Varhain aamulla Tornionlaakson museon parkkipaikalle kokoontui 11-henkinen ryhmä päämääränään Keski-Pohjanmaa ja Kaustinen. Vertaisarviointimatkalle osallistui perinteenharjoittajia, museon, rajayhteistyön, sekä Tornion ja Haaparannan kuntien henkilökuntaa. Päiväreissuna toteutettu retki antoi paljon keskustelun aihetta ja yhteisten asioiden äärellä olisi vierähtänyt vaikka toinenkin päivä. Arvokasta oppia saatiin tuliaisiksi ja tässä siitä pieni kooste.
Ravintola Pelimanni
Ensimmäinen kohteemme oli Ravintola Pelimanni Kaustisen keskustassa. Lounaspaikoista harvoin kenties kirjoitetaan vertaisarviointiraportteihin, mutta tällä kertaa siihen on erittäin hyvä syy – tai oikeastaan kaksi.
Ravintolan katutasossa oli aika huomaamaton, mutta silti arvokkaalla paikalla niin sanottu Unesco-kunniakirja, josta tutun logon pystyi helposti huomaamaan. Ilahduimme siitä kuinka keskeisellä paikalla kunniakirja Kaustisella oli – ihmisten yhteisessä tilassa eikä sitä varten oltu rakennettu erillistä jalustaa, muistomerkkiä tai muuta rakennelmaa. Pelimannissa kunniakirja oli yhteisön keskellä, ja yhteisön merkitys korostui jo ensimmäisistä minuuteista alkaen.
Toinen erityinen asia Pelimannin lounashetkessä oli meille yllätyksenä esiintynyt Tallari, joka on Suomen ainut kansanmusiikkiyhtye, joka kuuluu valtion VOS-rahoituksen piiriin. Saimme siis pienen yksityiskonsertin jo heti alkuun!
Kaustinen Folk Music Festival
Kansanmusiikki-instituutin kehittämispäällikkö Lauri Oino johdatti joukkomme Pelimannista festivaalikentän läpi kohti Kansantaiteenkeskusta. Osa ryhmästämme oli ensimmäistä kertaa Kaustisella, joten oli erittäin mukava kävellä festivaalialueen läpi, kuulla yksityiskohtia muun muassa Pelimanni-talosta sekä Kaustisen musiikkilukiosta, mutta myös antoisaa ja kiinnostavaa oppia myös siitä kenties kaikista tutuimmasta teemasta eli Kaustinen Folk Music Festivalista, jonka itse asiassa Finland Festivalsin hallitus on nimennyt vuoden festivaaliksi 2024. Festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1968 ja on siitä asti kuulunut Pohjoismaiden ja koko Euroopan keskeisimpiin kansanmusiikkitapahtumiin. Lue lisää festivaalista täältä tai klikkaa kuvaa.
Kansantaiteenkeskus ja Kaustinen-sali
Jaloittelumatkalla pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan Anni Rapinojan jo hieman eri vuodenaikojen säätilojen pieksämää Taivaanlaasijat teosta sekä juttelemaan yleisemmin Kaustisen julkisesta taiteesta ja nähtävyyksistä. Kuitenkin syvemmät ihastusten huokailut tulivat Kansantaiteenkeskuksen ovilla. Kansantaiteenkeskus on näyttävä ja monipuolinen kulttuurikeskus, sisältäen maan sisään kallioon louhitun Kaustinen-salin, gallerian ja Kansansoitinmuseon, Folk Shopin, erilaisia juhlatiloja ja kaikille avoimen ja ilmaisen etätyötilan. Näiden lisäksi keskuksen tiloissa toimii Kansanmusiikki-instituutti ry sekä Kaustisen kansanmusiikkijuhlien tuotanto-organisaatio Pro Kaustinen ry.
Kansanmusiikki-instituutti: Matti Hakamäki ja Lauri Oino
Kansanmusiikki-instituutti edistää suomalaista kansanmusiikkia ja kansantanssia. Sen päätehtävä on tutkimus, tallennus, arkistointi, tiedotus- ja julkaisutoiminta, koulutus- ja museotoiminta sekä kulttuuripoliittinen vaikuttaminen. Kansanmusiikki-instituutti on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen akkreditoitu asiantuntijajärjestö.
