Se nedan på svenska / Scroll down for English
Aineen taidemuseon uusi kokoelmanäyttely Väylän väki esittelee taidetta ja tekijöitä Tornionjokilaaksosta. Vuonna 2022 Rajakartanon ollessa remontissa Aineen taidemuseo on jalkautunut eri puolille Torniota. Kesän kokoelmanäyttelyn paikkana on kauppakeskus Rajalla ja sen toisessa kerroksessa sijaitseva Galleria Kortteeri, jonne Väylän väki levittäytyy.
Suomalaisessa mytologiassa sana väki viittaa esimerkiksi johonkin paikkaan tai olentoon liittyvään yliluonnolliseen voimaan. Väellä tarkoitettiin myös ihmisen voimaa tai taikavoimaa. Elementeistä vedellä katsottiin olevan erityisen paljon väkeä. Tornionjokilaaksossa ihmisten ja ympäristöä hallitsevan vesielementin suhteen voidaan nähdä olevan erityisen väkevä. Väylän väki -näyttelyssä tutkitaan sitä, miten paikan voima näkyy taiteessa ja välittyy siten eteenpäin aikojen ja matkojen päähän.
Väylän väki -näyttelyssä on esillä Aineen taidemuseon kokoelmiin kuuluvia teoksia 1990-luvulta tähän päivään saakka – joitakin klassikoiksi jo kehittyneitä sekä aivan ennen näkemättömiä hankintoja. Monilla näyttelyn taiteilijoilla on juuret Tornionjokilaakson maaperässä ja jotkut työskentelevät alueella juuri nyt, tässä ajassa. Teoksissa luodataan ihmisten suhdetta toisiinsa ja ympäristöönsä eri tavoin. Sanna Haimilan värikylläinen maalaus Encounter (With the Self) kutsuu pohtimaan samaistumisen ja erillisyyden kokemuksia. Ristomatti Myllylahden Luxury palaa -installaatio taas herättää kysymyksiä esittämispaikastaan, veden päälle rakennetusta kauppakeskuksesta ja sen tulevaisuudesta.
Tornionjoki ei ole tietenkään vain täältä toisaalle virtaavien vaikutteiden väylä vaan yhtä lailla vastaanottaja. Näyttelyssäkin on mukana valikoituja teoksia, jotka tuovat oman lisänsä käsiteltäviin teemoihin muiden pohjoisten vesien ääreltä. Mukana on muun muassa Raisa Raekallion ja Misha del Valin yhdessä maalaama ystävyyden kuvaus, jossa nähdään koko joukko Lapissa vaikuttavia taiteilijoita.
Alueen ainutlaatuisesta historiasta ja taiteen merkityksellisyydestä on näyttelyssä muistuttamassa myös yksi Aineen Kuvataidesäätiön vanhemmista arvomaalauksista. Väylän varrella tehtiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa tieteellisiä mittauksia, joiden avulla selvitettiin maapallon kokoa ja muotoa. Werner Holmbergin maalauksessa Juhannusyö Torniossa näkyvä maisema on kuvattu Alatornion kirkon tornista, joka on myös yksi kolmiomittauspisteistä. Merkittävät tieteelliset havainnot välittyivät taiteen kautta muualle maailmaan ja tänä päivänä Struven ketju on Unescon maailmanperintökohde.
Oheisohjelma:
Näyttelyn yhteydessä järjestetään Tapaa taiteilija -iltoja, joissa päästään kuulemaan kokoelmataiteilijoiden ajatuksia Väylän varren taiteesta.
12.5. klo 13.30 Jaakko Heikkilä 22.6. klo 17 Teija ja Pekka Isorättyä 11.8. klo 17 Hanna Kanto 24.8. klo 17 Illusia Juvani
Galleria Kortteerista tulee myös museon taidekasvatustoiminnan keskus kesän ajaksi. Luvassa on sekä ohjattuja että non-stop-työpajoja, joissa tutustutaan kokoelmateoksiin ja erilaisiin taiteen tekemisen tekniikoihin.
Kauppakeskus Rajalla, 2. kerros, Galleria Kortteeri. Länsiranta 10, Tornio.
