Vuonna 2021 vietämme Tornion kaupungin juhlavuotta. Kotikaupunkini on Lapin vanhin kaupunki ja täyttää 400 vuotta. Uskomatonta, mutta totta! Juhlavuoden kunniaksi jaan muutaman Tornioon liittyvän tarinan oman elämäni varrelta.
Vuodet 1960–1979
Synnyin vuonna 1960 Arpelassa, sisaruskatraan neljäntenä lapsena. Yhteensä meitä sisaruksia on yhdeksän (yksi on jo edesmennyt). Alma-mummi ja MS-tautia sairastava Norma-täti asuivat naapurissa ja olivat tiiviisti mukana arjessa. Jossakin vaiheessa Norman oli muutettava sairaalahoitoon ja mummi jäi asumaan mökkiään yksin.
Kun olin kymmenen korvilla, alkoi mummi sairastella ja muistan lääkärin sanoneen, ettei mummin ollut hyvä asua yksin. Minä aloin sen jälkeen nukkumaan mummolan puusohvalla yöni, ettei mummin tarvitsisi nukkua mökissään yksin. Sain siitä kymmenen markkaa kuukaudessa. Viimeisen kympin sain, kun mummi oli jo nukkunut pois. Tyttärensä oli käynyt sairaalassa katsomassa äitiään vielä ennen tämän kuolemaa, ja mummi oli hänen mukanaan lähettänyt minulle viimeisen kympin. Muistan olleeni tästä kovin liikuttunut. Sellainen oli Alma-mummi. Kovaääninen ja kirosi paljon, mutta hyväntahtoinen ja reilu.
Meillä ei ollut omia lehmiä, joten haimme maidon naapurin Elsalta. Sitä haettiin viiden litran henttarilla joka aamu ja joskus vielä lisää iltalypsyn aikaan pienemmällä kolmen litran henttarilla. Kerran Elsa pyysi minua odottamaan, että saisi lehmän lypsetyksi, joten seisoskelin siinä ovensuussa ja tarkkailin sitä lypsytouhua. Vaikutti minusta kovin työläältä ja kysyin Elsalta, että ”mites sie tätä jaksat joka päivä”. Elsa vähän suutahti ja sanoi topakasti, että ”kuuleppa tyär – jos olet vähänki mumhiisti tullu, niin menisit sieki vaikka konttaamalla lypsähmään, jos olis pakko”. Elsa oli kummitätini ja muistan hänet lapsirakkaana ja touhukkaana ihmisenä.
Aapajoen disko ja kaupungin ”kartsa” olivat kova juttu teini-ikäisenä. Aapajoen Nuorisoseuralla oli joka perjantai disco ja sinne mentiin kavereiden Tarjan ja Merjan kanssa yleensä liftillä. Siihen aikaan uskalsi vielä nostaa peukalon pystyyn Paakkolantien varressa. Discossa soi Juice, Jussi and the Boys ja Muska. Leveät lahkeet, haisaappaat ja navan paljastavat housut olivat must. Kaupungin ”kartsa” oli Hallituskatu, jossa pojat ajoivat omilla tai pappojen biileillä (haaparantalaiset) edestakaisin länsirannan kautta.
Tornion suosituin nuorisodisco oli Casper-niminen ravintola sinisessä puutalossa Keskikadulla. Sinne oli aina pitkät jonot. Itse ehdin käymään siellä vain muutaman kerran ennen muuttoa Ruotsiin, mutta minulle jäi mieleen, että siellä oli aina tilattava myös jotain ruokaa. Halvin mahdollinen ruoka oli metsästäjänleipä ja sitä taisi mennä aika paljon. Portsarit olivat lahjottavissa ja ne, joilla oli rahaa, menivät aina jonon ohi VIP-vieraina. Itse en kuulunut heihin.
Takaisin Arpelaan 2004
Olin ollut pitkään poissa ja etääntynyt kyläyhteisöstä. Alussa oli aika yksinäistä. Jossakin vaiheessa Juuson Martti (edesmennyt) alkoi houkutella minua Arpelan Nuorisoseuran toimintaan ja Kylmäsen Viljo pyysi minua Arpelan laulajien kuoroon. Muistelen heitä molempia suurella kiitollisuudella ja lämmöllä. Menin molempiin ja näin pääsin taas mukaan kyläyhteisön toimintaan ja tutustuin uudelleen moniin kyläläisiin.
Kaisa Juuso
Kirjoittaja on 60-vuotias Perussuomalaisten kansanedustaja ja Tornion 400-vuotisjuhlavuoden lähettiläs Tornion Arpelasta.