”Kun kaksi toisistaan tuntematonta eri puolilta maailmaa olevaa perinteenharjoittajaa kohtaavat, he voivat puhua niin sanottua yhteistä Unesco-kieltä. Yhteisten käsitteiden kautta he ymmärtävät perinteenharjoittamisen tärkeyden sekä haasteen tiedon ja taidon siirtämisestä seuraaville sukupolville. He oppivat mekanismeista toisiltaan, vaikka itse toiminta olisikin keskenään hyvinkin erilaista.”
Matti Hakamäki, johtaja, Kansanmusiikki-instituutti
Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki on myös mukana akkreditoitujen järjestöjen (yhteensä 216 järjestöä) kattojärjestön ICH NGO Forum hallituksessa. Kaustisella on myös perustettu ICH Nordic and Baltic Network. Verkoston tavoitteena on jakaa hyviä käytäntöjä yhteisön osallistumisesta laajemmin. Lisäksi on paljon eri rahoituksilla toimivia hankkeita mm. tutkimushanke Taideyliopiston kanssa kansanmusiikista aineettoman kulttuuriperinnön näkökulmasta.
Tavoitteena on saada yhteisö hengittämään yllä mainittua Unesco-kieltä, jota Oino kuvasi osuvasti käyttöohjeiden ja selkouutisten yhdistelmäksi. Yhteisöt ja kyläyhteisö on tärkeää saada mukaan ja oman alueen kulttuuriperintökohteesta olisi hyvä osata mainita edes muutama tärkein elementti esimerkiksi saunaillassa tai ulkomaanmatkalla. Mistä on kyse, mikä on homman ydin, ketä ja mitä kulttuuriperintökohteeseen liittyy.
”Perusteeksi ei riitä pelkästään se että perinnettä pidetään yllä jotta pidetään perinnettä yllä, vaan jokin muukin vastaus tulee olla.”
Lauri Oino, kehittämispäällikkö, Kansanmusiikki-instituutti
Kaustisella toteutettiin menestyksekäs nettikysely perinteenharjoittamisen merkityksestä ja siitä mikä kunkin vastaajan mielestä oli keskeistä, sekä miten itse osallistuu tai harjoittaa perinnettä. Kyselyn kautta saatiin käsitys perinteen merkityksestä yhteisössä laajemmin.
Kaustisella on valtava määrä perinteenharjoittajia: kansanmuusikoita, tanhuajia, soitinrakentajia ja niin edelleen. Osa osallistuu esimerkiksi kustantamalla ja kuskaamalla lapsia harrastuksen pariin. Sadat osallistujat muodostavat yhteisön, joka ulottuu myös naapurikuntiin ja laajemmalle valtakunnallisesti. Kaustisella festivaalin ulkopuolella myös arjessa kulttuuriperintö näkyy ja pelimannit saattavat olla soittamassa vaikka paikallisella huoltoasemalla arki-iltana.
Seuraavaksi Kaustisella on tavoitteena päästä vielä enemmän mukaan integroitumaan koulujen opetukseen muun muassa ”avaimet käteen” materiaalipaketilla, mistä opettajat voivat ottaa oppitunteihinsa sisältöjä liittyen kansanmusiikkiin ja sen ympärillä oleviin käytäntöihin ja ilmiöihin.
Kommentti: ”Haaparannalla on tehty poliittinen päätös koululaisten kulttuuriretkistä muun muassa museoihin sekä Kukkolaforsenille.”
Pia Marttinen, kulturutvecklare, Haparanda stad
Kaustisen matkailustrategia: Tytti Pohjola ja Kirsi Ojanen
Kaustisen seutukunnassa laadittiin oma matkailustrategia, joka luonnollisesti rakentuu kansanmusiikin ympärille, mutta ottaa huomioon myös laajasti alueen muut toimijat. Siinä myös rakennetaan eri kulttuuriperintöteemojen yhdistelmiä ja tuodaan esille alueen aktiviteetteja ympärivuotisesti. Strategian sysäsi liikkeelle alueelle saatu Unesco-status.