Aukioloajat:
ma suljettu ti–to 11–18 pe 11–15 la 12–17 su 11–16
Aines konstmuseums nya samlingsutställning Älvens folk presenterar konst och aktörer från Tornedalen. Under år 2022 då Rajakartano är under renovering har Aines konstmuseum delat upp sin verksamhet på olika ställen i Torneå. Platsen för sommarens samlingsutställning är köpcentret Rajalla och Galleri Kortteeri som är beläget på dess andra våning, där Älvens folk breder ut sig.
I den finska mytologin syftar ordet väki (folk) till exempel på någon övernaturlig kraft som bebor någon plats eller något väsen. Med väki avsåg man också människans kraft eller magisk kraft. Av elementen ansåg man att vattnet var det där det fanns speciellt mycket folk. När det gäller förhållandet mellan människorna i Tornedalen och vattenelementet som dominerar dess miljö kan man se det som speciellt starkt (väkevä). I utställningen Älvens folk utforskas hur platsens kraft syns i konsten, och på det sättet förmedlas vidare ända till tidens och vägarnas ände.
I utställningen Älvens folk visas verk från 1990-talet till idag ur Aines konstmuseums samlingar – en del som redan har blivit till klassiker samt vissa aldrig tidigare skådade anskaffningar. Många av utställningens konstnärer har sina rötter i Tornedalens jord och andra jobbar på området just nu, i den här tiden. I verken lodas på olika sätt människornas förhållande till varandra och till sin omgivning. Sanna Haimilas koloristiska målning Encounter (With the Self) inbjuder en till att fundera över upplevelser av identifikation och olikhet. Ristomatti Myllylahtis installation Luxury brinner väcker å sin sida frågor om sin visningsplats, köpcentret som är byggt på vattnet samt dess framtid.
Torneälven är förstås inte enbart en farled där influensernas strömmar går härifrån bortåt, utan är lika mycket en mottagare. I utställningen finns också med ett urval av verk som från andra nordliga vatten tillför något eget till de teman som behandlas. Med finns bland andra Raisa Raekallios och Misha del Vals beskrivning av vänskapen som de tillsammans målat, i vilken man kan se en hel grupp konstnärer som verkar i Lappland.
Om områdets unika historia och konstens betydelsefullhet påminner oss på utställningen också en av Aines Bildkonststiftelses äldsta värdemålningar. Vid farleden gjordes vid sekelskiftet mellan 1700- och 1800-talet vetenskapliga mätningar med vilka man utredde jordklotets storlek och form. Landskapet som syns i Werner Holmbergs målning Midsommarnatt i Torneå har avbildats från Nedertorneås kyrkas torn som också är en av trianguleringspunkterna. Betydelsefulla vetenskapliga observationer förmedlades via konsten till den övriga världen och idag är Struves meridianbåge ett av Unescos världsarvsmål.
Köpcentret På Gränsen, 2 våningen, Galleri Kortteeri. Länsiranta 10, Torneå.
Öppettider:
mon stängt tis–tor 11–18 fri 11–15 lör 12–17 sön 11–16
The Aine Art Museum’s new exhibition Folk of The River presents art and artists from the Tornio river valley. In 2022 The Aine Art Museum has spread its activities around Tornio while the museum building is under renovation. The summer exhibition Folk of The River takes place in the second floor of the shopping centre Rajalla and its gallery space Kortteeri.
In Finnish mythology, the word väki (people, folk) refers not only to the human inhabitants but also to the supernatural forces or entities contained in places or beings, making them powerful, magical. Water element was considered to contain plenty of väki, making it especially strong (väkevä). In Tornio river valley also the relationship between its inhabitants and the water element that dominates its environment can be seen as particularly powerful. This exhibition explores how the power of a place and its people can be mediated and experienced in art.
Folk of The River shows art works from the 1990s to today from the Aine Art Museum’s collections – some of them have already become classics and some have never before been on display. In the works, people’s relationships to each other and to their surroundings are being investigated in various ways. Many of the exhibition’s artists have their roots in the soil of the Tornio river valley and the others are working in the area right now. Of course, the Tornio river is not only a fairway where the currents of influences derive from, but is just as much a receiver. This is why the exhibition also includes a selection of works originating from the shores of other northern waters that add something of their own to the theme.
