FOKUS Christina Snellman
Auringon kuvaaja, maailman kansalainen
Aineen taidemuseon FOKUS-näyttelysarja esittelee Christina Snellmanin (1928–2014) tuotantoa Aineen Kuvataidesäätiön ja Kemin taidemuseon kokoelmista.
Christina Snellman syntyi Helsingissä tunnetun taiteilijaperheen ainoaksi lapseksi vuonna 1928. Äiti Greta Lisa Jäderholm-Snellman (1894–1973) oli monilahjakas taidemaalari, keraamikko ja vapaa toimittaja, joka työskenteli muotoilijana arvostetuissa tehtaissa kuten Oy Arabia Ab:n tehtaalla Helsingissä, Atelier de Lachenalissa, Chatillonissa ja Sévresis tehtailla Ranskassa sekä Riihimäen Lasi Oy:n ja Iittalan lasitehtaalla. Christina Snellmanin isä, taidemaalari Eero Snellman (1890–1951) taas oli tunnettu muotokuvien maalari, ikuistaen mm. useita Suomen presidenttejä virallisiin potretteihin. Eero Snellmanin kaikista tunnetuimpaan teokseen voidaan kuitenkin lukea hänen yhdessä Bruno Tuukkasen kanssa suunnittelemansa Suomen siniristilippu. Eero Snellman toimi myös alkuunpanijana Pariisissa edelleen toimivan, arvostetun taiteilijaresidenssin Cité Internationale des Arts synnyssä.
Vanhempiensa kansainvälisen uran ja matkustelun myötä Christina Snellman sai jo varhain kosketuksen monikulttuuriseen maailmaan. Christina Snellman opiskeli taidetta ympäri Eurooppaa, ensin Tukholmassa vuosina 1946–47, Ranskan valtion taideakatemiassa Pariisissa 1947–51 sekä Firenzessä 1951–52. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Christina Snellman piti vuonna 1952 Helsingissä Galleria Hörhammerilla, jossa hänellä oli esillä ”parikymmentä” öljymaalausta. Snellman sai esikoisnäyttelystään erittäin kiittävät arvostelut ja näyttelyn teokset nähtiin vahvasti ranskalaisen koulukunnan jatkajiksi.
Maailmaa matkannut Christina Snellman päätyi 1950-luvulla vaikuttamaan merkittävästi Pohjois-Suomen ja Kemin taide-elämään. Snellmanin ensimmäinen puoliso työskenteli Kemi-yhtiön lakimiehenä, ja avioliiton myötä, aiemmin Keski-Euroopassa viihtynyt Snellman matkusti yhä useammin Perämeren pohjukkaan, Kemiin ja pohjoiseen Lappiin. Lappi ei ollut Christina Snellmanille tuntematon, sillä Snellmanin isän sukujuuret ulottuivat Peräpohjolaan, Tervolaan ja siellä vaikuttaneeseen Snellmanien pappissukuun. Asuessaan Kemissä vuosina 1956–61, Christina Snellman opetti ranskaa ja piirustusta Toivolan opistossa (Toivola-Luotolan setlementtiopisto Kemissä).
Heti Kemiin asetuttuaan Christina Snellmanista tuli 1950-luvun pohjoisen taide-elämän keskeisimpiä vaikuttajia. Snellman opetti taidetta, osallistui lukuisiin yhteisnäyttelyihin sekä muuhun pohjoisten taiteilijoiden yhteistoimintaan. Christina Snellmanin nimi nostettiin 1950-luvun aikalaiskritiikeissä yhdessä kemiläisten Liisa Rautiaisen ja Nina Vanaksen kanssa Pohjois-Suomen taiteilijoiden ehdottomaan parhaimmistoon. Snellman muisteli myöhemmin Lapissa viettämäänsä aikaa tärkeänä ja mm. joka kesäisiä Kittilän Sirkkaan suuntautuneita maalausretkiään lämmöllä.
