Menneet näyttelyt

Näyttelyt 2021–2022

Väylän väki 12.5.–28.8.2022

Se nedan på svenska / Scroll down for English

Aineen taidemuseon uusi kokoelmanäyttely Väylän väki esittelee taidetta ja tekijöitä Tornionjokilaaksosta. Vuonna 2022 Rajakartanon ollessa remontissa Aineen taidemuseo on jalkautunut eri puolille Torniota. Kesän kokoelmanäyttelyn paikkana on kauppakeskus Rajalla ja sen toisessa kerroksessa sijaitseva Galleria Kortteeri, jonne Väylän väki levittäytyy.

Suomalaisessa mytologiassa sana väki viittaa esimerkiksi johonkin paikkaan tai olentoon liittyvään yliluonnolliseen voimaan. Väellä tarkoitettiin myös ihmisen voimaa tai taikavoimaa. Elementeistä vedellä katsottiin olevan erityisen paljon väkeä. Tornionjokilaaksossa ihmisten ja ympäristöä hallitsevan vesielementin suhteen voidaan nähdä olevan erityisen väkevä. Väylän väki -näyttelyssä tutkitaan sitä, miten paikan voima näkyy taiteessa ja välittyy siten eteenpäin aikojen ja matkojen päähän.

Väylän väki -näyttelyssä on esillä Aineen taidemuseon kokoelmiin kuuluvia teoksia 1990-luvulta tähän päivään saakka – joitakin klassikoiksi jo kehittyneitä sekä aivan ennen näkemättömiä hankintoja. Monilla näyttelyn taiteilijoilla on juuret Tornionjokilaakson maaperässä ja jotkut työskentelevät alueella juuri nyt, tässä ajassa. Teoksissa luodataan ihmisten suhdetta toisiinsa ja ympäristöönsä eri tavoin. Sanna Haimilan värikylläinen maalaus Encounter (With the Self) kutsuu pohtimaan samaistumisen ja erillisyyden kokemuksia. Ristomatti Myllylahden Luxury palaa -installaatio taas herättää kysymyksiä esittämispaikastaan, veden päälle rakennetusta kauppakeskuksesta ja sen tulevaisuudesta.

Tornionjoki ei ole tietenkään vain täältä toisaalle virtaavien vaikutteiden väylä vaan yhtä lailla vastaanottaja. Näyttelyssäkin on mukana valikoituja teoksia, jotka tuovat oman lisänsä käsiteltäviin teemoihin muiden pohjoisten vesien ääreltä. Mukana on muun muassa Raisa Raekallion ja Misha del Valin yhdessä maalaama ystävyyden kuvaus, jossa nähdään koko joukko Lapissa vaikuttavia taiteilijoita.

Alueen ainutlaatuisesta historiasta ja taiteen merkityksellisyydestä on näyttelyssä muistuttamassa myös yksi Aineen Kuvataidesäätiön vanhemmista arvomaalauksista. Väylän varrella tehtiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa tieteellisiä mittauksia, joiden avulla selvitettiin maapallon kokoa ja muotoa. Werner Holmbergin maalauksessa Juhannusyö Torniossa näkyvä maisema on kuvattu Alatornion kirkon tornista, joka on myös yksi kolmiomittauspisteistä. Merkittävät tieteelliset havainnot välittyivät taiteen kautta muualle maailmaan ja tänä päivänä Struven ketju on Unescon maailmanperintökohde.

Oheisohjelma:

Näyttelyn yhteydessä järjestetään Tapaa taiteilija -iltoja, joissa päästään kuulemaan kokoelmataiteilijoiden ajatuksia Väylän varren taiteesta.

12.5. klo 13.30 Jaakko Heikkilä
22.6. klo 17 Teija ja Pekka Isorättyä
11.8. klo 17 Hanna Kanto
24.8. klo 17 Illusia Juvani

Galleria Kortteerista tulee myös museon taidekasvatustoiminnan keskus kesän ajaksi. Luvassa on sekä ohjattuja että non-stop-työpajoja, joissa tutustutaan kokoelmateoksiin ja erilaisiin taiteen tekemisen tekniikoihin.

Näyttelyyn on vapaa pääsy, tervetuloa!

Kauppakeskus Rajalla, 2. kerros, Galleria Kortteeri. Länsiranta 10, Tornio.

Aukioloajat:

ma suljettu
ti–to 11–18
pe 11–15
la 12–17
su 11–16

 

Älvens folk 12.5.–28.8.2022

Aines konstmuseums nya samlingsutställning Älvens folk presenterar konst och aktörer från Tornedalen. Under år 2022 då Rajakartano är under renovering har Aines konstmuseum delat upp sin verksamhet på olika ställen i Torneå. Platsen för sommarens samlingsutställning är köpcentret Rajalla och Galleri Kortteeri som är beläget på dess andra våning, där Älvens folk breder ut sig.

I den finska mytologin syftar ordet väki (folk) till exempel på någon övernaturlig kraft som bebor någon plats eller något väsen. Med väki avsåg man också människans kraft eller magisk kraft. Av elementen ansåg man att vattnet var det där det fanns speciellt mycket folk. När det gäller förhållandet mellan människorna i Tornedalen och vattenelementet som dominerar dess miljö kan man se det som speciellt starkt (väkevä). I utställningen Älvens folk utforskas hur platsens kraft syns i konsten, och på det sättet förmedlas vidare ända till tidens och vägarnas ände.

I utställningen Älvens folk visas verk från 1990-talet till idag ur Aines konstmuseums samlingar – en del som redan har blivit till klassiker samt vissa aldrig tidigare skådade anskaffningar. Många av utställningens konstnärer har sina rötter i Tornedalens jord och andra jobbar på området just nu, i den här tiden. I verken lodas på olika sätt människornas förhållande till varandra och till sin omgivning. Sanna Haimilas koloristiska målning Encounter (With the Self) inbjuder en till att fundera över upplevelser av identifikation och olikhet. Ristomatti Myllylahtis installation Luxury brinner väcker å sin sida frågor om sin visningsplats, köpcentret som är byggt på vattnet samt dess framtid.

