huonekalu, jonka yksi seinä avattavissa. Tarkoitettu säilytyspaikaksi.

Vanhimmat kaapit ovat keskiaikaisten kirkkojen kiinteät, seinään muuratut kaapit. Kaappien siirtymistä maalliseen miljööseen ei osata tarkalleen ajoittaa, mutta sen oletetaan tapahtuneen 1300-luvulla. Kaapit olivat aluksi kiinteitä, ne kuuluivat itse kiinteistöön eikä niitä merkitty irtaimistoluetteloihin. Säätyläiskodeissa kaappeja on mahdollisesti ollut keskiajan lopulla, talonpoikaisympäristöissä myöhemmin.

Kaapit jaetaan kokonsa puolesta pieniin seinäkaappeihin, keskikokoisiin penkkikaappeihin ja suuriin lattiakaappeihin. Nämä kaikki olivat Tornionlaaksossa tunnettuja.

Re­nes­sans­si­tyy­li­nen suu­ri­ko­koi­nen (korkeus 177cm) nurk­ka­kaap­pi Vo­jak­ka­las­ta on 1600-luvun lopulta. Ovissa on peilit sekä ar­ka­di­ko­ris­te­lua. 

Tor­nion­laak­sos­sa tunnetaan sy­lin­te­rin­muo­toi­nen ja kol­mi­si­vui­nen, seinälle kiin­ni­tet­tä­vä nurk­ka­kaap­pi. Se kuului talon emännälle tai isännälle ja siinä säi­ly­tet­tiin pie­ni­ko­koi­sia tärkeitä tavaroita, kuten rahaa tai ar­voe­si­nei­tä. Har­vi­nai­sem­pi sy­lin­te­ri­muo­toi­nen nurk­ka­kaap­pi on peräisin 1800-luvun al­ku­vuo­si­kym­me­nil­tä.

Ala­tor­nio­lai­nen nurk­ka­kaap­pi, nk. ren­gin­kaap­pi.

Takaisin