One of the old masterpieces of Aine Pictorial Art Foundation’s collection makes an exception to the exhibition’s line up of contemporary art. Werner Holmbergs painting Midsummer Night in Tornio (ca. 1849) is included in the exhibition to remind us of the unique history of the area and the significance of art in the development of world views.
At the turn of the 18th and 19th centuries Tornio river valley was the stage of scientific measurements which investigated the size and shape of the globe. The landscape seen in Holmberg’s painting has been depicted from the tower of Alatornio Church, which is also one of the triangulation points. These significant scientific observations were communicated via art to the rest of the world, and today Struve’s Geodetic Arc is one of UNESCO’s World Heritage Sites.
Shopping centre Rajalla På Gränsen, 2nd floor, Gallery Kortteeri. Länsiranta 10, Tornio.
Opening times:
mon closed tue–thu 11 am – 6 pm fri 11 am – 3 pm sat 12 am – 5 pm sun 11 am – 4 pm
30.11.2021–30.1.2022
Aineen taidemuseon uusi vaihtuva näyttely Unta ja aikaa esittelee kokoelman uusimpia hankintoja. Viime vuosien aikana karttuneista teoksista nousee esille kaksi toisiaan risteävää polkua, jota myös näyttelyn nimi kuvaa. Teosten maailmoissa liikutaan sekä unien utooppisessa ulottuvuudessa että tiukasti tässä ajassa yhteiskunnan kipupisteitä kommentoiden.
Uni ei ole poissaoloa, vaan toisenlaista läsnäoloa. Toisin katsominen, oleminen ja kokeminen on myös se, mikä kutsuu ihmistä taiteen äärelle. Näyttelykävijän ottaa vastaan Jouko Alapartasen Herääminen. Käsin piirretty animaatio luuppaa kasvoja, jotka näyttävät nukkuvan, mutta hajoavat ja rakentuvat uudelleen kerta toisensa jälkeen. Videoteos muistuttaa yhtä aikaa kuolevaisuudesta ja kuolemattomuudesta. Tiedostamattoman äärellä olevat hahmot sekä unille tunnusomaista surrealismia huokuvat maisemat ja tilat esiintyvät useissa muissakin näyttelyn teoksissa.
Unesta liu’utaan jälleen arkeen ja ajan rattaisiin. Ihminen taiteen aiheena on ajaton, mutta sen esittämisen tavat kertovat omaa tarinaansa vallitsevista olosuhteista. Aurora Reinhardin pronssiveistokseksi patinoitunut barbi-nukke, Pauliina Turakka Purhosen tekstiilistä muovailtu muhkurainen pötköttelijä ja Illusia Juvanin videolla kiviä suustaan sylkevä queer-keho kuljettavat ajatuksia kohti ihmisruumiin erilaisia määrittelytapoja – rajoja ja niiden purkamisia.
Yhteiskunnallinen taide on vahvasti sidoksissa välineeseen. Työmenetelmien valinta ja materiaalin olomuotojen ymmärtäminen ovat osa sekä taiteellista tutkimustyötä että teoksen tulkintaa. Materiaalin hienovarainen ilmaisuvoima tulee esiin erityisesti Sasha Huberin muotokuvasarjassa Shooting Stars. Poliittisen aktivisminsa vuoksi murhattujen ihmisten kuvat muodostuvat niittipyssyllä ammutuista niiteistä. Hopeista valoa aaltoilevan pinnan kauneus tuntuu vaativan hiljentymistä rujon aiheen äärelle.
Huberin teosten lisäksi taiteen globaalit aiheet tulevat lähelle myös esimerkiksi Dzamil Kamangerin maalatuissa kurdihuiveissa sekä Jaanus Samman Hair Sucks -teoksessa, johon on tallennettu Tornion ja Haaparannan välisen rautatiesillan kantaaottavia seinäpiirroksia ja -tekstejä.
Aineen taidemuseon kokoelmat taipuvat moneen. Dekkaritarinan pyörteisiin vievä Ennen yötä Tornio Noir ja kokoelman historiaa valottava Keräilijän Tornio sekä Tornion vastaremontoidussa kaupungintalossa esillä oleva Ajan ja kulttuurin kerroksia saavat nyt rinnalleen nykytaiteen eri muotoja valottavan näyttelyn. Toivomme, että yleisölle voi muodostua elävä suhde myös kokoelman tuoreimpiin tulokkaisiin, jotka täydentävät olemassa olevaa kokonaisuutta ja vievät museon tarinaa uusille urille.