Torneälven är förstås inte enbart en farled där influensernas strömmar går härifrån bortåt, utan är lika mycket en mottagare. I utställningen finns också med ett urval av verk som från andra nordliga vatten tillför något eget till de teman som behandlas. Med finns bland andra Raisa Raekallios och Misha del Vals beskrivning av vänskapen som de tillsammans målat, i vilken man kan se en hel grupp konstnärer som verkar i Lappland.

Om områdets unika historia och konstens betydelsefullhet påminner oss på utställningen också en av Aines Bildkonststiftelses äldsta värdemålningar. Vid farleden gjordes vid sekelskiftet mellan 1700- och 1800-talet vetenskapliga mätningar med vilka man utredde jordklotets storlek och form. Landskapet som syns i Werner Holmbergs målning Midsommarnatt i Torneå har avbildats från Nedertorneås kyrkas torn som också är en av trianguleringspunkterna. Betydelsefulla vetenskapliga observationer förmedlades via konsten till den övriga världen och idag är Struves meridianbåge ett av Unescos världsarvsmål.

Fritt inträde, välkommen!

Köpcentret På Gränsen, 2 våningen, Galleri Kortteeri. Länsiranta 10, Torneå.

Öppettider:

mon stängt
tis–tor 11–18
fri 11–15
lör 12–17
sön 11–16

Folk of The River

from 12th of May to 28th of August 2022

The Aine Art Museum’s new exhibition Folk of The River presents art and artists from the Tornio river valley. In 2022 The Aine Art Museum has spread its activities around Tornio while the museum building is under renovation. The summer exhibition Folk of The River takes place in the second floor of the shopping centre Rajalla and its gallery space Kortteeri.

In Finnish mythology, the word väki (people, folk) refers not only to the human inhabitants but also to the supernatural forces or entities contained in places or beings, making them powerful, magical. Water element was considered to contain plenty of väki, making it especially strong (väkevä). In Tornio river valley also the relationship between its inhabitants and the water element that dominates its environment can be seen as particularly powerful. This exhibition explores how the power of a place and its people can be mediated and experienced in art.

Folk of The River shows art works from the 1990s to today from the Aine Art Museum’s collections – some of them have already become classics and some have never before been on display. In the works, people’s relationships to each other and to their surroundings are being investigated in various ways. Many of the exhibition’s artists have their roots in the soil of the Tornio river valley and the others are working in the area right now. Of course, the Tornio river is not only a fairway where the currents of influences derive from, but is just as much a receiver. This is why the exhibition also includes a selection of works originating from the shores of other northern waters that add something of their own to the theme.

One of the old masterpieces of Aine Pictorial Art Foundation’s collection makes an exception to the exhibition’s line up of contemporary art. Werner Holmbergs painting Midsummer Night in Tornio (ca. 1849) is included in the exhibition to remind us of the unique history of the area and the significance of art in the development of world views.

At the turn of the 18th and 19th centuries Tornio river valley was the stage of scientific measurements which investigated the size and shape of the globe. The landscape seen in Holmberg’s painting has been depicted from the tower of Alatornio Church, which is also one of the triangulation points. These significant scientific observations were communicated via art to the rest of the world, and today Struve’s Geodetic Arc is one of UNESCO’s World Heritage Sites.

There is no admission fee to visit the exhibition. Welcome!

Shopping centre Rajalla På Gränsen, 2nd floor, Gallery Kortteeri.
Länsiranta 10, Tornio.

Opening times:

mon closed
tue–thu 11 am – 6 pm
fri 11 am – 3 pm
sat 12 am – 5 pm
sun 11 am – 4 pm

Unta ja aikaa

Uusia hankintoja Aineen taidemuseon kokoelmasta

30.11.2021–30.1.2022

Aineen taidemuseon uusi vaihtuva näyttely Unta ja aikaa esittelee kokoelman uusimpia hankintoja. Viime vuosien aikana karttuneista teoksista nousee esille kaksi toisiaan risteävää polkua, jota myös näyttelyn nimi kuvaa. Teosten maailmoissa liikutaan sekä unien utooppisessa ulottuvuudessa että tiukasti tässä ajassa yhteiskunnan kipupisteitä kommentoiden.

Uni ei ole poissaoloa, vaan toisenlaista läsnäoloa. Toisin katsominen, oleminen ja kokeminen on myös se, mikä kutsuu ihmistä taiteen äärelle. Näyttelykävijän ottaa vastaan Jouko Alapartasen Herääminen. Käsin piirretty animaatio luuppaa kasvoja, jotka näyttävät nukkuvan, mutta hajoavat ja rakentuvat uudelleen kerta toisensa jälkeen. Videoteos muistuttaa yhtä aikaa kuolevaisuudesta ja kuolemattomuudesta. Tiedostamattoman äärellä olevat hahmot sekä unille tunnusomaista surrealismia huokuvat maisemat ja tilat esiintyvät useissa muissakin näyttelyn teoksissa.

Unesta liu’utaan jälleen arkeen ja ajan rattaisiin. Ihminen taiteen aiheena on ajaton, mutta sen esittämisen tavat kertovat omaa tarinaansa vallitsevista olosuhteista. Aurora Reinhardin pronssiveistokseksi patinoitunut barbi-nukke, Pauliina Turakka Purhosen tekstiilistä muovailtu muhkurainen pötköttelijä ja Illusia Juvanin videolla kiviä suustaan sylkevä queer-keho kuljettavat ajatuksia kohti ihmisruumiin erilaisia määrittelytapoja – rajoja ja niiden purkamisia.

Yhteiskunnallinen taide on vahvasti sidoksissa välineeseen. Työmenetelmien valinta ja materiaalin olomuotojen ymmärtäminen ovat osa sekä taiteellista tutkimustyötä että teoksen tulkintaa. Materiaalin hienovarainen ilmaisuvoima tulee esiin erityisesti Sasha Huberin muotokuvasarjassa Shooting Stars. Poliittisen aktivisminsa vuoksi murhattujen ihmisten kuvat muodostuvat niittipyssyllä ammutuista niiteistä. Hopeista valoa aaltoilevan pinnan kauneus tuntuu vaativan hiljentymistä rujon aiheen äärelle.