Christina Snellman antama kannustus sekä ohjaaminen oli Kemissä taiteesta kiinnostuneille aikanaan suuri. Hän myös opasti pohjoissuomalaisia taiteilijoita hakemaan Pariisin Cité-residenssiin ja tällä tavalla ylläpiti pohjoissuomalaisten taiteilijoiden osallistamista osaksi kansainvälisiä taideverkostoja. Kemiläinen taiteilija Olavi Korolainen (1931–2022) muisteli myöhemmin, kuinka päätyi Christina Snellmanin kannustuksesta aikanaan matkustamaan Espanjaan ja tapaamaan siellä itse taiteilija Salvador Dalin. Niin ikään kemiläinen taiteilija, naivisti Lea Kauppi (1917-1999) on muistellut omalle taiteelliselle työlleen erityisen merkityksellisenä Christina Snellmanin pitämiä maalauskursseja vuosina 1962-1963.
Vuonna 1961 Christina Snellman muutti Espanjaan Alicanten maakuntaan, jossa asui loppuelämänsä, yli viisikymmentä vuotta. Snellman avioitui espanjalaisen arkkitehdin kanssa ja hänen maalaustensa aiheet vaihtuivat Lapin askeettisista maisemista Espanjan valoihin ja varjoihin. Rakennetun ympäristön kuvaaminen muodostuu keskeiseksi teemaksi jo Snellmanin varhaisessa tuotannossa. Maalausten aiheet löytyivät pitkälti Espanjan kotikylästä Javeasta sekä usein lähiseuduilta Kastiliasta, Pyreneiden alueelta ja Madridin ympäriltä.
Christina Snellmanin teokset loistavat lämmintä etelän valoa. Taiteilija on kertonut nuorempana maalanneensa synkkiä töitä ja esimerkiksi Pariisin hiilisatamat vetivät nuorta taiteilijaa puoleensa kiinnostavana maalausten aiheena.
Kemin taidemuseon kokoelmiin kuuluvat teokset, öljyvärimaalaus Cadaquésin kylä Espanjassa (1958), Viinitarha (1958) sekä monotypia Maisema etelästä (1992) edustavat hyvin Snellmanin koko tuotannon lävistäviä aiheita. Teokset näyttävät lähes kubistisilta tulkinnoilta rakennetusta ympäristöstä, kasvien runsauden tulkintoina sekä valon ja varjon kontrasteina.
Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmiin kuuluvat teokset Sirkuslapset (1974) ja Talo ja puita (1976) kertovat Snellmanin suvereenista värien hallinnasta ja maalausjäljen vapautumisesta. Christina Snellmanin tuotantoon sisältyy grafiikkaa, piirroksia ja maalauksia. Vahva sininen, keltainen, okra ja oranssi sekä hiilenmusta rytmittävät Snellmanin tuotantoa.
Vuonna 1998 Aineen taidemuseossa esiteltiin Christina Snellmanin retrospektiivinen näyttely, joka esitteli yli 40 teosta 1950-luvulta 1990-luvulle. Näyttely koottiin yhdessä taiteilijan kanssa. Christina Snellmanin teoksia löytyy Pohjois-Suomen taidemuseoiden kokoelmien lisäksi Didrichsenin taidemuseon kokoelmista, Gyllenbergin säätiön, Paulon säätiön, Svenska Kulturfondenin ja Jenny ja Antti Wihurin säätiön kokoelmista sekä ulkomaisista kokoelmista kuten Pariisin kaupungin taidekokoelmista ja Yhdysvaltain entisen presidentin Lyndon B. Johnsonin kokoelmasta.
Vaikka Christina Snellman asui suurimman osan elämästään ulkomailla, hänen toimintansa Lapissa jätti pohjoissuomalaiseen taidehistoriaan merkittävän jäljen. Etelän aurinkomaalari oli vahvasti myös Lapin maalari.
Amanda Hakoköngäs
amanuenssi, Aineen taidemuseo
Näyttelysarja FOKUS yhteistyössä:
Aineen Taidemuseon Ystävät ry. ja Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistys.
Kiitos Kari Mattila säätiö, Yrjö Sirolan säätiö.