Strategia kiteytettiin lauseeseen Kaustisen seutu tarjoaa vierailijoille rikkaan aineettoman kulttuuriperinnön antimia, koskemattoman luonnon kauneutta ja perinteestä ammentavia hyvinvointi- ja ruokailutapoja.
”Paikallinen juustopaisti on varmasti top kolmosessa kun puhutaan perinneruuista. Se on keitto, joka tehdään leipäjuustosta ja lihasta. Vahva suositus!”
Tytti Pohjola, projektipäällikkö, Kaustisen seutukunta
Kestävä matkailu otetaan kaikessa suunnittelussa huomioon ja vaikka tulee Unesco-bongaajia, niitä ei toistaiseksi ole niin paljon, että olisi vaaraa kulttuuriperintöön liittyvien ei-toivottujen ilmiöiden syntymisestä. Festivaaleista haluttaisiin tehdä kunnollinen ja kattava selvitys sen vaikutuksista alueeseen, elinkeinotoimijoihin ja laajemminkin. Puhutaan että festivaali on yrittäjille 13. kuukausi vuodessa.
Centria-ammattikorkeakoulu: Anni Järvelä
Centria-ammattikoululla ja Kansanmusiikki-instituutilla on pitkä perinne ja jopa ekosysteemi hankkeiden toteuttamisessa. Tällä hetkellä on kolme isompaa hanketta: ICH North – passing on our musical heritage, Folkmusikforum i Österbotten – Pohjanmaan kansanmusiikkifoorumi ja Näppärästi eteenpäin!
ICH North on hanke, joka vahvistaa aineettoman kulttuuriperinnön roolia Interreg Aurora alueella. Hankkeen tavoitteena on saada mukaan laaja joukko musiikkiyhteisöjä koko hankealueelta. Folkmusikforum i Österbotten on kaksikielinen hanke, joka pyrkii vahvistamaan koulutusmahdollisuuksia kansanmusiikista kiinnostuneille varhaisiän musiikkikasvatuksesta täydennyskoulutukseen saakka. Näppärästi eteenpäin! -hankkeen taustalla on tietenkin näppäri-pedagogiikka, joka todettiin myös kaustislaisen viulunsoiton Unesco-hakemuksessa keskeiseksi osaksi perinteen suojelutoimia.
Unesco-statuksen myötä hanketoiminta kansanmusiikin ja kulttuuriperinnön ympärillä alueella on kasvanut räjähdysmäisesti alueella. Erityisenä etuna kaustislaisen viulunsoiton ja kansanmusiikin viemisessä eteenpäin tuleville sukupolville on edellä mainittu Kaustiselle kuuluisa näppäri-pedagogiikka, eli metodi jossa lapset soittavat yhdessä edistyneempien kanssa ja näin pääsevät mukaan ilman pääsykokeita ja alkavat itse asettaa tavoitteita soittaessaan ammattilaisten kanssa yhdessä.
Kaustisen kunta: Hanna Salminen, hallintojohtaja ja Arto Alpia, ex-kunnanjohtaja
Kaustisella kehitetään palveluja ja uudistetaan kuntastrategiaa. Kaustisen ja sen viereisten naapurikuntien yhteenlaskettu väkimäärä on noin kymmenentuhatta asukasta. Silti siellä on aktiivista toimintaa ja monipuolisia palveluja kuntalaisille. Kunnalle erityisenä ylpeyden aiheena Unesco-statuksen ja festivaalin lisäksi on luonnollisesti erityisen koulutustehtävän saanut Kaustisen musiikkilukio.
Kommentti: ”Muistakaa keskustella perinteenharjoittajien ja yhteisöjen kanssa jokaisesta hankkeesta ja toiminnasta, ettei synny erillisiä kehittäjäblokkeja, jotka eivät enää vedä samaa köyttä. Muistakaa myös viestiä ja tiedottaa viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä meneillä olevista asioista. Usein kuvitellaan että kaikki tietävät jo mitä tehdään ja mistä kyse, jolloin itse uppoudutaan Unesco-jargoniin, mutta kaikille se ei ehkä siltikään ole ihan selvää missä mennään.”