Huberin teosten lisäksi taiteen globaalit aiheet tulevat lähelle myös esimerkiksi Dzamil Kamangerin maalatuissa kurdihuiveissa sekä Jaanus Samman Hair Sucks -teoksessa, johon on tallennettu Tornion ja Haaparannan välisen rautatiesillan kantaaottavia seinäpiirroksia ja -tekstejä.

Aineen taidemuseon kokoelmat taipuvat moneen. Dekkaritarinan pyörteisiin vievä Ennen yötä Tornio Noir ja kokoelman historiaa valottava Keräilijän Tornio sekä Tornion vastaremontoidussa kaupungintalossa esillä oleva Ajan ja kulttuurin kerroksia saavat nyt rinnalleen nykytaiteen eri muotoja valottavan näyttelyn. Toivomme, että yleisölle voi muodostua elävä suhde myös kokoelman tuoreimpiin tulokkaisiin, jotka täydentävät olemassa olevaa kokonaisuutta ja vievät museon tarinaa uusille urille.

Teoshankinnoista vastaa museon henkilökunnasta koottu kokoelmatoimikunta, jonka työtä ohjaa museon kokoelmapoliittinen ohjelma. Pääasiassa kokoelmat karttuvat näyttelyistä ja taiteilijoiden työhuoneilta tehtyjen hankintojen sekä saatujen lahjoitusten kautta. Unta ja aikaa -näyttelyyn on valittu hankintoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja mukana on myös teoksia, jotka eivät ole vielä koskaan aikaisemmin olleet Aineen taidemuseossa esillä. Yhden rajatun teeman sijaan näyttely avaa mahdollisuuden tutkia tässä ajassa tehtyjen teosten välille muodostuvia kytköksiä ja kudelmia. Esillä on sekä hiljaisen hienovaraisia että ensikatsomalta iskuvoimaisia teoksia. Yhtä lailla niissä on taiteen tenhoa – unta ja aikaa.

Unta ja aikaa on esillä Aineen taidemuseossa 30.11.2021–30.1.2022.

 

Dröm och tid
Nya anskaffningar i Aines konstmuseums samlingar

30.11.2021–30.1.2022

Aines konstmuseums nya tillfälliga utställning Dröm och tid presenterar de nyaste anskaffningarna i samlingen. Av de verk som tillkommit under de senaste åren framträder två stigar som korsar varandra, vilket även utställningens namn beskriver. I verkens världar rör vi oss både i drömmarnas utopiska dimension och strikt i vår tid med kommentarer om samhällets smärtpunkter.

Drömmen är inte bortavaro utan en annan sorts närvaro. Det som också bjuder in människor till konst är att se på varandra, vara tillsammans och uppleva. Utställningsbesökaren tas emot av Jouko Alarpartanens Herääminen. Den för hand ritade animationen loopar ansikten som tycks sova, men de går sönder och byggs på nytt gång på gång. Videoinstallationen påminner samtidigt om dödligheten och odödligheten. Gestalterna som befinner sig vid det omedvetna samt landskapen och rummen som utstrålar surrealism karaktäristisk för drömmar, förekommer i flera andra av utställningens verk.

Från drömmen glider vi åter till vardagen och tidens hjul. Människan är tidlös som ämne i konsten, men presentationssättet berättar sin egen historia om rådande förhållanden. Aurora Reinhards barbiedocka som patinerats till en bronsskulptur, Pauliina Turakka Purhonens knöliga liggande figur formad av textilier och Illusia Juvanis queer kropp som spottar stenar i en video för tankarna till olika definitionssätt av människokroppen – gränser och upplösning av dessa.

Samhällelig konst är starkt knuten till redskap. Förståelsen av val av arbetsmetod och materialets tillstånd är en del av både det konstnärliga forskningsarbetet och tolkningen av verket. Materialets finkänsliga uttryckskraft kommer i synnerhet fram i Sasha Hubers porträttserie Shooting Stars. Bilderna på människor som mördats på grund av sin politiska aktivism formas av häftklamrar skjutna från en häftpistol. Skönheten i ytan som böljar av silvrigt ljus förefaller kräva stilla reflektion vid det obehagliga ämnet.

Förutom i Hubers verk kommer även globala ämnen inom konsten nära som till exempel i Dzamil Kamangers målade kurdiska sjalar och Jaanus Sammas verk Hair Sucks med ställningstagande väggmålningar och -texter från järnvägsbron mellan Torneå och Haparanda.

Aines konstmuseums samlingar tar många former. Vid sidan av Före natten Torneå Noir som för oss in i deckarhistoriens virvlar och Samlarens Torneå som belyser samlingens historia och Torneå stads nyrenoverade stadshus med Ajan ja kulttuurin kerroksia kommer nu en utställning som belyser samtidskonstens olika former. Vi hoppas att publiken kan skapa en levande relation även med samlingens nyaste verk som kompletterar den nuvarande helheten och för museets historia in i nya banor.

Samlingskommissionen som består av museets personal ansvara för anskaffning av verk, och arbetet styrs av museets samlingspolitiska program. I huvudsak utökas samlingarna av utställningar och via anskaffningar gjorda i konstnärernas arbetsrum samt via erhållna donationer. Till utställningen Dröm och tid har anskaffningar från de senaste tio åren valts och med finns även verk som ännu aldrig tidigare har varit framme på Aines konstmuseum. I stället för ett begränsat tema öppnar utställningen möjligheten att undersöka samband och väv som bildas mellan verk från vår tid. Framme finns både verk som är stilla diskreta och slagkraftiga vid första anblicken. På samma sätt finns konstens kraft i dem – dröm och tid.

ENNEN YÖTÄ – Tornio Noir
12.3.2021 – 30.1.2022

Kuolema kulkee, ennen yötä, syliinsä sulkee, pimeän myötä

Eletään vuotta 1921. Toukokuinen Tornio valmistautuu 300-vuotisjuhliin, mutta juhlien keskellä tapahtuu salaperäinen rikos.

