Valokauden avauksessa näemme upeita teoksia kuntakuvataiteilija Jouko Alapartaselta, Lapin AMK:n, Lappian opiskelijoilta sekä nuorisotoimen Roihu-hankkeet artfakki-ryhmältä
Jouko Alapartanen – Anti-Commercial dancers, Media teos
Teos lainaa muotoaan aasialaisesta varjoteatterista, työn lähtökohtana on henkilökohtainen tila jonka ilmentymää halusin kuvallistaa hahmoina jotka etsivät hetkellistä rauhaa, ulospääsyä, ajatusta olemassaolosta. Teoksella ei ole selkeää alkua tai loppua, katsojalle en aseta ajallisia ymmärtämisen rajoja, hetken kokeminen on tärkeintä oli se sitten lyhyt tai pitkä.
Kati Jussi – Ensilumi, 3D animaatio
Työssä seikkailee hilpeä pesukarhun poikanen, jolle kaikki on uutta ja kiinnostavaa. Idea työhön lähti isojen kaupunkien mainoskylteistä, jossa luodaan illuusio ruudusta ulos tuloon. Tarkoitus oli itsekin luoda pieni optinen harha elementti työhöni. Pesukarhuun tulin päätymään silkasta rakkaudesta niitä kohtaan. Työn seinässä on myös yksi tekemistäni töistä.
Päivi Kilpelä – Sininen hetki – Liquid light show, piirtoheitin, vettä, öljyä ja spriitä, akvarellivärejä.
Interaktiivinen valoteos, värien ja nesteiden leikkiä pinnalla. Värien ja tekijlän vuorovaikutusta ohjaa sattuma. Teos tapahtuu hetkessä, eli tässä ja nyt, siitä ei ole ennakolta mitään konkreettista olemassa ja tapahtuman jälkeen teoksesta jää vain muistijälkiä katsojien mieleen.
Jenni Juopperi – RevonTulet. digitaalinen 2D-animaatio
Kaukana läheisessä metsässä tuliketut juoksentelevat. Matkalla kettujen turkit osuvat puiden runkoihin ja tulen kipinät nousevat taivaisiin. Korkealla pilvien yläpuolella kipinät muuttavat muotoaan tanssiviksi vihreiksi liekeiksi. ”RevonTulet” on suomalaiseen kansanperinteeseen pohjautuva taideteos, joka esittää oman versionsa revontulien mytologiasta puuhun valoheijastetun animaation muodossa.
Roihu artfakki-ryhmä – Jaettu Todellisuus, sekatekniikka veistos
Jaamme todellisuutemme yksilöinä sekä yhteisönä globaalissa maailmassa rinta rinnan monimuotoisen ekosysteemin kanssa. Poliittisesti kahtiajakautunut maailma ilmastokatastrofin kynnyksellä luo niin yksilöille kuin yhteisöille suurta epävarmuutta tulevaisuudesta. Ilman että tiedostamme omat vajavaisuutemme sekä varjomme, emme pysty näkemään tulevaisuutta kovinkaan valoisana. Ymmärtämällä toistemme vastakkaisia mielipiteitä ja pyrkimällä rakentamaan dialogia vaikeidenkin asioiden välille, voimme löytää väylän kohdata omat haasteemme. Varjo ja valo ovat teoksemme dualistisen kokonaisuuden kiteytymä. Peililapsi heijastaa lapsenomaista maailman kohtaamista, missä se imee itseensä ympäristönsä vaikutteet rakentaessa omaa identiteettiään. Varjo-olento on taas vastakkaisuus, joka dominoi olemuksellaan kykenemättä sopeutua muutokseen.