Olen Susanna Sivonen, luovan alan yrittäjä – taiteilija, suunnittelija ja visuaalinen tutkija, kotoisin siitä Ruotsin puolelta väylää, Haaparannan Marielundista. Olen ennättänyt asua vähän siellä sun täällä, mutta mistä olen kotoisin? Siitä rajaltahan minä, paikasta, jossa kaupunkien raja muodostui itselle käytännössä siitä, paljonko kello oli. Tähän astisen urani tärkein taideteos on Läpi Aikojen – Genom Tiderna -aurinkokello. Suomen ja Ruotsin rajalla, Tornion ja Haaparannan yhteisellä Viktoriantorilla sijaitsevan, ajan arvoa ja konkreettista aikaa osoittavan veistoksen lähtökohta on juuri alueen rajattomuudessa. Eri aika, mutta silti yhteinen, läpi aikojen ja historian aikakausien.
Taiteilijana olen aina ollut kiinnostunut yksityiskohdista ja väreistä, visuaalisena tutkijana mielenkiintoni on kohdistunut ympäröivään luontoon, ihmisiin ja kulttuuriin. Koen, että lapsuuden ja nuoruusvuosien kasvuympäristö rajaseudun kaikkine lisäarvoineen on tuonut mukanaan monipuolisen tavan havainnoida. Vasta seudulta pois muuttaneena on tajunnut täysin tuon seudun mahtavan eksotiikan kahden kielen ja kulttuurin kasvualustana.
”Äiti, mä lähden nyt Tiimariin, tullin kautta kaupunkiin.” Tornio – tuo paikka, jossa kaupat menivät tuntia aikaisemmin kiinni ja ostokset maksettiin markoilla. Kaupunkisiluetti, joka joen yli Haaparannalta katsottuna avautui. Paikka, josta Suomi minun lapsuuden maisemassani alkoi. Oli suuri kunnia ja ainutlaatuinen mahdollisuus saada suunnitella Tornion 400-vuotisjuhlavuoden tunnuskuosi, ja olen hyvin otettu kunniasta olla myös juhlavuoden Tornio-lähettiläs. Aikanaan Tiimariin askartelutarvikkeiden perässä pyöräillessä en tiennyt, miten historiallisella maaperällä kuljin. Eihän sitä nyt semmosia ajattele, pikkukrääsä mielessä. Onneksi hoksasin tuon asian viimeistään tutkimustyötä ja tunnuskuosia tehdessäni, ja monta muutakin hyvin eksoottista yksityiskohtaa.
Juhlavuoden tunnuskuosiin ikuistin monta sellaista konkreettista viitettä, joista minun Tornioni on aina muodostunut, niin lapsena itsenäisyyttä harjoitellessa itse kylille pyöräillessä kuin aikuisena saapuessa autolla siltoja pitkin. Ensimmäisenä tietenkin Väylä kaikkina vuodenaikoina, sillat, historiallinen kirkko ja vesitorni. Mielenmaisema on silti aina muovautunut sen mukaan, miten kokemukset kasvoivat: lapsuuden vierailut kirjaston lukunurkkaukseen ja steppailut Aineen taidemuseon isoissa portaissa, markkinahumu kaupungintalon kupeessa ja ”Sipulikirkon” viereen alkukesästä saapuvan tivolin odotus. Neljän tullin lenkin saattoi toisinaan päättää Meerin grillille ja mantereen puolella uimahallireissulla saattoi helposti eksyä Tamppikseen.
Mielenmaisemaa visualisoidessa ja historian vaiheita tutkiessa en voinut olla ajattelematta ikäisiäni torniolaisia naisia vuosisatojen takaa, heidän unelmiaan. Mistähän he unelmoivat? Miten he mielenmaiseman muodostivat? Yritin kovasti kuvitella itseni parinsadan vuoden taakse asemakaavan katujen varteen tarkkailemaan niin muotia kuin kuuntelemaan juoruja. Naistaiteilijan tulkinnoille ei arvoa olisi ehkä niinkään annettu, tuskin se olisi ollut edes ammattina mahdollinen, mutta olen varma, että Väylän äärellä on unelmoitu ja odotettu niin laivojen mukana tulevia kauppatavaroita kuin suuria tunteita ja rannasta avautuvan maailman kaikuja.
Susanna Sivonen
Kirjoittaja on taiteilija, suunnittelija ja visuaalinen tutkija, rajattoman kaksoiskaupungin kasvatti ja Tornion 400-vuotisjuhlavuoden lähettiläs.