ENNEN YÖTÄ on Aineen taidemuseon kokoelmista koottu fiktiivinen rikostarina, jossa rikosnäyttämönä toimii 300-vuotisjuhlaansa viettävä Tornio. Tapahtumat käynnistyvät, kun varakas leskirouva K.V. Anniainen (Albert Edelfelt: Pariisitar, 1901) saapuu etsivä A. Maunun (Stig Fredriksson: Omakuva, 1971) luo. Ennustaja on nähnyt korteista rouvaa uhkaavan vaaran, jonka vuoksi hän haluaa palkata etsivän selvittämään tapausta. Hysteerinen naisihminen, toteaa etsivä ja hylkää jutun.

Kaksi päivää juhlien jälkeen etsivä lukee Tornion Lehdestä leskirouvaa kohdanneesta kuolemantapauksesta. Kaikki viittaa rikokseen, joten etsivä lähtee toukokuiseen päivään selvittämään kuka kaiken takana on. Etsivän tie kulkee epäiltyjen perässä Puutarhakadun rikospaikalta Bergmanin talolle (Raisa Mesilaakso: Kunnalliskoti, 1983) ja aina Handolinin siltaa pitkin (Torsten Wasastjerna: Handolinin silta, 1920) Haaparannan Hotelli Seurahuoneelle (Vilho Sjöström: Brandön pioneerit, luonnos, n. 1916/1917). Kantakaupungin pimeimmissä sokkeloissa hän päätyy ennustajan (Sigfrid Keinänen: Povarissa, n. 1876) luo.

Epäiltyjen listalle päätyvät leskirouvan lipevä kosija Severi Rotta (Gunnar Berndtson: Självporträtt (Omakuva), 1890-luku), kunnalliskodin johtajatar Manta Köngäs (Jalmari Ruokokoski: ”Mona-Lisa”, 1913), ennustaja mystinen Rosanna, kaupustelija Hilkka Klaava sekä taiteilija J.H. Poukama (Tuomas Mäntynen: Mies ja kissa, 1987). Epäiltyjä etsiessä toukokuinen Tornio hämärtyy (Liisa Rautiainen: Ennen yötä, 1983) yön saapuessa (Kari Huhtamo: Vuodenajat-sarja, 1974).

ENNEN YÖTÄ esittelee Torniota sata vuotta sitten. Tuskin näkee 400-vuotisjuhlia tämän kituva kyläpahainen, toteaa etsivä 2 000 asukkaan Torniosta vuonna 1921. Näyttelyssä Tornion historian todelliset tapahtumat nivoutuvat taidemuseon kokoelmateosten kautta kerrottuun kuvitteelliseen tarinaan. Näyttelyssä palataan myös Aineen Kuvataidesäätiön taustaan, jossa kokoelmankeräilijä Veli Aine (s. 1919) on vasta taaperoikäinen hänen isänsä Eelis Iikka Aineen aloitellessa Aineen autoliikettä (per. 1923) tuomalla Fordeja Tanskasta Tornioon (Kari Cavén: Duel, 2001).

Näyttely on ripustettu kuvitetun näyttelyjulkaisun pohjalta, jonka avulla näyttelykierroksesta tulee ratkaistava rikosmysteeri. Näyttely toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena esitellen Aineen Kuvataidesäätiön ja Aineen taidemuseon kokoelmia. Näyttely juhlistaa 400-vuotisjuhlaansa viettävää Torniota.

Kuten kaikissa perinteisimmissä rikostarinoissa, epäillyt kerätään viimeisessä salissa rikospaikalle ja etsivän on aika paljastaa syyllinen.

29.1.2021–16.1.2022
Keräilijän Tornio I Samlarens Torneå I A collector’s Tornio

Keräilijän Tornio

Keräilijän Tornio juhlistaa 400 vuotta täyttävää Tornion kaupunkia ja Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaa. Näyttely on kokoelmateosten kautta kerrottu tarina Aineen Kuvataidesäätiön ja Tornion kaupungin yhteisestä kunnianhimoisesta visiosta rakentaa Tornioon taidemuseo, jolla on merkittävä suomalaisen taiteen kokoelma.

Keräilijän Tornio tuo kokoelmateosten kautta esiin, miten Eila ja Veli Aineen rakkaus taiteeseen kehittyy kokoelmaksi ja Aineen Kuvataidesäätiö perustetaan. Näyttelyssä voi perehtyä kokoelman karttumisen linjoihin ja sen painopisteisiin. Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma sisältää teoksia mm. Helene Schjerfbeckiltä, Ellen Thesleffiltä, Tyko Salliselta, Jalmari Ruokokoskelta sekä muilta keskeisiltä 1900-luvun alussa toimineilta suomalaisilta taiteilijoilta.

Näyttely valottaa Suomen taiteen tarinaa nostaen esiin sen tekijöitä ja ilmiöitä. Tornion brändivärillä maalatulle klassikkoseinälle on koottu kokoelman helmiä. Aineen Kuvataidesäätiön karttuvasta kokoelmasta on esillä myös tuorein hankinta, Jussi Gomanin (1980) maalaus Shadow of an Apple vuodelta 2019.

”Rakennus ilman taidetta on tyhjä”, totesi taidemaalari Unto Pusa (1913–1973). Pusa oli paitsi aikanaan maamme merkittävin monumentaalimaalausten tekijä, myös Veli Aineen hyvä ystävä. Jo ennen taidemuseorakennuksen valmistumista Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaan kuuluvia teoksia oli sijoitettuna Tornion kaupunginhotelliin. Moni torniolainen muistaa kaupunginhotellin ravintolassa olleita teoksia, kuten Unto Pusan öljymaalauksen Iso Iita (1973). Myös Niilo Hyttisen (1940–2010) Ökytalon emäntä (1972, öljy kankaalle) on tehnyt moneen lähtemättömän vaikutuksen. Hotellin ulko-oven läheisyyteen sijoitettu tiukkailmeinen emäntä saattoi tapauksesta riippuen vauhdittaa tai lykätä kotiinlähtöä.