Teoshankinnoista vastaa museon henkilökunnasta koottu kokoelmatoimikunta, jonka työtä ohjaa museon kokoelmapoliittinen ohjelma. Pääasiassa kokoelmat karttuvat näyttelyistä ja taiteilijoiden työhuoneilta tehtyjen hankintojen sekä saatujen lahjoitusten kautta. Unta ja aikaa -näyttelyyn on valittu hankintoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja mukana on myös teoksia, jotka eivät ole vielä koskaan aikaisemmin olleet Aineen taidemuseossa esillä. Yhden rajatun teeman sijaan näyttely avaa mahdollisuuden tutkia tässä ajassa tehtyjen teosten välille muodostuvia kytköksiä ja kudelmia. Esillä on sekä hiljaisen hienovaraisia että ensikatsomalta iskuvoimaisia teoksia. Yhtä lailla niissä on taiteen tenhoa – unta ja aikaa.
Unta ja aikaa on esillä Aineen taidemuseossa 30.11.2021–30.1.2022.
Aines konstmuseums nya tillfälliga utställning Dröm och tid presenterar de nyaste anskaffningarna i samlingen. Av de verk som tillkommit under de senaste åren framträder två stigar som korsar varandra, vilket även utställningens namn beskriver. I verkens världar rör vi oss både i drömmarnas utopiska dimension och strikt i vår tid med kommentarer om samhällets smärtpunkter.
Drömmen är inte bortavaro utan en annan sorts närvaro. Det som också bjuder in människor till konst är att se på varandra, vara tillsammans och uppleva. Utställningsbesökaren tas emot av Jouko Alarpartanens Herääminen. Den för hand ritade animationen loopar ansikten som tycks sova, men de går sönder och byggs på nytt gång på gång. Videoinstallationen påminner samtidigt om dödligheten och odödligheten. Gestalterna som befinner sig vid det omedvetna samt landskapen och rummen som utstrålar surrealism karaktäristisk för drömmar, förekommer i flera andra av utställningens verk.
Från drömmen glider vi åter till vardagen och tidens hjul. Människan är tidlös som ämne i konsten, men presentationssättet berättar sin egen historia om rådande förhållanden. Aurora Reinhards barbiedocka som patinerats till en bronsskulptur, Pauliina Turakka Purhonens knöliga liggande figur formad av textilier och Illusia Juvanis queer kropp som spottar stenar i en video för tankarna till olika definitionssätt av människokroppen – gränser och upplösning av dessa.
Samhällelig konst är starkt knuten till redskap. Förståelsen av val av arbetsmetod och materialets tillstånd är en del av både det konstnärliga forskningsarbetet och tolkningen av verket. Materialets finkänsliga uttryckskraft kommer i synnerhet fram i Sasha Hubers porträttserie Shooting Stars. Bilderna på människor som mördats på grund av sin politiska aktivism formas av häftklamrar skjutna från en häftpistol. Skönheten i ytan som böljar av silvrigt ljus förefaller kräva stilla reflektion vid det obehagliga ämnet.
Förutom i Hubers verk kommer även globala ämnen inom konsten nära som till exempel i Dzamil Kamangers målade kurdiska sjalar och Jaanus Sammas verk Hair Sucks med ställningstagande väggmålningar och -texter från järnvägsbron mellan Torneå och Haparanda.
Aines konstmuseums samlingar tar många former. Vid sidan av Före natten Torneå Noir som för oss in i deckarhistoriens virvlar och Samlarens Torneå som belyser samlingens historia och Torneå stads nyrenoverade stadshus med Ajan ja kulttuurin kerroksia kommer nu en utställning som belyser samtidskonstens olika former. Vi hoppas att publiken kan skapa en levande relation även med samlingens nyaste verk som kompletterar den nuvarande helheten och för museets historia in i nya banor.
