FOKUS Ilta Sorro

Rauhallisen arktisen maalari

Aineen taidemuseon näyttelysarja FOKUS keskittyy kevään ja kesän 2023 ajan rovaniemeläisen Ilta Sorron (1911–2006) tuotantoon.

Aineen Kuvataidesäätiön ja Kemin taidemuseon kokoelmiin kuuluva Ilta Sorron tuotanto ajoittuu taiteilijan kaikkein tuotteliaimmalle vuosikymmenelle, 1970-luvulle. Ilta Sorro jäi vuonna 1972 eläkkeelle pitkästä päivätyöstään Rovaniemen kansakoulun opettajana, jonka hän jälkeen ehti työskennellä taiteilijana lähes kolmen vuosikymmenen ajan.

Ilta Armiida Isoniemi syntyi vuonna 1911 Karvialla ja vietti lapsuutensa maaseudulla suuressa sisarusparvessa. Kiinnostus taiteisiin heräsi jo varhain ja 8-vuotiaana hänen kerrotaan saaneen ensimmäiset öljyvärinsä ja kolme metriä valmista pohjakangasta sekä siveltimiä lahjoituksena porilaisen tehtailijan rouvalta, joka oli huomannut pienen lapsen kiinnostuksen kuvataiteita kohtaan.

Sorro opiskeli Hämeenlinnan opettajaseminaarissa, josta valmistui vuonna 1939. Nuoruudesta saakka hän oli haaveillut taideopinnoista Ateneumissa, mutta opettajan opinnot tuntuivat yleisesti hyväksyttävimmiltä ja työ turvatummalta kuin taiteilijan työ. Sorro työskenteli kansakoulun opettajana Lavialla usean vuoden ajan ja kuohuvien sotavuosien yli. Vuonna 1945 Ilta Sorro avioitui ja muutti lopulta puolisonsa töiden vuoksi Rovaniemelle vuonna 1947.

Juuri Lappiin muuttamista voidaan pitää Ilta Sorron taiteelliseen kehittymisen kannalta erityisen merkittävänä asiana.

Lapin sodassa poltettu ja tuhottu Rovaniemi oli 1940-luvulla ankara ympäristö, jossa versoi kuitenkin vahva taiteen ja kulttuurin jano. Tästä kertoi vuonna 1949 perustettu Seitapiiri, taiteen alojen yhteisseura, jonka toimintaan Ilta Sorro kutsuttiin pian mukaan ja hänen maalauksiaan esiteltiin osana jurytettyä näyttelyä Rovaniemellä. Ilta Sorro oli teoksillaan mukana Rovaniemellä ja Kemissä pidetyissä Lapin taiteen vuosinäyttelyissä (vuosina 1948–1973). Lapin kuvataiteilijat päättivät perustaa vuonna 1966 Seitapiiristä erillisen Lapin Kuvataideseura Palaksen. Seuran nimi valikoitui lopulta Ilta Sorron ja Maija Mannisen ehdotuksesta. Palas on saamen kieltä ja tarkoittaa pientä polkua tai kujaa. Ilta Sorro toimi aktiivisesti Palaksen johtokunnan jäsenenä ja sittemmin hänet nimettiin seuran kunniajäseneksi.

Seitapiiri ja Palas olivat Lapin taiteilijoille tärkeitä yhteisöjä muun muassa kurssien ja näyttelyiden järjestämiseen sekä taiteilijoiden väliseen kollegiaaliseen tukeen. Ilta Sorro osallistui lukuisille, nimekkäiden taiteilijoiden pitämille maalauskursseille. Opettajina hänellä toimivat mm. Eva Cederström, Sven Grönvall ja Aale Hakava. Leireiltä Ilta Sorro on kertonut saaneensa opetusta erityisesti tekniikkaan ja sommitteluun. Maalausleirit järjestettiin usein kaukana Pohjois-Lapissa, tuntureilla ja erämaassa ja leiriläiset maalasivat ja piirsivät maastossa aamuvarhaisesta yömyöhään. Sorro kertoi tehneensä maalausleireillä usein paljon luonnoksia talvea varten, joiden myötä hän saattoi jatkaa työskentelyään kotona Rovaniemellä.

FOKUS-näyttelyssä esiteltävät Ilta Sorron teokset edustavat taiteilijan kaikkein tunnetuinta tuotantoa: rauhallisia ja kiireettömiä suuria Lapin maisemia. Sorron teoksissa pääroolissa on aina luonto: suot, sammalet, jäkälät, vaivaiskoivut, pienet puolukanvarvut ja usvainen, tuntureita ympyröivä häkärä. Teosten pääroolia näyttelevät pienet, ihmisiltä usein täysin huomaamatta jäävät asiat.

Huomionarvoista Ilta Sorron teoksissa on muiden ulkoisten toimijoiden poissaolo. Autioon arktiseen maisemaan ei taiteilijan teoksissa liity ihmisen tai eläinten näkyvää toimintaa.

Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaan kuuluvassa teoksessa Suo Tunturi-Lapista II (1973) puinen ja lahonnut lumiaita lävistää muutoin aution maiseman. Maalarina Ilta Sorro on uppoutunut maiseman tulkintaan värien ja sävyjen kautta. Kolmen maalauksen sarja: Suo Tunturi-Lapista esiteltiin näyttelyssä Vaasassa, Pohjanmaan museossa, jossa se vuonna 1973 voitti valtion kuvataidetoimikunnan myöntämän palkinnon. Öljy- ja temperamaalilla pellavakankaalle maalatusta maisemista kaksi olivat saaneet innoituksensa Länsi-Lapista, Sirkan alueelta ja yhden malli oli löytynyt Itä-Lapista, Inarista. Aikalaisarvioiden mukaan teoksia leimasi aito ja rauhallinen hiljaisuus ja ne olivat kuin ”kansanlauluja, jotka kuvaavat loistavasti Lapin ainutlaatuista luontoa”. Valkea tupasvilla ilmensi Sorron mukaan Lapin yötöntä yötä.

Kemin taidemuseon kokoelmiin kuuluva Ilta Sorron teos Elokuun ilta Kaunispäällä (1972) näyttää Sorron heräävää kiinnostusta kohti maiseman abstraktia tulkintaa, johon taiteilijan tuotanto liikkui lopulta 1980-luvulta lähtien. Inarissa sijaitseva Kaunispään tunturi on kuvattu yhtenäisenä sinisävyisenä usvana, jossa horisontti on etäällä ja maisema väreilee ilta-auringossa.

Ilta Sorron maalausten värejä kuvailtiin aikaiskritiikissä eleganteiksi säveliksi ja hän sai kiitosta sommittelun monumentaalisesta rauhasta sekä elävästä väriharmoniasta.

Tärkeää taiteilijalle itselleen oli teoksillaan välittää tunne siitä, että Lapin luonto on ihmistä suurempi.

Amanda Hakoköngäs
amanuenssi, Aineen taidemuseo

Näyttelysarja FOKUS yhteistyössä:

Aineen Taidemuseon Ystävät ry. ja Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistys.
Kiitos Kari Mattila säätiö, Yrjö Sirolan säätiö.

 

 

 

Sivun alkuun