Taide on erinomainen alku keskustelulle, uskoi Veli Aine. Hänen kaupunginhotellin työhuoneeseensa sijoitettu Kain Tapperin (1930–2004) puuveistos Ukkospilvi (1961) oli varma keskustelunaihe. Kuvanveistäjä Tapper oli uuden taiteen esille raivaaja, jonka abstraktiin ilmaisuun pyrkivät puuveistokset aiheuttivat 1960–luvun alussa suoranaisen skandaalin. Tuolloin julkisuuteen esitetty kysymys ”Onko kanto taidetta?” aiheutti laajaa polemiikkia. Veli Aineen valinta kertoo, että keräilijä ei kaihtanut vaikeatakaan taidetta.

Iloisen odottava tunnelma on aistittavissa valokuvassa, joka Aineen Kuvataidesäätiön ja Tornion kaupungin välisen sopimuksen allekirjoituksen hetkellä koettiin. Kauppaneuvos Veli Aine allekirjoittaa, hammaslääkäri, rouva Eila Aine, kaupunginjohtaja Hannes Manninen, kaupunginhallituksen pj. Ossi Hooli, kaupungininsinööri Oiva Kurkela ja kouluneuvos Yrjö Alamäki seuraavat toimitusta. Sopimuksen allekirjoittajat ovat asettuneet valokuvattavaksi Alvar Cawenin (1886–1935) teoksen äärelle. Sorsastajat vuodelta 1923 on mukana Keräilijän Tornio-näyttelyn ripustuksessa.

Taidemaalari H. Ahtela (1881–1968) enteili tulevaa, kun hän vuonna 1965 kirjoitti teoksensa taakse, sen vasempaan kiilakehykseen: ”Lahja Tornion tulevalle taidemuseolle 1965 H. Ahtela.” Tornionlaakson museo lahjoitti teoksen edelleen Aineen taidemuseolle sen avaamisen aattona 7.3.1986. Riittä Helevän (1951) pronssiveistos Pilvipaimen vuodelta 1984 oli ensimmäinen Aineen taidemuseon kokoelmaan tehty hankinta.

Näyttely kuvittaa taidemuseotoiminnan käynnistymistä ja sen yleisötyön periaatteita. Lapset ja nuoret ovat yksi taidemuseon tärkeimmistä kohderyhmistä. Aineen taidemuseolla on museopedagoginen ohjelma, jonka mukaan sen harjoittaman taidekasvatustyön tavoitteena on tutustuttaa erityisesti nuoria kävijöitä taiteen eri ilmiöihin ja harjaannuttaa sen ennakkoluulottomaan vastaanottamiseen. Aineen taidemuseon perustaminen on ollut merkittävä teko. Torniossa kasvaa jo useampi sukupolvi, jolla on vahva tunneside kotikaupungissa sijaitsevaan taidemuseoon.

Näyttelyssä on lapsen katselukorkeudella oleva vitriini, jossa on esillä taiteilijan työskentelyprosessista kertovaa materiaalia, kuten Liisa Rautiaisen (1919–2018) matemaattisia laskelmia sisältävä luonnos, lehtiö ja joulukirje. Esillä ovat myös Eila ja Veli Aineen henkilökohtaiset exlibrikset sekä taidemitaleja.

Vitriini kertoo keräilijöidensä henkilökohtaisesta suhteesta taiteeseen. Taide ei ollut Eila ja Veli Aineelle sijoituskohde, vaan aitoa innostusta ja rakkautta taidetta kohtaan. Taiteen keräilyn lisäksi tärkeitä olivat myös ihmiset taiteen tekijöinä. Veli Aine loi henkilökohtaisen yhteyden moniin kokoelmataiteilijoihin ja osasta heistä tuli keräilijöille läheisiä ystäviä. Tästä on osoituksena esillä oleva taiteilijakirja, johon useat läheisiksi muodostuneet taiteilijat ovat osoittaneet kuvalliset ja sanalliset tervehdyksensä 80 vuotta täyttäneelle keräilijälle.

Näyttelyn avajaistilaisuuden sijaan juhlimme avoimin ovin Tornio 400-juhlaviikolla toukokuussa.

Kiitämme Aineen Kuvataidesäätiötä, Tornion kaupunkia ja Tornionlaakson museota näyttelyyn myötävaikuttamisesta ja hyvästä yhteistyöstä.

Torniossa 29.1.2021

 

Näyttelytyöryhmä

Anita Alamaunu
Amanda Hakoköngäs
Jari Hannuniemi
Virpi Kanniainen
Mikko Saarenpää

 

Revontulten Maa / Norrskenets Land – Yhteenkietoutuneita tarinoita kuulumisesta / sammantvinnade berättelser om att höra till
17.9.–14.11.2021

Eija Mäkivuoti & kanssakertojat

Revontulten Maa / Norrskenets Land on tarinankerrontaan perustuva osallistava taidenäyttely kulttuurienvälisyydestä ja kuulumisen kokemuksista. Yhdessä taiteilija Eija Mäkivuotin kanssakertojina on toiminut suomensukuisia siirtolaisia Pohjois-Ruotsista sekä tornionjokilaaksolaisia rajan molemmin puolin. Näyttely on taiteellinen, dokumentaarinen ja kokeellinen tutkimusmatka “suomalaisuuteen”, “ruotsalaisuuteen” ja johonkin siltä väliltä.

Näyttely koostuu valokuvista, videoista ja erilaisista installaatioista, joissa piirtyvät esiin eri sukupolvien kokemukset interkulttuurisuudesta ja monikielisyydestä, rajoja ylittävästä elämästä. Kukin kertoja on työskennellyt yhdessä Mäkivuotin kanssa etsien itselleen sopivan aiheen ja sen toteutusmuodon. Prosessissa taiteilija on luonut tilaa tarinankerronnalle, jonka kautta jokainen osallistuja on muuntanut kokemuksiaan taiteen keinoin välitettäväksi. Yhdessä tekemistä ovat määrittäneet ennen kaikkea dialoginen ote ja osallistujien opastaminen omaehtoiseen tutkimiseen ja työskentelyyn.

Revontulten Maa / Norrskenets Land on work-of-art-in-progress, siis edelleen muotoutuva prosessi, joka näkyy myös teosten moniulotteisuutena ja ennalta määrittämättömyytenä. Aineen taidemuseon näyttely on ensimmäinen osa pitkäkestoista hanketta, joka alkaa Suomen ja Ruotsin rajalta ja jatkuu myöhemmin Luulajassa, Kiirunassa ja Helsingissä. Hankkeen toinen osa tullaan näkemään Haaparannan Studio Jalassa 27.10.–24.11.2021.

