Pohjanperän ensimmäinen kirkko perustettiin Kemijoen suiston luoteisrannalla olevalle Valmarinniemelle nykyisen Keminmaan kunnan alueelle 1300-luvun alkupuolella. Kirkon perustaminen kauas pohjoiseen niin aikaisessa vaiheessa pian Turun tuomiokirkon perustamisen jälkeen liittyy sekä Ruotsin ja Novgorodin väliseen valtataisteluun rajaseuduista, jotka kuuluivat virallisesti Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen Novgorodille, että Turun piispan haluun päästä verottamaan pohjoisen rikkaita lohijokia.
Kemin seurakunnan ensimmäisen kirkon tarkka paikka varmistui Valmarinniemeksi vuonna 1981, kun paikalla tehdyissä laajoissa arkeologisissa kaivauksissa löydettiin merkkejä kahdesta puukirkosta. Ensimmäinen kirkoista rakennettiin rahalöytöjen antaman ajoituksen perusteella viimeistään 1330-luvulla. Tämän kirkon tuhouduttua 1400-luvulla tulipalossa Valmarinniemelle rakennettiin uusi kirkko, joka seisoi paikalla aina 1500-luvun alkuun. Rahojen lisäksi kirkkojen lattioiden alta ja ympäröivästä kirkkomaasta löydettiin pienesineistöä sekä lähes 200 hautausta. Suurin osa hautauksista oli kristillisen perinteen mukaan ruumishautoja, mutta hiukan yllättäen näiden rinnalla oli myös muutamia polttohautauksia, joiden on yleensä mielletty kuuluvan pakanalliseen perinteeseen.
Valmarinniemen kaivausten löydöt antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä tutkimaan sydän- ja myöhäiskeskiaikaista elämää ja ihmisiä Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi kaivausten rahalöydöistä ja kirkonpaikalle haudattujen vainajien hampaistosta on tehty erillisiä tutkimuksia. Valmarinniemen kirkonpaikka on muistomerkki kristinuskon, kruunun ja niin sanotun pysyvän talonpoikaisasutuksen tulosta ja vakiintumisesta pohjolaan.
TAKAISIN