Kukkolankoski on ainutlaatuinen alue, joka ammentaa arvonsa historiastaan, sijainnistaan ja vahvasta identiteetistään.
Näin määrittelee uunituore Kukkolankosken historiallisen miljöön suojeluatlas, Oulun yliopiston arkkitehtuurin maisteriopiskelijoiden kurssityö, joka tarkastelee Kukkolankosken aluetta monipuolisesti maankäytön, historian, kalastuksen ja matkailun näkökulmasta. Kattava teos paitsi kuvaa alueen historiaa ja nykyhetkeä myös visioi, miten aluetta voitaisiin tulevaisuudessa kehittää arvokasta miljöötä ja kulttuuriperintöä vaalien.
Ajankohta suojeluatlaksen laatimiselle on juuri oikea, sillä Kukkolankosken alueen kestävä kehittäminen on yksi Tornion kaupunkistrategian kärkihankkeista. Kokonaisuuteen liittyvät niin alueelle laadittava asemakaavoitus, suunnitelmat Tornionjoen ylittävästä riippusillasta kuin pyrkimykset saada perinteinen lippokalastuskulttuuri Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Kiitokset tietojaan ja muistojaan jakaneille kyläläisille
Yhteistyössä kylän asukkaiden kanssa syntynyt suojeluatlas tukee Kukkolankosken kehittämistä tarjoamalla sen pohjalle runsaasti tietoa alueen arvoista ja tunnuspiirteistä.
Arkkitehtiopiskelijat keräsivät aineistoa suojeluatlakseen Kukkolankoskella viime syksynä valokuvaten, piirtäen ja asukkaita haastatellen. Suojeluatlasta Kukkolankoskella yleisölle esitelleet apulaisprofessori Anu Soikkeli ja yliopisto-opettaja Jaana Tiikkaja esittävätkin kiitoksensa kaikille, jotka jakoivat opiskelijoille omaa tietämystään ja muistojaan alueesta. He korostivat, kuinka antoisaa Kukkolankosken kaltaisessa aidossa ympäristössä ihmisten arkitodellisuuden keskellä työskentely opiskelijoille on.
– Lämmin kiitos kyläläisille, että pääsimme tänne työskentelemään, he totesivat.
Opiskelijoiden visioissa rakentaminen olisi pienimittakaavaista
Tornionjokilaakson värikäs historia ulottuu kauas satojen vuosien taakse. Jokivarteen tuli pysyvää asutusta jo 1030-luvulla ja jo 1500-luvulla se oli merkittävää kaupankäyntialuetta, joka houkutteli myös aikansa seikkailijoita ja löytöretkeilijöitä.
Myös Kukkolankosken kalastusperinteet ulottuvan vuosisatojen taakse, sillä koskessa kalastettiin lippoamalla jo ennen 1400-lukua. Näitä perinteitä pitävät yhä yllä lippoajat, joita on tällä hetkellä noin 70.
Kautta aikojen vapaana virrannut Tornionjoki sekä Kukkolankoski ja sen kalastusperinteet houkuttelevat myös nykyajan löytöretkeilijöitä ja elämysmatkailijoita. Jos lippokalastusperinne nousee Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle, kiinnostus Kukkolankoskea kohtaan kasvaa entisestään.
Iso ja ajankohtainen kysymys on, miten Kukkolankosken aluetta voisi kehittää niin, että alueen ominaispiirteet, historiallinen kulttuuriperintö ja luonnon kantokyky säilyvät. Suojeluatlakseen sisältyvissä yksilötöissä arkkitehtiopiskelijat pääsevätkin visioimaan, miten esimerkiksi alueen matkailua voisi kehittää jo olemassa olevia vahvuuksia hyödyntäen, mitään kuitenkaan rikkomatta.
– Yksilötöissä lähtökohtana on pienimittakaavaisuus. Opiskelijoiden visiot tulevasta eivät sisällä maisemaa ja kylää muuttavia suuria rakennushankkeita, Soikkeli kuvailee.
Tavoitteena on, että kaupungin ja kyläläisten vuoropuhelu jatkuu tiiviinä kehittämistyön edetessä. Kaupunki perustaakin seuraavaksi työryhmän, jonka tehtävänä on varmistaa, että eri osa-alueita kehitetään rinta rinnan siten, että tieto kulkee, osallistuminen on laajaa ja toimenpiteet tukevat toisiaan.
Lisätiedot
Harri Ryynänen, kaupunginarkkitehti, p. 040 704 8720, harri.ryynanen@tornio.fi