Eija Mäkivuoti (s.1972) on Tornionjokilaaksossa syntynyt valokuvataiteilija, kuvataiteilija ja taiteilija-tutkija. Revontulten Maa / Norrskenets Land –hankkeen lähtökohtana on taiteilijan kiinnostus siihen, kuinka yhdessä voidaan kertoa tarinoita monimutkaisista asioista ja kuinka sen voi tehdä ilman ennalta annettuja kategorioita ihmisille tai ilmiöille. Tässä näyttelyn ensimmäisessä osassa Mäkivuotin kanssakertojina ovat toimineet hänen lähipiirinsä ihmiset: Taina Mäkivuoti, Tapani Mäkivuoti, Pirkko Sihvonen, Mikko Mäkivuoti, Anne Mäkivuoti, Jarno Kotavuopio, Ida-Emilia Mäkivuoti, Emma-Sofia Mäkivuoti, Leena Appelqvist sekä Jouko Alapartanen.

Revontulten Maa / Norrskenets Land avataan torstaina 16.9. klo 17–19 ja sen avaa TaT, dosentti Mari Mäkiranta. Näyttelyllä on avoimet ovet avajaispäivänä 16.9. klo 12–19.

 

Revontulten Maa / Norrskenets Land – Yhteenkietoutuneita tarinoita kuulumisesta / Sammantvinnade berättelser om att höra till

17.9.–14.11.2021

Eija Mäkivuoti & samberättare

Revontulten Maa / Norrskenets Land är en berättelsebaserad och inkluderande utställning om interkulturalism och erfarenheter om tillhörighet. Konstnären Eija Mäkivuoti har agerat tillsammans med samberättare bestående av finsk besläktade invandrare från norra Sverige och tornedalsbor från bägge sidorna av gränsen. Utställningen är en konstnärlig, dokumentarisk och experimentell forskningsresa till ”finskheten”, ”svenskheten” och någonting mittemellan.

Utställningen består av fotografier, videoklipp och olika installationer där olika generationers erfarenheter av interkulturalism, tvärspråklighet och ett gränsöverskridande liv gestaltas. Varje samberättare har arbetat tillsammans med Mäkivuoti och sökt efter en passande ämne och utföringsform. Under processen har konstnären skapat utrymme för historieberättandet, genom vilken samberättarna har kunnat gestalta sina erfarenheter med en kreativ form. Det gemensamma arbetet har framförallt definierats av dialogiska sammankomster och guidningen av medverkarna till att självmant studera sina erfarenheter och arbeta på ett skapande sätt.

Revontulten Maa / Norrskenets Land är en work-of-art-in-progress, en process som fortfarande tar form och syns bl.a. i verkens mångdimensionalitet och oförutsägbarhet. Aines konstmuseums utställning är första delen av en långvarig projekt, som börjar vid Finlands och Sveriges gräns och fortsätter senare i Luleå, Kiruna och Helsingfors. Den andra delen av utställningen kan ses i Studio Jala, Haparanda den 27.10.–24.11.2021.

Eija Mäkivuoti (f. 1972) är en fotokonstnär, bildkonstnär och konstforskare född i Tornedalen. Startpunkten för Revontulten Maa / Norrskenets Land projektet är konstnärens intresse i hur man kan tillsammans berätta historier om de mest komplicerade saker och hur detta kan utföras utan med i förväg givna kategorier till människor eller fenomen. I första delen av utställningen har människor från Mäkivuotis personliga krets agerat som samberättare: Taina Mäkivuoti, Tapani Mäkivuoti, Pirkko Sihvonen, Mikko Mäkivuoti, Anne Mäkivuoti, Jarno Kotavuopio, Ida-Emilia Mäkivuoti, Emma-Sofia Mäkivuoti, Leena Appelqvist och Jouko Alapartanen.

Revontulten Maa / Norrskenets Land öppnas på torsdag den 16.9. kl. 17–19 och den öppnas av docent och konstdoktor Mari Mäkiranta. Utställningen har öppna dörrar på vernissagedagen 16.9. kl. 12–19.

 

10.6.–12.9.2021 Lapin kullanmurut

Lapin kullanmurut on keskustelua.

Lapin kullanmurut on vieraanvaraisuutta.

Lapin kullanmurut on oppimista.

Lapin kullanmurut on kuuden taiteilijan ryhmänäyttely, jonka perustana on Aineen taidemuseon unelma tehdä tiivistä yhteistyötä nuorten taiteilijoiden kanssa.

Lapin kullanmurut toi Tornioon, Aineen taidemuseon vieraaksi kuusi taiteilijaa syyskuusta 2020 toukokuuhun 2021. Taiteilijat Juho Könkkölä, Mira Kankaanranta, Ristomatti Myllylahti, Milla Aska, Johannes Heikkilä ja Noora Ylipieti liittyvät jokainen eri tavoin pohjoiseen: sukujuurten, opiskelujen tai synnyinseudun kautta. Näyttelyssä taiteilijat esittelevät monipuolisesti uutta tuotantoaan, joista osa on syntynyt Aineen taidemuseon vieressä sijaitsevassa Viippola-residenssissä.

Juho Könkkölä, Mira Kankaanranta, Ristomatti Myllylahti, Milla Aska, Johannes Heikkilä ja Noora Ylipieti ovat Lapin kullanmuruja.

Lapin kullanmurut on Jenny ja Antti Wihurin rahaston alueellisen kummimuseotoiminnan hanke. Aineen taidemuseo kiittää Jenny ja Antti Wihurin rahastoa saamastaan tuesta!

 

 

 

 

 

 

 

19.3.2021 – 23.5.2021 TAKAISIN TORNIOON Jenni Yppärilä

Aineen taidemuseo juhlii näyttelyohjelmansa kautta 400 vuotta täyttävää Tornion kaupunkia. Jenni Yppärilän näyttely TAKAISIN TORNIOON kääntää katseen kaupungin sisimpään tuttujen rakennusten kautta.

