Tapahtuukos sielä Torniossa yhthään mithään? No tätä mieki olen joskus hunteeranu ko olen asunu tuola Rovaniemelä rapeat kakskymmentä vuotta. Minun omat viimisimmät muistikuvat tapahtumista on lähinnä muistikuvia Pandorasta laulamassa Lohifestien lavala tuola Green Linen pihala ja sitte on muistikuvia Pikisaaresta kalotti jazzitten ja bluussitten aikhaan. Sittemmin ”aikusena” on tullu käytyä Twinkkareila joskus, mutta sitte nekki lopuit. Niin, että en mie ole mitenkhään tie sonnalla laukkonu tapahtumitten perässä täälä käsin.
Miepä kerron tähän välhiin vähän ittestäni. Meän perhe muutti viime kesän aikana tänne Tornionjokivartheen ja aloima remontoihmaan minun melkein sata vuotta vanhaa kotitaloa. Met olema molemmat miehen kans täältä kotosin ja aina on ollu selvää, että tänne met joskus vielä tulema takasi. Elokuun lopussa sitte saima viimisetki tavarat Rovaniemeltä tänne meänperäle ja kläpit, kaks tyärtä, lähit uutheen kouhluun, joka oli kolme kertaa pienempi ko Rovaniemelä. Olihan siinä totuttelua alkhuunsa, mutta hyvin net siihen suovuit ja nyt on jo ensimmäinen vuosi käytynä.
Elämä täälä Torniossa on meän perheele erilaista ko mitä on totuttu. Met asuma keskelä maaseutua ja vähän kaukana kaikista ulkosista virikheistä. Tässä hommasimma kanoja ja niile on laitettu ommaa huushollia tuone vanhan navetan puolele, entisheen maitohuohneesheen. On meilä koiraki ja son varsin tyytyväinen tästä muutosta ko ei tartte ennää asfalttia kyntää ko pihasta lähtee. Tämmöstä elämää maala moni kaehtii ja sanompa tässä samala mainoslausheena, että kyllä tännekki kylhään mahtuu, jos mieli tekkee.
Kevhäälä tosihaan tuli tämmönen tapahtumarojekti vasthaan ja niinkö tuossa alussa jo kysyinki, aattelin varsin saavani ainaki vasthauksen jos tähän pääsen ja lähen. Niin mie sitte hain tätä kahden vuen tapahtumakoortinaattorin pestiä ja tulin valituksi. Minun hommaa on nyt sitte koortinoia tätä Tapahtumitten kehittäminen Torniossa -rojektia ja hoitaa siihen liittyviä hommia elikkä järjestää erilaisia kokkouksia, työpajoja ja huolehtia, että tähän rojekthiin planeeratut toimenpitheet tehhään niinkö on aiottu eikä sitä EU-lippuakhaan sovi unohtaa, son sitte tärkeä muistaa laittaa joka paikhaan esile.
Tornio on semmonen paikka, että täälä ei hötkytä mihinkhään käsin, täälä tehhään asioita ja makustehlaan niitä sitte tovi ennenkö menhään seuhraahvaan asihhaan. Tietenki diskuteerathaan myös grannin kans jos tarve vaatii ja sitte katothaan sitä koko kuvvaa uuesthaan.
Tapahtumitten kohala nämät asiat on menheet aina vähän omala painohlaan ja aika laila on samala systeemillä menty vuoesta toisheen, paikat on saatthaneet muuttua välilä. Nyt met sitte koitamma saaha tähän tapahtumitten kehittämisen ja planeerauksen puolele jotaki uutta pontta, onhan se tämä meän kotikaupunki täyttämässä 400-vuottaki niin jo son aika tehä ryhtiliike tapahtumittenki puolela viimisthään nyt.