Lauri Oino
Kaustisen kuntaorganisaatio budjetoi vuosittain noin 30 tuhatta euroa niille viidelle ydinjärjestölle, jotka olivat mukana myös Unesco-hakemuksessa. Nämä yhteisöt voivat käyttää siitä summasta varoja kulttuuriperinnön ylläpitoon ja suojeluun esimerkiksi mikäli kohdetta esitellään toisilla paikkakunnilla tai vastavuoroisesti vastaanotetaan Kaustisella ryhmiä, jotka tulevat tutustumaan siihen. Näihinkin tarvitaan resursseja ja yhdistykset ovat ottaneet tehtäväkseen uusia toimia, joita Unesco-status toi mukanaan.
”Hyvää pöhinää!”
Tarja Konola-Jokinen, sivistystoimenjohtaja, Tornion kaupunki
Yhteenvetoja
Kansanmusiikilla ei ole ”soitto-oikeuksia” kuten Tornionjoen lippokalastuskulttuurissa on. Tämä myös osaltaan rajoittaa perinteenharjoittamista ja onkin aihe, joka puhututti myös paluumatkalla ja seuraavina päivinä. Miten avata elävää perinnettä myös niille kaikille halukkaille, jotka kokevat sen tärkeäksi ja haluavat osallistua sen ylläpitämiseen.
Unesco-sopimuksessa on kyse elävästä perinnöstä, eli siitä miten se elää tänä päivänä. Elävä perintö onkin kenties helpommin lähestyttävä käsite kuin aineeton kulttuuriperintö. Elävänä se tarkoittaa sitä, että sillä on yhteisö, joka kulttuuria hengittää, se elää tänä päivänä eikä siitä puhuta ”olipa kerran” -muodossa ja myöskin se piirre, että perintö muuttuu ja elää ajan mukana. Historiasta saa ja pitääkin olla ylpeä, mutta Unesco-statuksen saamisen myötä myös arjen perinteenharjoittaja nykypäivänä monenlaisissa rooleissaan on yhtä arvokas osa jatkumoa.
Kaikki eivät koe kiintyvänsä tai kuuluvansa perinteeseen ja se on aivan luonnollista. Tuodaan elementti kuitenkin siihen valoon, ettei sitä ainakaan kuntalaiset hylkisi tai kokisi negatiivisena. On tärkeää ottaa huomioon, miten ihmiset ja kuntalaiset puhuvat paikallisesta kulttuuriperinnöstä ja lippokalastuksesta Unesco-kohteena, kun kulkevat maailmalla. Pyritään siihen, että Kaustisella kansanmusiikista ja Tornionjoella lippokalastuksesta puhutaan kaikkien kuntalaisten yhteisenä asiana ja yhteisenä perinteenä.
Kun verrataan paikkakuntien asukasmäärää, Kukkolankoski ja Matkakoski molemmin puolin Väylää muodostavat kuitenkin huomattavasti pienemmän yhteisön kuin Kaustisella pelimannit muodostavat. Pohdittavaksi jäi, miten saadaan myös muut paikkakuntalaiset ja koulut mukaan yhteiseen prosessiin, eikä vain Kukkolankoski, Matkakoski tai ProSiika ry, vaikka siellä kalastusoikeudet ja perinteenharjoittajat ovatkin.
Kun lippoajat olivat Kaustisen festareilla muutama vuosi sitten, on sitä muisteltu erittäin lämmöllä. Kaustislaiset olivat myös todella onnellisia kuullessaan, että lippokalastuskulttuuri valittiin Ruotsin ja Suomen yhteiseksi ehdokkaaksi ja on nyt matkalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Toivotamme myös lämpimästi Kaustisen väen käymään vastavuoroisesti Torniossa ja Haaparannalla – sekä tietenkin koskilla – juttelemassa Unesco-asioista yhteisellä Unesco-kielellä myös vastaisuudessa!
Raportin koonti: Julia Autio, kulttuuriperintökoordinaattori, Tornionlaakson museo – Tornedalens museum