Jenni Yppärilä (s.1980, Oulainen, asuu ja työskentelee Helsingissä) valmistui kuvataiteilijaksi Aalto yliopistosta vuonna 2010. Ensimmäisen kuvataiteilijan tutkintonsa hän suoritti kuitenkin Torniossa opiskellessaan Lapin AMK:ssa vuosina 2001–2005. Nyt, yli 15 vuotta myöhemmin, Yppärilä palaa opiskelukaupunkiinsa. Siitä myös näyttelyn nimi.

Taiteilija on vuodesta 2012 dokumentoinut havaintojaan rakennetusta ympäristöstä Suomessa ja ulkomailla. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat erityisesti yhteisölleen merkitykselliset rakennukset. Rakennukset, jotka eivät aina edusta kaupunkiarkkitehtuurin helmiä tai ole historiallisesti merkittäviä, mutta sijaitsevat päivittäisen kulkureittimme varrella tai jotka muuten ovat arkeemme sidottuja ja siksi tärkeitä.

Jenni Yppärilä kuvaa rakennuksia yhdistäen maalausta ja kuvanveistoa. Tärkeää ovat taiteilijan ja rakennuksen kohtaamisesta syntyvät vaikutelmat. Taiteilija vierailee paikan päällä ja valokuvaa rakennukset. Kun työt alkavat myöhemmin työhuoneella syntyä, niihin kietoutuu lisäksi taiteilijan mielivalta ja omat muistot paikasta.

Jenni Yppärilälle rakennukset ovat genius loci, paikan henki. Hänen kolmiulotteiset maalauksensa ovatkin eräänlaisia paikan muotokuvia. Lähtökohta on ensisijaisesti sosiologinen. Rakennukset ilmentävät taiteilijalle paikan ja siellä elävän yhteisön menneisyyttä ja nykyisyyttä, yhteiskunnan arvoja ja muutosta sekä yksilön sosiaalista ympäristöä. Ne ovat yhteisönsä historian ja arjen paikkoja, joissa on valtava määrä merkityksiä. Kun rakennukset irrotetaan kaupunkiympäristöstä ja ne saavat taiteilijan työn kautta taideteosten muodon, niitä voi tarkastella sekä yhteiskunnan että siellä asuvan ihmisen kuvajaisina.

Yppärilän teoksissa ränsistyneet ja hylätyt rakennukset kertovat yhteiskunnasta, jonka rakennemuutos on jättänyt ne tyhjilleen. Koronan jälkeinen aika tuo tarkasteluun uuden näkökulman. Uusimmissa teoksissa talojen tummat tyhjät ikkunat ja suljetut ovet kertovat koronan jälkeisestä ajasta.

Näyttelyssä nähdään taiteilijan varhaisempaa tuotantoa sekä viimeaikaisia teoksia, joista osa on torniolaisille varsin tuttuja rakennuksia. Teoskohteiden valinnassa Yppärilä on saanut apua paikalliselta yleisöltä, kun keväällä 2019 torniolaisilta kerättiin ehdotuksia teosten aiheiksi. Näyttelyssä nähdään neljä toteutunutta ehdotusta.

 

TERVEET KÄDET – Heikki Kemppaisen valokuvia 26.2.-25.4.2021

kuuluu Aineen taidemuseon Tornio 400-juhlavuoden näyttelyohjelmaan. Näyttelyohjelma juhlistaa Tornion kaupungissa syntynyttä omaleimaista ja omaehtoista kulttuuria.

Torniosta lähtöisin oleva valokuvaaja ja toimittaja Heikki Kemppainen (s. 1964, Kolari) on kuvannut punkbändi Terveitä Käsiä sen vauhdikkaina alkuvuosina 1980–84. Kemppainen aloitti valokuvaamisen 15-vuotiaana kotikaupungissaan Torniossa keväällä 1980. Samoihin aikoihin aloitti myös hardcore-punkbändi Terveet Kädet. Valokuvaaja ja bändi tapasivat toisensa kaupungilla ja siitä lähtien Kemppainen kuvasi yhtyettä lavoilla, studiossa, kotibileissä ja kaupungin kaduilla neljän vuoden ajan.

Vaihtoehtokulttuurit ja alakulttuurien kirjo ovat kaupungin tunnusmerkki. Valtakulttuurin ulkopuolelta nousevat taiteen ja kulttuurin virtaukset syntyvät kyseenalaistamaan vallalla olevia arvoja. Heikki Kemppaisen kuvat ilmentävät, kuinka läpäisevää punkideologia oli ja on; ulkopuolisen silmin ehkä meteliä ja kapinointia, mutta juuri siitä äänekkäässä ja karnevalistisiakin piirteitä sisältävässä ulostulossa on kyse; oikeudesta saada äänensä kuuluviin.

Punkideologian hengessä näyttely on kaikille avoin ja maksuton.

 

Valokuvaaja Heikki Kemppainen:
”Näyttelyn valokuvat olen kuvannut vuosina 1980–1984, jolloin asuin Tornion Kivirannalla. Kuvat kertovat ajasta, jolloin torniolainen alakulttuuri syntyi Terveiden Käsien ensimmäisten julkaisujen innoittamana.

Kuraattorit Greger Grönholm ja Kalle Pajamaa ovat valinneet näyttelyyn valokuvia Torniosta ympäristönä ja miljöönä, joka synnytti ainutlaatuisen bändin ja meiningin. Kuraattoreita kiehtoi Tornioon liittyvä eräänlainen karuus ja ankeus, joka heijastuu kuvissani. Sama ankeus synnytti halun purkaa sisäisiä tuntemuksia musiikkiin ja Terveiden Käsien musiikki kertoo siitä, millaista oli olla nuori 1980-luvun alun Torniossa. Tätä heijastelevat myös kuvani

1970-luvun lopulla olin innostunut punk-musiikista ja kaikesta punkiin liittyvästä, mutta Torniossa ei ollut yhtään punk-bändiä. Syksyllä 1980 Torniossa järjestetyssä bändikilpailussa, Kevyen Musiikin Katselmuksessa, lavalle nousi hardcore-punk-bändi Terveet Kädet. Bändi edusti juuri sitä, mitä 16-vuotiaana oletin punkin olevan: rajuutta, fyysisyyttä, omaperäisyyttä, tinkimättömyyttä, rohkeutta ja erilaisuutta.  Ei haitannut, vaikka bändi jäi kisan viimeiseksi. Terveet Kädet edustivat oikeanlaista punk-meininkiä, jota ei Torniossa vielä ollut, ja josta oli enimmäkseen luettu vain lehdistä. Myöhemmin bändi on nimitetty Suomen ensimmäiseksi hardcore-bändiksi.