Samlingskommissionen som består av museets personal ansvara för anskaffning av verk, och arbetet styrs av museets samlingspolitiska program. I huvudsak utökas samlingarna av utställningar och via anskaffningar gjorda i konstnärernas arbetsrum samt via erhållna donationer. Till utställningen Dröm och tid har anskaffningar från de senaste tio åren valts och med finns även verk som ännu aldrig tidigare har varit framme på Aines konstmuseum. I stället för ett begränsat tema öppnar utställningen möjligheten att undersöka samband och väv som bildas mellan verk från vår tid. Framme finns både verk som är stilla diskreta och slagkraftiga vid första anblicken. På samma sätt finns konstens kraft i dem – dröm och tid.
Kuolema kulkee, ennen yötä, syliinsä sulkee, pimeän myötä
Eletään vuotta 1921. Toukokuinen Tornio valmistautuu 300-vuotisjuhliin, mutta juhlien keskellä tapahtuu salaperäinen rikos.
ENNEN YÖTÄ on Aineen taidemuseon kokoelmista koottu fiktiivinen rikostarina, jossa rikosnäyttämönä toimii 300-vuotisjuhlaansa viettävä Tornio. Tapahtumat käynnistyvät, kun varakas leskirouva K.V. Anniainen (Albert Edelfelt: Pariisitar, 1901) saapuu etsivä A. Maunun (Stig Fredriksson: Omakuva, 1971) luo. Ennustaja on nähnyt korteista rouvaa uhkaavan vaaran, jonka vuoksi hän haluaa palkata etsivän selvittämään tapausta. Hysteerinen naisihminen, toteaa etsivä ja hylkää jutun.
Kaksi päivää juhlien jälkeen etsivä lukee Tornion Lehdestä leskirouvaa kohdanneesta kuolemantapauksesta. Kaikki viittaa rikokseen, joten etsivä lähtee toukokuiseen päivään selvittämään kuka kaiken takana on. Etsivän tie kulkee epäiltyjen perässä Puutarhakadun rikospaikalta Bergmanin talolle (Raisa Mesilaakso: Kunnalliskoti, 1983) ja aina Handolinin siltaa pitkin (Torsten Wasastjerna: Handolinin silta, 1920) Haaparannan Hotelli Seurahuoneelle (Vilho Sjöström: Brandön pioneerit, luonnos, n. 1916/1917). Kantakaupungin pimeimmissä sokkeloissa hän päätyy ennustajan (Sigfrid Keinänen: Povarissa, n. 1876) luo.
Epäiltyjen listalle päätyvät leskirouvan lipevä kosija Severi Rotta (Gunnar Berndtson: Självporträtt (Omakuva), 1890-luku), kunnalliskodin johtajatar Manta Köngäs (Jalmari Ruokokoski: ”Mona-Lisa”, 1913), ennustaja mystinen Rosanna, kaupustelija Hilkka Klaava sekä taiteilija J.H. Poukama (Tuomas Mäntynen: Mies ja kissa, 1987). Epäiltyjä etsiessä toukokuinen Tornio hämärtyy (Liisa Rautiainen: Ennen yötä, 1983) yön saapuessa (Kari Huhtamo: Vuodenajat-sarja, 1974).
ENNEN YÖTÄ esittelee Torniota sata vuotta sitten. Tuskin näkee 400-vuotisjuhlia tämän kituva kyläpahainen, toteaa etsivä 2 000 asukkaan Torniosta vuonna 1921. Näyttelyssä Tornion historian todelliset tapahtumat nivoutuvat taidemuseon kokoelmateosten kautta kerrottuun kuvitteelliseen tarinaan. Näyttelyssä palataan myös Aineen Kuvataidesäätiön taustaan, jossa kokoelmankeräilijä Veli Aine (s. 1919) on vasta taaperoikäinen hänen isänsä Eelis Iikka Aineen aloitellessa Aineen autoliikettä (per. 1923) tuomalla Fordeja Tanskasta Tornioon (Kari Cavén: Duel, 2001).
Näyttely on ripustettu kuvitetun näyttelyjulkaisun pohjalta, jonka avulla näyttelykierroksesta tulee ratkaistava rikosmysteeri. Näyttely toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena esitellen Aineen Kuvataidesäätiön ja Aineen taidemuseon kokoelmia. Näyttely juhlistaa 400-vuotisjuhlaansa viettävää Torniota.
Kuten kaikissa perinteisimmissä rikostarinoissa, epäillyt kerätään viimeisessä salissa rikospaikalle ja etsivän on aika paljastaa syyllinen.