Meilähän tämä alue on siittä erikoinen, että ko mitä tahansa tehet on siinä jotenkin matkassa ruottiki. Tornio ja Haaparanta on niinkö sammaa, mutta silti eriä ja sehän on tietenki oma rikhautensa tässä koko hommassa. Tämmösen ulkotorniolaisen palluumuuttajan silhmään kuitenki pistää justhiinsa se, että jotenki täälä nuukaihlaan tapahtumitten kans eikä täälä ole oikein selkeätä linjaa eikä yhteistyötä. Semmosta talkootyöhenkeä ja tehemä pois -meininkiä täälä ei oikein kunnolla vielä ole. Mie tiä sitte mistä se yhtheen hiihleen puhaltamisen puute johtuu, mutta siittäki met otama selvää näitten kahen vuen aikana tässä rojektissa.
Tähän välhiin mie voisin kertoa taas vähän ittestäni lissää ko son minun lempilaji. Mie solen semmonen perusmaatiainen, kotosin Korpikylästä ja aina on luonto ollu lähelä syäntä. Nuorena mie aattelin, että kuhan tulen täytheen ikhään niin heti muutan täältä pois ja kerralla kauas! No, mie pyörähin lukion jälkheen mutkan Ylä-Savossa ja opiskelin sielä matkailuophaaksi, tuli muuten hyvin tutuksi tuo Halosen taitelijasuku Lapinlahelta ko sielä sitte harjottelin sitä onnikkaopastusta. Matkailusta työnä tuliki sittemmin se minun juttu matkailualan opintojen jälkheen ja sitä työtä olenki tehny suurimman osan työhistoriastani. Minun ominta hommaa on ollu Lapin matkailumarkkinointi ja son sitte mielenkiintonen homma se.
Erilaisten työsarkojen aikana olen saanu kokea oikeasthan kaikkea mahollista ja vähän mahotontaki, mitä täälä Lapissa voipii tehä ja touhuta. Mie olen laskenu monia koskia, kellunu jäissä tuola merelä, ajanu koiravaljakkoa, ajanu kelkala, menny lohensoutuvenheelä Tenola kalhaan, ollu shamaanin kans nokatusten, huuhtonu kultaa Lemmenjoela käsin, nähny ja kuullu ko Palton Nilsu joikaa Kaapin Jounin tilan rannassa, ollu kovvaa ajavan ralliatuon kyytissä mettäautotielä, saunonu jos minkäki sortin saunoissa, kattonu karhuja mettässä ja ensin oottanu niitä tunti tolkula sääskitten syötävänä, melonu, lumikenkäilly, syöny yhtä sun toista lappilaista gurmettia ja tietenki porohommia on ollu jos mitäki. Mahottomin homma taisi olla se ko poroa lypsethiin, siinä oli jo ittellä maatalon tyttärenä hauskat paikat, en lypsäny! Toinen mahoton oli se, ko yhelä illallisella paikan isäntä nosti illan pääle pakkasesta pari karhun päätä siihen pöythään niinkö katteltavaksi, oli siinäki ihmettelemistä kerraksi.
Tämmöstä sitä on tullu tehtyä ja paljon tietenki sitä tavallista konttorihommaaki ja reissuja yhen sun toisen sortin tapahtuhmiin. Mie otan tämän kaiken semmosena vahvuutena ja mie uskon, että justhiinsa sen takia onki hyä tehä tätä tapahtumakoortinaattorin hommaa ko on nähny jo aika paljon ja vaikka mitä ja ollu pois Torniosta pitkän tovin tässä välilä.
Lopuksi häätyy sanoa vielä, että mie uskon, että täälä alkaa tapahtuhmaan enämpi ko saahaan yrittäjät matkhaan suunnittelehmaan tekemisiä. Met torniolaiset olema ahkerraa ja ossaavaa väkeä. Ko met alama ja yhessä tehemä, niin tullee hyvä ja saahan oikeasti jotaki aikaseksi! Niin, ja ko met kaikki seisomma meän torniolaisuuen ja Tornion brändin takana, silloin met saama meän omala karaktäärillä jo aikhaan aikamoisen vaikutuksen!