Tutustuin pikku hiljaa bändiin kaupungilla ja muutamilla keikoilla. Olin ostanut ensimmäisen järjestelmäkamerani vain muutamaa kuukautta ennen Kevyen Musiikin katselmusta ja tiesin, että nyt minulla oli kiinnostava kuvauskohde: Terveet Kädet. Läjä ja kumppanit poikkesivat torniolaisesta katukuvasta yhtä lailla kuin Sex Pistols poikkesi aikoinaan Lontoon katukuvasta. Nahkatakkia, niittiä, hakaneulaa. Läjä kertoi bändin tekevän myös ensimmäistä omakustannetta, mikä sopi punkin aatemaailmaan.

Terveillä Käsillä oli ja on rajun bändin maine, joten minulta onkin kysytty, miten he suhtautuivat kuvaamiseeni. Torniossa punk-piirit olivat 80-luvun alussa 10–20 henkeä, joten kaikki tunsivat toisensa. Minäkin tutustuin bändiin ja yhtä lailla he tottuivat kuvaamiseeni. Kävin Läjän luona usein kuuntelemassa uusia levyjä, lukemassa pienlehtiä eri puolilta maailmaa ja bändin saamia fanikirjeitä, kuuntelemassa Läjän suunnitelmia uusista julkaisuista ja niin edelleen. Kuvaamista varmasti helpotti sekin, että taisin olla niitä harvoja, joilla oli järjestelmäkamera punk-ympyröissä.

Kuvieni kautta olen tutkinut myös itseäni, omaa nuoruuttani ja tuntemuksiani pienessä pohjoisen kaupungissa, sekä erilaisuutta ja ulkopuolisuutta. Punkkarithan olivat usein yhteiskunnan normien ulkopuolella, josta he tarkkailivat yhteiskuntaa ja toisaalta yhteiskunta tarkkaili heitä.  Nyt, 40 vuotta myöhemmin, Läjä Äijälästä on julkaistu elämänkerta, hänet on valittu Vuosisadan lappilaiseksi, torniolaiselle alakulttuurille on pystytetty patsas ja niin edelleen. Ulkopuolisuus ja marginaaliuus on muuttunut valtavirtaa kiinnostavaksi 40 vuodessa. Kuvani eivät edusta valtavirtaa, virallista historiankirjoitusta, vaan niillä on marginaalin näkökulma.

Valokuva edusti minulle nuorena kuvaajana kiinnostavaa visuaalista ilmaisua. Luin ahkerasti englantilaisia musiikkilehtiä, joiden kuvaajat olivat esikuviani. Kuvaamaan opin kuvaamalla ja kokeilemalla. Halusin kuviini vastaavanlaista visuaalista ilmettä, ratkaisuja, voimakkaita tuntemuksia ja kontrasteja, joita näkyi englantilaisissa musiikkilehdissä. Halusin kuvieni välittävän nuoruuden intoa ja ehdottomuutta. Punkkarit olivat kameran edessä villejä ja vapaita, heitä oli hauska kuvata. Vaikka ympäristö tuntui ahdistavalta, punk tarjosi pakotien.

Kaikki kuvat ovat alkuperäisiä, eikä niitä ole rajattu juuri lainkaan. 80-luvun alussa kameraan joutui ostamaan filmin, joka oli kallista. Tämän vuoksi jokainen ruutu oli mietittävä valotuksineen ja rajauksineen. Kuvan ottamisesta saattoi kestää viikko tai pidempäänkin, että näki lopputuloksen. Filmi oli ensin kehitettävä pimiössä ja filmistä puolestaan tehtiin lopulliset paperivedokset. Täytyi vain uskoa ja toivoa, että kaikki olivat kohdallaan. Näyttelyn vedokset ovat isoja, jotta niistä välittyy punkin fyysisyys.

Kuvien arvoa nostaa se, että punk-piireissä ei tuolloin juurikaan otettu kuvia. Lähinnä ne, jotka ottivat, kuuluivat jollain tavoin punkkareihin. Usein kuvaajat tunsivat hyvin kohteensa, joka heijastui välittömyytenä valokuviin. Kuvaajalle oli tietysti hienoa, että punkkareita sai kuvata vapaasti. Olin bändin mukana esimerkiksi Oulussa, jossa yhtye oli nauhoittamassa uutta levyä kesällä 1983. Ainoa hetki, jolloin bändi toivoi, etten ottaisi kuvia, oli hetki, jolloin äänitettiin studiossa biisiä.

Näyttely on minulle tärkeä, sillä se on ensimmäinen valokuvanäyttelyni kotikaupungissani Torniossa ja Pohjois-Suomessa. Jokainen näyttely on aina tutkimusmatka, jolloin pyrin myös etsimään niitä yhtäläisyyksiä, joita nykypäivällä ja 80-luvulla on. Voimmeko ehkä oppia jotain 80-luvusta ja 80-luvun kuvista? Toivon, että nämä 80-luvun kuvat myös inspiroivat nuoria – aivan kuten Terveet Kädet on innostanut minua aikoinaan valokuvaamaan.

Kiitokset kuraattorit: Kalle Pajamaa, Greger Grönholm, Pekka Elomaa (kuvankäsittely), Tuomo-Juhani Vuorenmaa (kuvien tulostus), Kiisa, Piita, Aliina, Ada, Juho, Läjä, Terveet Kädet, Kalle, Greger, Pekka, Tume, Tommi Kähärä, Pertin Valinnan ja Aineen taidemuseon väki, Timo Nousiainen ja kaikki, jotka ovat tukeneet näyttelyitäni.”

 

 

Sivun alkuun