29.1.2021–16.1.2022 Keräilijän Tornio I Samlarens Torneå I A collector’s Tornio
Keräilijän Tornio juhlistaa 400 vuotta täyttävää Tornion kaupunkia ja Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaa. Näyttely on kokoelmateosten kautta kerrottu tarina Aineen Kuvataidesäätiön ja Tornion kaupungin yhteisestä kunnianhimoisesta visiosta rakentaa Tornioon taidemuseo, jolla on merkittävä suomalaisen taiteen kokoelma.
Keräilijän Tornio tuo kokoelmateosten kautta esiin, miten Eila ja Veli Aineen rakkaus taiteeseen kehittyy kokoelmaksi ja Aineen Kuvataidesäätiö perustetaan. Näyttelyssä voi perehtyä kokoelman karttumisen linjoihin ja sen painopisteisiin. Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma sisältää teoksia mm. Helene Schjerfbeckiltä, Ellen Thesleffiltä, Tyko Salliselta, Jalmari Ruokokoskelta sekä muilta keskeisiltä 1900-luvun alussa toimineilta suomalaisilta taiteilijoilta.
Näyttely valottaa Suomen taiteen tarinaa nostaen esiin sen tekijöitä ja ilmiöitä. Tornion brändivärillä maalatulle klassikkoseinälle on koottu kokoelman helmiä. Aineen Kuvataidesäätiön karttuvasta kokoelmasta on esillä myös tuorein hankinta, Jussi Gomanin (1980) maalaus Shadow of an Apple vuodelta 2019.
”Rakennus ilman taidetta on tyhjä”, totesi taidemaalari Unto Pusa (1913–1973). Pusa oli paitsi aikanaan maamme merkittävin monumentaalimaalausten tekijä, myös Veli Aineen hyvä ystävä. Jo ennen taidemuseorakennuksen valmistumista Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaan kuuluvia teoksia oli sijoitettuna Tornion kaupunginhotelliin. Moni torniolainen muistaa kaupunginhotellin ravintolassa olleita teoksia, kuten Unto Pusan öljymaalauksen Iso Iita (1973). Myös Niilo Hyttisen (1940–2010) Ökytalon emäntä (1972, öljy kankaalle) on tehnyt moneen lähtemättömän vaikutuksen. Hotellin ulko-oven läheisyyteen sijoitettu tiukkailmeinen emäntä saattoi tapauksesta riippuen vauhdittaa tai lykätä kotiinlähtöä.
Taide on erinomainen alku keskustelulle, uskoi Veli Aine. Hänen kaupunginhotellin työhuoneeseensa sijoitettu Kain Tapperin (1930–2004) puuveistos Ukkospilvi (1961) oli varma keskustelunaihe. Kuvanveistäjä Tapper oli uuden taiteen esille raivaaja, jonka abstraktiin ilmaisuun pyrkivät puuveistokset aiheuttivat 1960–luvun alussa suoranaisen skandaalin. Tuolloin julkisuuteen esitetty kysymys ”Onko kanto taidetta?” aiheutti laajaa polemiikkia. Veli Aineen valinta kertoo, että keräilijä ei kaihtanut vaikeatakaan taidetta.
Iloisen odottava tunnelma on aistittavissa valokuvassa, joka Aineen Kuvataidesäätiön ja Tornion kaupungin välisen sopimuksen allekirjoituksen hetkellä koettiin. Kauppaneuvos Veli Aine allekirjoittaa, hammaslääkäri, rouva Eila Aine, kaupunginjohtaja Hannes Manninen, kaupunginhallituksen pj. Ossi Hooli, kaupungininsinööri Oiva Kurkela ja kouluneuvos Yrjö Alamäki seuraavat toimitusta. Sopimuksen allekirjoittajat ovat asettuneet valokuvattavaksi Alvar Cawenin (1886–1935) teoksen äärelle. Sorsastajat vuodelta 1923 on mukana Keräilijän Tornio-näyttelyn ripustuksessa.
Taidemaalari H. Ahtela (1881–1968) enteili tulevaa, kun hän vuonna 1965 kirjoitti teoksensa taakse, sen vasempaan kiilakehykseen: ”Lahja Tornion tulevalle taidemuseolle 1965 H. Ahtela.” Tornionlaakson museo lahjoitti teoksen edelleen Aineen taidemuseolle sen avaamisen aattona 7.3.1986. Riittä Helevän (1951) pronssiveistos Pilvipaimen vuodelta 1984 oli ensimmäinen Aineen taidemuseon kokoelmaan tehty hankinta.
Näyttely kuvittaa taidemuseotoiminnan käynnistymistä ja sen yleisötyön periaatteita. Lapset ja nuoret ovat yksi taidemuseon tärkeimmistä kohderyhmistä. Aineen taidemuseolla on museopedagoginen ohjelma, jonka mukaan sen harjoittaman taidekasvatustyön tavoitteena on tutustuttaa erityisesti nuoria kävijöitä taiteen eri ilmiöihin ja harjaannuttaa sen ennakkoluulottomaan vastaanottamiseen. Aineen taidemuseon perustaminen on ollut merkittävä teko. Torniossa kasvaa jo useampi sukupolvi, jolla on vahva tunneside kotikaupungissa sijaitsevaan taidemuseoon.
Näyttelyssä on lapsen katselukorkeudella oleva vitriini, jossa on esillä taiteilijan työskentelyprosessista kertovaa materiaalia, kuten Liisa Rautiaisen (1919–2018) matemaattisia laskelmia sisältävä luonnos, lehtiö ja joulukirje. Esillä ovat myös Eila ja Veli Aineen henkilökohtaiset exlibrikset sekä taidemitaleja.
Vitriini kertoo keräilijöidensä henkilökohtaisesta suhteesta taiteeseen. Taide ei ollut Eila ja Veli Aineelle sijoituskohde, vaan aitoa innostusta ja rakkautta taidetta kohtaan. Taiteen keräilyn lisäksi tärkeitä olivat myös ihmiset taiteen tekijöinä. Veli Aine loi henkilökohtaisen yhteyden moniin kokoelmataiteilijoihin ja osasta heistä tuli keräilijöille läheisiä ystäviä. Tästä on osoituksena esillä oleva taiteilijakirja, johon useat läheisiksi muodostuneet taiteilijat ovat osoittaneet kuvalliset ja sanalliset tervehdyksensä 80 vuotta täyttäneelle keräilijälle.
Näyttelyn avajaistilaisuuden sijaan juhlimme avoimin ovin Tornio 400-juhlaviikolla toukokuussa. Kiitämme Aineen Kuvataidesäätiötä, Tornion kaupunkia ja Tornionlaakson museota näyttelyyn myötävaikuttamisesta ja hyvästä yhteistyöstä.
Torniossa 29.1.2021
Näyttelytyöryhmä
Anita Alamaunu Amanda Hakoköngäs Jari Hannuniemi Virpi Kanniainen Mikko Saarenpää
10.6.–12.9.2021 Lapin kullanmurut
Lapin kullanmurut on keskustelua.
Lapin kullanmurut on vieraanvaraisuutta.
Lapin kullanmurut on oppimista.
Lapin kullanmurut on kuuden taiteilijan ryhmänäyttely, jonka perustana on Aineen taidemuseon unelma tehdä tiivistä yhteistyötä nuorten taiteilijoiden kanssa.
Lapin kullanmurut toi Tornioon, Aineen taidemuseon vieraaksi kuusi taiteilijaa syyskuusta 2020 toukokuuhun 2021. Taiteilijat Juho Könkkölä, Mira Kankaanranta, Ristomatti Myllylahti, Milla Aska, Johannes Heikkilä ja Noora Ylipieti liittyvät jokainen eri tavoin pohjoiseen: sukujuurten, opiskelujen tai synnyinseudun kautta. Näyttelyssä taiteilijat esittelevät monipuolisesti uutta tuotantoaan, joista osa on syntynyt Aineen taidemuseon vieressä sijaitsevassa Viippola-residenssissä.
Juho Könkkölä, Mira Kankaanranta, Ristomatti Myllylahti, Milla Aska, Johannes Heikkilä ja Noora Ylipieti ovat Lapin kullanmuruja.
Lapin kullanmurut on Jenny ja Antti Wihurin rahaston alueellisen kummimuseotoiminnan hanke. Aineen taidemuseo kiittää Jenny ja Antti Wihurin rahastoa saamastaan tuesta!